”Kun sain negatiivisen päätöksen perheenyhdistämisestä, halusin kuolla. Oli tuskallista nähdä ulkona muita perheitä yhdessä, kun omani oli niin kaukana.”
Näin sanoo ihminen, joka elää Suomessa erossa perheestään.
Me kaikki tiedämme, että perhe on tärkeä. Jokaisella on oikeus perheeseen. Sen tietävät myös eduskuntavaaliehdokkaat.
Amnestyn tilaamassa ja Aula Researchin toteuttamassa kyselytutkimuksessa kartoitettiin eduskuntavaaliehdokkaiden asenteita kansainvälistä suojelua saaneiden perheenyhdistämistä kohtaan.
Tulokset olivat selvät. 
Valtaosa ehdokkaista haluaa helpottaa perheenyhdistämistä ja turvata ihmisten oikeuden perheeseen. Näin oli myös Keskustassa ja Kokoomuksessa, jotka ovat olleet menneellä hallituskaudella ajamassa heikennyksiä perheenyhdistämiseen.
Tarvetta perheenyhdistämisen helpottamiselle on, sillä se on tällä hetkellä hyvin vaikeaa tai jopa lähes mahdotonta. Perheenyhdistämisen vaikeus ei palvele ketään, ei heitä jotka yrittävät saada perhettään luokseen eikä myöskään suomalaista yhteiskuntaa.
Perheestä erossaolon ja perheenyhdistämiseen liittyvien vaikeuksien on todettu olevan tärkein pakolaisten kotoutumista haittaava tekijä. Huoli perheenjäsenistä voi aiheuttaa ahdistusta ja masennusta, vaikeuttaa kielenoppimista ja työllistymistä. On kaikkien edun mukaista helpottaa perheenyhdistämistä ja Suomeen tulleiden kotoutumista.
”Suomi on todella hyvä paikka, mutta on vaikeaa olla täällä ilman perhettäni.”
Nykyisellään toimeentuloedellytys on kohtuuttoman korkea, ja toimeentuloa koskevat säännökset koskevat jopa Suomeen yksin tulleita lapsia. Suomi ei toteuttamillaan säännöksillä ja käytännöillä edistä perheenyhdistämisen toteutumista ja rikkoo räikeästi lapsen etua. Lisäksi perheenyhdistäminen tarjoaisi lähtömaassa eläville turvallisen reitin vakaisiin oloihin, sillä usein perhe jää elämään turvattomiin ja vaikeisiin olosuhteisiin. 
”Lapsella kuuluisi olla oikeus olla turvassa isänsä sylissä. On isän velvollisuus huolehtia siitä, että lapset saavat sen, mitä elämässään tarvitsevat.”
Suurin osa eduskuntavaaliehdokkaista haluaakin kyselymme mukaan inhimillistää perheenyhdistämistä sekä ottaa huomioon erityisesti lasten aseman luopumalla toimeentuloedellytyksestä kokonaan lasten kohdalla. Ehdokkaat ovat myös valmiita laskemaan toimeentuloedellytyksen tulorajoja kaikkien osalta.
Eduskunta myös hyväksyi äskettäin suurella enemmistöllä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle. Mietinnössä yhtenä päätösehdotuksena oli laatia lainsäädäntömuutokset, jotka mahdollistavat pakolaisten ja toissijaista suojelua saaneiden perheenyhdistämisen ilman toimeentuloedellytystä.
Toimeentuloedellytyksen poistamiselle suojelua saaneilta ja yleisesti lapsilta sekä perheenyhdistämisen kohtuullistamiselle on siis suuri kannatus. Tulevan hallituksen tulee tarttua pikaisiin toimiin kyseisten muutosten aikaansaamiseksi.
Perheenyhdistämisen helpottaminen esillä monessa puolueessa – muutosta tarvitaan pian
”Perhe erillään on rikki. Aivan kuin tuoli, josta puuttuu jalat.”
Perheenyhdistämisen helpottaminen on esillä useiden puolueiden vaaliohjelmissa. SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP mainitsevat sen yhdeksi tavoitteekseen tulevalle hallituskaudelle. Kristillisdemokraatit puolestaan toteavat vaaliohjelmassaan, että Suomen on perheenyhdistämisessä noudatettava kansainvälisiä sopimuksia.
Perheenyhdistämisen helpottaminen on mukana myös Feministisen puolueen, Eläinoikeuspuolueen ja Suomen kommunistisen puolueen vaaliohjelmissa.
Perheenyhdistämisestä ei ole tarpeen käydä poliittista taistelua.
Tiukkaa vastustusta sen helpottamista kohtaan on hyvin vähän. Siksi perheenyhdistämisen helpottamisesta tulee pitää kiinni hallitusneuvotteluissa eikä viivyttelylle muutosten toteuttamisten kanssa ole aihetta. Muutosta tarvitaan pikaisesti!
Tekstissä olevat lainaukset ovat ihmisiltä, jotka elävät Suomessa ilman perhettään.
Teksti: Kaisa Korhonen. Kirjoittaja toimii Amnestyn Suomen osastossa oikeudellisena asiantuntijana
Kuvitus: Elisa Ruuhijärvi
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.