”Monet pakolaiset joutuvat myymään koko omaisuutensa, jättämään perheensä ja lähtemään vaaralliseen matkaan esimerkiksi Välimeren ylitykseen salakuljettajien avulla saadakseen turvallisemman paikan elää.
Oma elämäni pakolaisena oli ahdistavaa. Nuorena tyttönä ja ilman vanhempiani jouduin elämään monessa maassa epävarmuudessa ja pelossa, rahattomana ja paperittomana neljä vuotta vailla tietoa tulevaisuudesta. Minun piti vain odottaa ja odottaa, sillä en tiennyt yhtään, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Välillä minusta tuntui, etten ole mitään. Että minulla ei ole edes oikeutta elää. Oli surullista, kun yritin monesti saada virallista pakolaisstatusta, mutta tuntui, että vain muut ympärillä saivat sen.
Sinä päivänä, kun kuulin pääseväni Suomeen, tuntui ensin epätodellisen mahtavalta!
Sinä päivänä, kun kuulin pääseväni Suomeen, tuntui ensin epätodellisen mahtavalta! Oli henkisestikin valtavan tärkeää, että minut tunnustettiin ja että saisin nyt uuden turvallisen kotimaan. Tuntui, että sain elämäni takaisin.
Suomeen pääseminen merkitsi minulle mahdollisuutta uuden elämän aloittamiseen. Suomesta tulikin minulle hyvä kotimaa, missä sain jälleen tuntea olevani turvassa. Vihdoin toivoni koulutuksen jatkamiseen ja uran luomiseen palasi.
Suomessa sain koulutuksen, työpaikan, perustin perheen ja lopulta oman yrityksen. Sittemmin minusta on tullut jopa kaupunginvaltuutettu. Olen todella kiitollinen Suomelle.
Pakolaiskiintiön nostaminen antaisi monille hädässä oleville pakolaisille mahdollisuuden tulla Suomeen turvallisesti. Samalla se vähentäisi pakolaisten joutumista salakuljettajien ja ihmiskaupan uhreiksi.”
Teksti Rita Kostama. Kirjoittaja on yrittäjä, kaupunginvaltuutettu ja vuoden pakolaisnainen 2016.