Hädästä ja vaikeista päätöksistä on päättäjiltä ja uutisista kuultukin. Mistään ei ole lietsottu kuitenkaan yhtä paljon paniikkia kuin maailman pakolaistilanteesta. Milloin pakolaiset vyöryvät, virtaavat tai uhkaavat elämäntapaamme.
Tähän ongelmaan on ratkaisu, jonka osana me voimme olla.
Kriisitunnelmissa usein unohtuu, että kyse on samanlaisista ihmisistä kuin mekin. Ja että tähänkin ongelmaan on ratkaisu, jonka osana me voimme olla.
On totta, että tämänhetkinen pakolaistilanne on historiallinen. Yli 21 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotimaansa pakolaisina. Tämä on kuitenkin vain 0,3 prosenttia maailman väestöstä. YK:n pakolaisjärjestön mukaan maailman pakolaisista vain 1,2 miljoonaa on kiireellisen sijoittamispaikan tarpeessa.
Ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa paetakseen sotaa ja vainoa, voitaisiin kansainvälisesti auttaa hyvinkin nopeasti. Pakolaiskiintiö on tarkoitettu auttamaan kaikkein haavoittuvaisimpia ryhmiä, kuten esimerkiksi kidutettuja ja perheitä. Se on hallittu ja turvallinen reitti kaikkein eniten apua tarvitseville. Muutamat valtiot ovatkin jo näyttäneet esimerkkiä nostamalla pakolaiskiintiöitään. Kanada on vastaanottanut vuoden sisään yli 33 000 Syyrian pakolaista, Norja nosti kiintiönsä 3120:een ja Ruotsi aikoo nostaa pakolaiskiintiönsä 5000:een.
Suomessa pakolaiskiintiötä ei ole nostettu, vaan päinvastoin laskettu 1050:stä 750:een. Ei, vaikka pääministeri Juha Sipilä, entinen sisäministeri ja nykyään valtiovarainministerinä toimiva Petteri Orpo sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen ovat lehtihaastatteluissa puhuneet korkeamman pakolaiskiintiön puolesta. Myös sisäministeri Paula Risikko on tunnustanut pakolaiskiintiön parhaaksi keinoksi auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia pakolaisia.
Nämä puheet on yleensä sidottu muun muassa siihen, että maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa laskee ja ”maahanmuutto saadaan hallintaan”. Näin on jo tapahtunut Suomessa. Vaikka Suomeen saapui syksyllä 2015 poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita, tänä vuonna määrä laskenut jotakuinkin 2000-luvun normaalitasolle.
Kaikista järkyttävintä ei ole edes se, että miljoonat ihmiset ovat joutuneet hylkäämään kotinsa ja tuntemansa elämän. Järkyttävintä on se, että vauraiden maiden olisi mahdollista tarjota huomattavasti nykyistä enemmän suojelua, mutta 86 prosenttia maailman pakolaisista on edelleen kehittyvissä maissa. Esimerkiksi väkiluvultaan Suomen kokoisessa Libanonissa on yli miljoona Syyrian pakolaista.
Suomessa ei ole pakolaiskriisiä. Nyt päättäjillä on mahdollisuus osoittaa, että Suomessa ei myöskään ole johtajuuskriisiä. Näytetään, että me välitämme. Moninkertaistetaan pakolaiskiintiö.
Teksti Sanni Myllyaho. Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston pakolaiskampanjan koordinaattori.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.