Antti Kauppinen on kulttuurialan moniosaaja: Helsingin taidemuseon koordinaattori, tietokirjailija ja freelance-toimittaja. Aktivistina hän on keskittynyt erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskeviin kysymyksiin.
Tällä hetkellä Kauppinen koordinoi Amnestyn ja Kiasman yhteistyössä toteuttamaa keskustelutilaisuutta translain kokonaisuudistuksesta. Taidenäyttelyssä liikkuva keskustelutilaisuus on osa Helsinki Pride -viikon ohjelmaa.
“Ihmisoikeudet ja tasa-arvo, niissä voittaa kaikki.”
Antti opiskeli 2000-luvun alussa Pietarissa ja on asunut lyhyempiä jaksoja esimerkiksi Hong Kongissa ja Yhdysvalloissa. Ulkomailla vietetyt vuodet ja matkustaminen maissa, joissa luokkajako määrittää yhteiskuntaa vahvasti, ovat kirkastaneet hänelle, miksi aktivismilla on merkitystä. Ihmisoikeusaktivismi on työkalu, jolla maailmasta tehdään parempi paikka kaikille.
“Tasa-arvoinen yhteiskunta ja ihmisoikeudet luovat maailman, jossa sä voit kävellä kaduilla, joilla kenenkään ei tarvitse viettää öitään. Jossa sä voit mennä kirjastoon ja lainata kirjan, tai sanoa mielipiteesi joutumatta siitä vankilaan. Se on vaurautta”, hän summaa.
Antti oli ehtinyt asua Suomessa muutaman vuoden, kun Venäjällä astuivat voimaan ensimmäiset LHBT-vastaiset lait. Vanhassa kotimaassa tapahtuneet muutokset herättivät uudestaan halun tulla mukaan Amnestyn toimintaan Suomessa. Antti oli mukana erityisesti Sateenkaariverkostossa, jonka koordinaattorinakin hän toimi.
“Muutamia meistä aktiiveista matkusti myös Pietariin osallistumaan mielenosoitukseen. Matkalla näin, miten voimaan tulleet lait olivat muuttaneet Venäjää. Ennen lakeja ihmiset saattoivat suudella samaa sukupuolta olevaa kumppaniaan kadulla. Nyt niin ei enää tapahtunut”, Kauppinen muistelee.
”Miekkariturismi on tärkeää, kun matkustuskohteena olevassa maassa on ihmisoikeuksien näkökulmasta hankala tilanne.”
Kauppinen korostaa, miten tärkeää tällainen miekkariturismi on, kun matkustuskohteena olevassa maassa on ihmisoikeuksien näkökulmasta hankala tilanne.
“Usein ajatellaan, että ei pidä matkustaa maihin, joissa on esimerkiksi huono tilanne LHBT-asioissa. Mutta nimenomaan pitää matkustaa, tukea paikallisia toimijoita ja järjestää kansalaisaktivismia, koska juuri ulkopuolelta näihin asioihin voi vaikuttaa”, hän summaa.
“Aktivismi on keino jatkaa kasvamista ihmisenä”
Aktivisti Antista tuli jo lukioikäisenä. Silloin hän liittyi kaverinsa innostamana Amnestyn SEIS-ryhmään, joka vastusti Yhdysvaltojen kuolemanrangaistuksia. Eräässä mielenosoituksessa aktivistit sytyttivät kynttilöitä Yhdysvaltojen suurlähetystön edessä, ja Antti luki ääneen niiden satojen ihmisten nimet, joiden kuolemanrangaistukset oli pantu täytäntöön Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen.
“Se oli hieno hetki. Fyysinen teko toisten ihmisten puolesta herättää aina voimakkaan reaktion, ja kynttilän sytyttämisessä on jotain todella herkkää”.
Aktivismin kautta Antti kertoo tavanneensa paljon valtavan mielenkiintoisia ihmisiä. Juuri aktivistiyhteisön kanssa toimiminen on tarjonnut hänelle monia hienoja ja mieleenpainuvia kokemuksia. Vaikka toiminnan perimmäinen tarkoitus on tehdä maailmasta parempi kaikille, on Kauppinen kokenut aktivismin tärkeänä prosessina myös henkilökohtaisella tasolla.
“On hirveän helppo tipahtaa kyydistä. Se, miten asioista puhuttiin tai miten toimittiin vaikkapa 10 vuotta sitten on nyt epäkorrektia, ja ihan syystä. Jos itse alkaa pitää ihmisoikeuspakettia valmiina, niin kohta voi huomata jämähtäneensä menneisyyteen”, hän kertoo.
“Ei kannata pelätä, että musertuu maailman pahuuden alla.”
Antti haluaa rohkaista kaikkia aktivismista kiinnostuneita toimimaan. Samalla hän korostaa, kuinka tärkeää on lähteä rohkeasti toimimaan sellaisten ihmisryhmien puolesta, joihin ei itse kuulu. Hän myös uskoo, että hyvät ja moraalisesti kestävät teot tuottavat hyvää myös tekijälle itselleen:
“Mä uskon, että hyvät teot ja hyvän puolella oleminen eheyttää ja auttaa. Ei kannata pelätä, että musertuu maailman pahuuden alla. Hirvittävän pahuudenkin edessä se yksi allekirjoitus nettivetoomuksessa tuo vähän lisää hyvää ja valoa tähän maailmaan”.
”Amnestylaisyys kulkee mukana elämässä aika helposti.”
Amnestya Antti Kauppinen kiittää siitä, että toimintaan on mahdollista osallistua itselle sopivalla tavalla:
“Mulla on aina ollut aika anarkistinen maailmankuva, ja olen vastustanut isompia organisaatioita. Amnesty on kuitenkin tehnyt ihmisoikeustyötä tavalla, joka on sopinut minulle: tekemisen voi mitoittaa omaan elämään sopivaksi. Amnestylaisyys kulkee mukana elämässä aika helposti, ja toiminta on aktivistilähtöistä”, hän kertoo.
Tule mukaan:
’Translaki on ihmisoikeuskysymys’ – Amnestyn ja Kiasman keskustelutilaisuus Helsinki Pride -viikolla
Tule Amnestyn mukaan Prideille omalla paikkakunnallasi!