Pakolaisten perheenyhdistämistä on kiristetty 2010-luvulla jo kolme kertaa, viimeksi viime vuonna, kun tulorajat asetettiin koskemaan myös kansainvälistä suojelua saaneita ihmisiä.
Vuonna 2010 yksin tulleiden lasten asemaa heikennettiin vaatimalla alle 18 vuoden ikää sillä hetkellä, kun päätös perheenyhdistämisestä ratkaistaan. Käytännössä tämä on lopettanut huoltajien pääsyn Suomeen: esimerkiksi vuonna 2013 vain yksi yksin tulleen lapsen huoltaja sai myönteisen perheenyhdistämispäätöksen.
Vuonna 2013 vain yksi yksin tulleen lapsen huoltaja sai myönteisen perheenyhdistämispäätöksen.
Vaikka yksin turvapaikkaa hakeneiden lasten määrä on lisääntynyt merkittävästi, viime vuonna vain 11 huoltajaa sai myönteisen perheenyhdistämispäätöksen. Samana vuonna oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella sai 1 570 yksin tullutta lasta. Uskaltaisin väittää, että huomattavasti suuremmalla osalla kuin 11 lapsella on huoltaja, jopa kaksi.
Vuonna 2012 kaikki EU-maat alkoivat vaatia viisumia tai oleskelulupahakemusta varten henkilökohtaista käyntiä lähetystössä. Tämä muutos romahdutti hakemusten määrän noin kolmannekseen aikaisemmasta, jolloin hakemukset oli voitu laittaa vireille Suomesta käsin.
Suomi on lisäksi määritellyt eri kansalaisuuksille omat suurlähetystöt. Esimerkiksi syyrialaisten odotetaan asioivan Ankarassa, vaikka Turkki ei tällä hetkellä myönnä viisumeja syyrialaisille. Ulkoministeriö on yrittänyt ratkaista tilannetta järjestämällä muutaman haastattelumatkan Libanoniin, mutta pysyvää ratkaisua tilanteeseen ei ole saatu. Suomen tulisi mahdollistaa pääsy mihin tahansa edustustoon sen sijaan, että pakolaisten perheenjäsenet – usein pakolaisia itsekin – pakotetaan matkustamaan monen maan läpi hakemusta jättämään.
Uutissuomalainen kertoo, että perheenyhdistämishakemusten määrä on tuplaantunut vuodessa. Kasvu on pientä siihen nähden, että myönteisen turvapaikkapäätöksen sai viime vuonna neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin 2015. Perheenyhdistämishakemusten voisi odottaa kasvavan samassa suhteessa.
Tilastot kertovat karua kieltä Suomen perheenyhdistämispolitiikasta. Jo ennen viime vuonna voimaan tullutta toimeentulovaatimusta perheen Suomeen saaminen oli hyvin vaikeaa. Tulorajat ovat tehneet siitä monille käytännössä mahdotonta. Tulorajoilta eivät säästy edes lapset, vaan myös heiltä vaaditaan toimeentuloa perheen Suomeen saamiseksi. Kuinka moni suomalaislapsi yltää muutaman tuhannen nettotuloihin?
Tulorajojen nimellisen kohtuullistamisen sijaan ne tulisi poistaa kokonaan kansainvälistä suojelua saaneilta ihmisiltä. Perhe-elämän suoja on vahva monissa kansainvälisissä sopimuksissa, ja esimerkiksi EU:n perusoikeuskirja takaa lapsille oikeuden yhteyteen vanhempiinsa. Tämä oikeus ei ole Suomessa toteutunut pitkään aikaan.
Tämä teksti on julkaistu alunperin Etelä-Suomen Sanomissa ja Keskisuomalaisessa.
Teksti Kaisa Väkiparta. Kirjoittaja työskentelee Amnestyn Suomen osastossa pakolaisasiantuntijana.
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.