Aluksi espoolainen Tuuli Sorella Tamminen ei pitänyt koulun seksuaaliterveyskasvatusta ollenkaan outona. Oli ihan normaalia, että kun puhuttiin seksuaalisuudesta, kyse oli heteroudesta, ja kun puhuttiin seksistä, tarkoitettiin miehen ja naisen välistä yhdyntää. Sama toistui vuodesta toiseen.
”Opettajat tuntuivat mainitsevan seksuaalivähemmistöt sellaisella mentaliteetilla, että eihän tässä luokassa kukaan lesbo ole, mutta niitä on tuolla jossain kaukaisuudessa. Siksi pidin ensin omaakin lesbouttani mahdottomana”, sanoo Tamminen, nykyisin 18-vuotias abiturientti.
Lukion uudessa opetussuunnitelmassa sanotaan, että sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden ymmärtäminen luo edellytyksiä sukupuoli- ja tasa-arvotietoiselle opetukselle. Erityisiä vaatimuksia siitä, käsitelläänkö asiaa vähemmistöjen seksuaalisuuden näkökulmasta, ei ole. Valinta jää siis kunkin opettajan oman tulkinnan varaan.
Tammisen mukaan koulussa seksiä ja ehkäisyä käsiteltiin vain lisääntymisen näkökulmasta eikä tunteista puhuttu lainkaan. Asia esitettiin niin, että mies ja nainen tuntevat vetoa toisiinsa ja haluavat harrastaa seksiä. Kondomia pitää käyttää, jotta ei tule raskaaksi. Siinä se.
Opetuksessa ei puhuttu mitään tilanteesta, jossa ei tunnekaan vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan.
”Edes sitä ei käsitelty, miten seksi kahden naisen välillä toimii. Mietin, että onko se vaan paljon pussailua?”
Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tanja Noposen mukaan stereotypioiden ja normien haastaminen ovat tärkeä osa seksuaalikasvatusta.
”Järjestelmä, joka olettaa ihmisten kuuluvan kahteen vastakkaiseen sukupuoleen ja ilmaisevan sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan tämän kahtiajaon kautta, luo syrjintää, turvattomuutta, kielteisiä asenteita ja väkivaltaa.”
Koulussa etenkin ehkäisystä puhuttiin Tammisen mukaan heteronormatiivisesti. Hän olisi kaivannut lisätietoa ehkäisykeinoista ja siitä, mitkä taudit tarttuvat kahden naisen välillä.
”Koska aihetta ei käsitelty ollenkaan, minulle ei tullut aluksi edes mieleen, että kahden naisenkin välillä pitää käyttää ehkäisyä”, Tamminen sanoo.
Amnestyn Noponen painottaa, että ihmisoikeuksiin kuuluu lupa määritellä oma seksuaalinen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä. Noponen arvioi, että riippuu paljon opettajasta, koulusta ja paikkakunnasta, ottaako opetus seksuaalivähemmistöjä huomioon.
Abiturientti Tamminen muistaa opettajien tiedonpuutteen vaikuttaneen opetukseen. Kun hän yritti selittää terveystiedon opettajalleen, että aseksuaalisuus on seksuaalisuutta, jossa henkilö ei tunne halua harrastaa seksiä, opettaja katsoi Tammista hyvin epäuskoisesti.
”Miten opettajat voisivat opettaa vähemmistöseksuaalisuuksista, kun he eivät edes itse tiedä mistä puhuvat?”
Teksti Tiia Nylén
Kirjoittaja on Kallion ilmaisutaidon lukion opiskelija.
Kuvitus Laura Lehtinen