Tämä päivä jää suomalaisen ihmisoikeuspolitiikan historiaan. 21.9.2017 Genevessä pidetyssä ihmisoikeusneuvoston kokouksessa Suomi häpeällisesti hylkää – yhtä lukuunottamatta – kaikki YK:n jäsenmaiden antamat suositukset Suomen translain muuttamiseksi.
Ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelussa (UPR)* kahdeksan maata vaati Suomea muun muassa luopumaan lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta juridisen sukupuolen vahvistamisen ehtona. Hylkäämistään hallitus perustelee sillä, että viime hallituskaudella sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä arvioi translain uudistustarpeita. Suomi ei tässä yhteydessä kerro, että kyseisen työryhmän raportissa puututaan translain räikeimpiin ihmisoikeusongelmiin – ja keskeiset suositukset ovat samoja YK:n jäsenmaiden antamien suositusten kanssa.
Yllättävää on Suomen hallituksen röyhkeys.
Käytännössä Suomi siis hylkää suositukset ilman perusteluja. Tämä ei minua yllätä – koska perusteluja ei yksinkertaisesti ole olemassa. Yllättävää on Suomen hallituksen röyhkeys. Perustelemattomuus on viesti jokaiselle transihmiselle, että oikeuksiemme polkeminen saa jatkua, ilman selityksiä. Vaikka olin varautunut lopputulokseen, olen tyrmistynyt hallituksemme piittaamattomuudesta. Luulin, että Suomelle olisi tärkeää näyttää olevansa maa, joka ottaa ihmisoikeudet vakavasti.
Yksi kahdeksasta suosituksesta hyväksyttiin osittain, eli vain niiltä osin kuin suositus koskee intersukupuolisten lasten hoitokäytäntöjen muuttamista. Tämä on erinomaista. Toivon, että suositukset johtavat käytäntöjen muutokseen. Se, miten hallitus on systemaattisesti sivuuttanut translakia koskevat suositukset saa minut kuitenkin epäileväksi.
Ihmisoikeuksien mallimaana mielellään esiintyvä Suomi herättää ylimielisyydellään kummastusta ympäri maailmaa. Kansainvälinen media on kiinnostunut; miksi juhlavuottaan viettävä Suomi ei halua päivittää syrjivää translakiaan? Kommenttejani on pyydetty muun muassa BBC Brasilian artikkeliin, vaikutusvaltaiseen Isossa-Britanniassa ilmestyvään Pink News -verkkojulkaisuun ja lukuisiin norjalaisiin julkaisuihin.
Myös Amnestyn aktiivinen kampanjointi on kasvattanut tietoisuutta Suomen translain epäkohdista. Kesän aikana yli 16 000 ihmistä Isosta-Britanniasta on lähettänyt sähköpostia ja kirjeitä pääministeri Juha Sipilälle. Viesteissä on kannustettu Suomea hyväksymään UPR-prosessissa annetut suositukset. Heinäkuussa Suomen Oslon suurlähestystön edessä järjestettiin mielenosoitus, jossa vaadittiin kokonaisuudistusta Suomen translakiin. Elokuussa Stavangerissa järjestettiin kansainvälinen katutaidefestivaali NuArt. Norjan yleisradioyhtiön uutisessa NuArt:in pääteemaksi nostettiin Suomen epäinhimillinen translaki. Etelä-afrikkalainen taiteilija Ricky Lee Gordon maalasi festivaalin osana valtavan muraalin, joka peittää kokonaan nelikerroksisen kerrostalon päädyn. Junaradalle näkyvässä muraalissa kasvoni muistuttavat, että vapaus määritellä itse oma sukupuolensa on ihmisoikeus – eikä tämä oikeus toteudu Suomessa.
Sivistysvaltio ei puutu kansalaistensa sukupuoli-identiteettiin.
Voimassa oleva lainsäädäntömme syrjii karkealla tavalla transihmisiä. Asia ei voisi olla selvempi. Niin YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ja viimeisimpänä Euroopan komissio edellyttävät muutoksia Suomen translakiin. Ihmisoikeusneuvoston arvioinnin yhteydessä Irlanti suositti Suomea muuttamaan translakiaan siten, että sukupuolen määrittely olisi jokaisen ihmisen omassa vallassa. Tätä ajavat myös järjestöt ja muut ihmisoikeustoimijat Suomessa laajalla rintamalla. Tämä on myös minun tavoitteeni.
Suomen on aika muuttaa translakiaan. Sivistystä ei ole ilman ihmisoikeuksia, eikä sivistysvaltiota ilman johdonmukaista ja edistyksellistä ihmisoikeuspolitiikkaa. Sivistysvaltiossa ei pakkosteriloida ketään. Sivistysvaltio ei puutu kansalaistensa sukupuoli-identiteettiin. Aika näyttää, kuinka pitkään Suomi enää pystyy ylläpitämään kuvaa itsestään sivistysvaltiona. Se, että Suomi mainitaan, pitäisi olla ylpeyden, eikä häpeän aihe.
Teksti Sakris Kupila. Kirjoittaja on ihmisoikeuspuolustaja.
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.
*Mikä UPR?
Universal Periodic Review eli yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu on YK:n ihmisoikeusneuvoston mekanismi, jossa valtiot arvioivat vuorollaan jokaisen YK:n jäsenmaan ihmisoikeustilannetta. Tässä vertaisarvioinnissa muut valtiot esittävät tarkastelun kohteena olevalle valtiolle kysymyksiä ja suosituksia sen ihmisoikeustilanteesta. Kyse on poliittisesta prosessista, jonka on tarkoitus vauhdittaa ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumista.
PS. Ihmisoikeusneuvoston kokouksessa 21.9, Suomen raportin käsittelyn yhteydessä Amnesty International piti puheenvuoron, joka tässä sinullekin tutustuttavaksi. Myös International Federation for Human Rights Leagues, International Lesbian and Gay Federation ILGA-EUROPE sekä Ihmisoikeuskeskus moittivat kokouksessa Suomea siitä, ettei se hyväksynyt translakia koskevia suosituksia.