Kun vastavalittu presidentti Barack Obama vannoi virkavalansa tammikuussa 2009, Washington oli hurmoksessa. Odotukset ensimmäistä afroamerikkalaista presidenttiä kohtaan olivat valtavat, ja monet Yhdysvalloissa ja Euroopassa toivoivat täydellistä suunnanmuutosta Obaman edeltäjän George W. Bushin kritisoituun politiikkaan.
Ihmisoikeusjärjestöjen suurennuslasin alla oli niin sanottu terrorismin vastainen sota, jonka varjolla Yhdysvallat kidutti terroristiepäiltyjä ja lennätti heitä ympäri maailmaa sijaitseviin salaisiin pidätyskeskuksiin.
Obama lupasi sulkea Kuubassa sijaitsevan Guantánamon vankileirin, vähentää ydinaseita ja taistella ilmastonmuutosta vastaan.
”Barack Obamaan ladatut odotukset liittyivät erityisesti presidentinvaalikampanjaan. Demokraatit halusivat esikuvan, johon ihastua”, Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola sanoo.
Alku sujuikin kuin tanssi: Obama lupasi sulkea Kuubassa sijaitsevan Guantánamon vankileirin, vähentää ydinaseita ja taistella ilmastonmuutosta vastaan. Ensimmäinen vuosi presidenttinä huipentui Nobelin rauhanpalkinnon vastaanottamiseen.
Ihastus on haihtunut
Obama aloittaa viimeistä vuottaan presidenttinä, ja ihastus on haihtunut.
”Ihmisoikeuskysymyksiä, kuten Guantánamon sulkemista, lennokki-iskuja ja terrorismia on pohdittu, mutta se ei ole tuottanut tuloksia”, Aaltola sanoo.
Hänen mukaansa ihmisoikeudet ovat enemmän esillä ja korostuneemmassa roolissa demokraattihallinnon aikana kuin republikaaneilla, jotka painottavat amerikkalaisia kulttuurisia arvoja. Demokraateille ihmisoikeudet edustavat sen mittaria, kuinka hyvin hallinto pystyy noudattamaan ja edistämään tärkeinä pitämiään liberaaleja arvoja.
Aaltola muistuttaa, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ohjaa vahvasti vallan tasapainon periaate, jonka perusteella valta on jakautunut hallinnon eri osien välille. Tällaisessa järjestelmässä presidentti ei voi yksin tehdä isoja päätöksiä. Esimerkiksi Guantánamon sulkeminen ei ole edennyt, koska hallinnon politiikka ei ole yksimielistä ja jopa senaatin demokraattiedustajat ovat vastustaneet vankien siirtämistä omiin vaalipiireihinsä.
Presidentti joutuukin ihmisoikeuspolitiikassaan tasapainoilemaan jatkuvasti oikeuksien ja kansallisen turvallisuuden välillä. Republikaanit voittivat viime syksynä järjestetyt kongressivaalit ja ovat tämän vuoden alusta hallinneet sekä senaattia että edustajainhuonetta. Jo aiemmin republikaaneilla oli enemmistö edustajainhuoneessa.
Kahtiajakoa korostaa myös Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.
”Yhdysvaltojen sisäpoliittinen tilanne ja se, että demokraateilla ei ole riittävästi valtaa kongressissa, on näkynyt Obaman politiikassa. Kaksijakoisuus näkyy myös parhaillaan käytävissä esivaaleissa ja puolueiden erilaisissa ihmisoikeusnäkemyksissä. Obaman demokraattihallinto on irtisanoutunut kidutuksesta, mutta osa republikaanien presidenttiehdokkaista kannattaa sen käyttöä.”
Amerikkalaiset valitsevat uuden presidentin ensi vuoden marraskuussa.
Tuomiolla vain rivisotilaita
Keskustiedustelupalvelu CIA:n salainen pidätysohjelma on lakkautettu, mutta Obaman hallinto ei ole ottanut vastuuta tahdonvastaisista katoamisista tai luvannut korvauksia uhreille.
”Rankaisemattomuuden näkökulmasta asia ei ole vielä loppuun käsitelty. Joitakin alemman tason sotilaita asetettiin vastuuseen Irakissa tapahtuneesta epäinhimillisestä kohtelusta ja kidutuksesta jo Bushin aikana. Tuomiot eivät kuitenkaan ole ulottuneet riittävän korkealle tasolle”, Mehtonen sanoo.
Hänen mukaansa myös Guantánamon sulkeminen voi jäädä symboliseksi eleeksi.
”Itse sulkeminen ei tuo oikeutta ellei muuteta sitä olettamusta, että Afganistanissa, Irakissa ja muualla vangittuja terroriepäiltyjä voidaan pitää määrittämätön aika vangittuina ilman oikeudenkäyntiä.”
Oikeudenkäynnit ja pidätettyjen sijoittaminen ovat Guantánamon sulkemista jarruttavia kysymyksiä. Aaltolan mukaan sotilasoikeudenkäynnit Yhdysvaltojen maaperällä ovat hallinnolle hankala asia, mutta epäiltyjen tuominen siviilioikeuteen ei myöskään ole mahdollista heihin käytettyjen kyseenalaisten kuulustelumetodien vuoksi.
Yhdysvalloissa ajatellaan edelleen, että maa käy sotaa terroristeja vastaan, minkä vuoksi pidätettyjä kohdellaan taistelijoina eikä siviileinä.
Pidätetyt, joita Yhdysvallat ei suostu vapauttamaan tai asettamaan syytteeseen, sijoitetaan Yhdysvaltojen ylläpitämiin suljettuihin laitoksiin.
Molemmat asiantuntijat arvioivat, että ne pidätetyt, joita Yhdysvallat ei suostu vapauttamaan tai asettamaan syytteeseen, sijoitetaan Yhdysvaltojen ylläpitämiin suljettuihin laitoksiin.
”Pidätettyjä saatetaan viedä esimerkiksi Diego Garcian saarelle, jossa Yhdysvalloilla on sotilastukikohta Ison-Britannian hallinnoimalla alueella. Näin voitaisiin välttää kansalliseen ja kansainväliseen lainsäädäntöön liittyviä ongelmia”, Aaltola sanoo.
Hän arvioi, että Guantánamossa on kymmenkunta pidätettyä, joita Yhdysvallat ei vapauta koskaan.
Myös Susanna Mehtonen arvioi, että osa pidätetyistä jää mahdollisen Guantánamon sulkemisen jälkeenkin kansainvälisoikeudelliseen limboon. Kaikkia vastaan ei nosteta syytettä, ja esimerkiksi jemeniläisiä pidätettyjä ei voida palauttaa kotimaahan, jossa vallitsee huono turvallisuustilanne.
Mustat poliisiväkivallan uhreina
Sisäpolitiikassa Obaman kaudelle on osunut tapahtumia, jotka kantavat kaikuja 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeestä. 18-vuotiaan Michael Brownin ampumisen ja muiden kuolemaan johtaneiden välikohtausten jälkeen pääasiassa valkoisista koostuvia poliisivoimia on syytetty rasismista ja liiallisesta väkivallan käytöstä erityisesti afroamerikkalaisia kohtaan.
Virallisia tilastoja ei ole, mutta arvioiden mukaan Yhdysvalloissa kuolee joka vuosi useita satoja tai jopa tuhat ihmistä poliisiväkivallan seurauksena. Uhreista 27 prosenttia on mustia, vaikka heitä on väestöstä vain 13 prosenttia.
Obama on ilmoittanut muuttavansa syrjivää rikosoikeusjärjestelmää vielä ennen kautensa päättymistä.
Mustat ovat yliedustettuina myös vankiloissa. Yhdysvalloissa on eniten vankeja suhteessa väestöön, mikä Susanna Mehtosen mukaan kielii rikkinäisestä oikeusjärjestelmästä. Obama on ilmoittanut muuttavansa syrjivää rikosoikeusjärjestelmää vielä ennen kautensa päättymistä.
Yhdysvallat on Japanin ohella ainoa länsimaa, jossa teloitetaan ihmisiä. Mehtonen arvioi, että kuolemanrangaistus ei esimerkiksi talouteen verrattuna ole iso poliittinen kysymys Yhdysvalloissa. Suuri osa amerikkalaisista kannattaa kuolemanrangaistuksen käyttöä.
”Ennen valintaansa demokraattien presidenttiehdokkaaksi Barack Obama ilmoitti että vastustaa kuolemanrangaistusta. Ehdokkaana äänensävy kuitenkin muuttui, koska Obaman täytyi saada ääniä poliittisen kentän molemmilta puolilta”, Mehtonen sanoo.
Viime vuonna Yhdysvalloissa teloitettiin 35 ihmistä, mikä on vähiten sitten vuoden 1994. Nebraskasta tuli toukokuussa 19. osavaltio, joka on poistanut kuolemanrangaistuksen lainsäädännöstään.
”Viimeisen kahdeksan vuoden aikana seitsemän osavaltiota on luopunut kuolemanrangaistuksen käytöstä. Valtaosa teloituksista tehdään muutamissa etelän osavaltioissa”, Mehtonen sanoo.
Kuolemanrangaistuksen täyskielto oli voimassa lyhyen aikaa 1970-luvulla. Teloitusten lopettaminen ei ole kuitenkaan presidentin käsissä: ainoa mahdollisuus täyskieltoon on, että korkein oikeus linjaa kuolemanrangaistuksen perus-
tuslain vastaiseksi.
”Merkittävä asia seuraavissa vaaleissa liittyykin korkeimman oikeuden tuomareiden nimittämiseen”, Mehtonen korostaa.
Presidentti nimittää korkeimman oikeuden jäsenet eliniäksi.
Yhdysvaltojen oikeustraditio vahva
Demokraateille on tärkeää, että Yhdysvallat noudattaa luomiaan sääntöjä ja ideaaleja, kuten ihmisoikeuksia. Ohjelmajohtaja Mika Aaltola arvioi, että Obaman hallinto on onnistunut tässä osittain. Esimerkiksi monet sukupuoli- ja seksuaalioikeuksien parissa työskentelevät järjestöt ovat olleet avoimen tyytyväisiä Obamaan. Kesäkuussa 2015 Yhdysvaltojen korkein oikeus teki historiallisen päätöksen, kun se vahvisti samaa sukupuolta olevien parien oikeuden mennä naimisiin.
Obama muistetaan vuosikymmenien kuluttua ensimmäisenä afroamerikkalaisena presidenttinä.
Aaltola uskoo, että Obama muistetaan vuosikymmenien kuluttua ensimmäisenä afroamerikkalaisena presidenttinä – mikä jo itsessään on erään kansalaisoikeusliikkeen huipentuma. Koska ihmisoikeudet ovat demokraateille tärkeitä, hän uskoo, että ne ovat keskeisessä roolissa myös puolueen todennäköisen presidenttiehdokkaan, Hillary Clintonin kampanjassa.
”Yhdysvalloissa on vahva oikeustraditio ja ajatus, että Yhdysvallat taistelee ihmisoikeuksien puolesta. Tämä perinne on jopa vahvempi kuin Euroopassa.”
Teksti: Heli Sariola
Kuvitus: Eeva Meltio
Artikkeli on julkaistu Amnesty-lehdessä 4/2015.