Loppupäätelmien mukaan seksuaali- ja lisääntymisterveys sekä lisääntymisoikeudet ovat keskeisiä tekijöitä sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle sekä kestävälle kehitykselle. Loppupäätelmissä todetaan myös, että jäsenvaltioiden tulee tunnistaa ja puuttua eriarvoisuuteen sekä syrjintään kehityksen turvaamiseksi.
Amnesty on kuitenkin huolissaan syrjinnän kapeasta määrittelystä. Loppupäätelmät eivät tunnusta jatkuvaa ja systemaattista syrjintää ja väkivaltaa seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella. Huolimatta sitoumuksista puuttua syrjintään, loppupäätelmät eivät velvoita jäsenmaita tunnistamaan moniperustaisen syrjinnän vaikutuksia.
Amnesty näkee ongelmallisina myös painotukset, jotka tukevat kulttuuristen ja uskonnollisten arvojen huomioimista nuorille suunnattujen seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden järjestämisessä. Amnesty korostaa, että jäsenvaltiolla on velvollisuus kunnioittaa yksilöiden seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia, eikä ihmisoikeusloukkauksia tule oikeuttaa kulttuurilla, uskonnolla tai perinteillä.
Väestö- ja kehityskysymysten komitean 47. istunnossa saavutettu yhteisymmärrys ihmisoikeuksien sekä sukupuolten välisen tasa-arvon keskeisyydestä kehitys- ja väestöpolitiikalle on tärkeä saavutus, jota tulee painottaa vuoden 2015 jälkeisen kehitysagendan neuvotteluissa. Loppupäätelmiä on kuitenkin Post2015-prosessissa vahvistettava, jotta jokaisen ihmisoikeudet turvataan myös tulevaisuudessa.