Niin sanotut paikalliset ”sovintosopimukset” ovat olleet keskeinen osa strategiaa, jolla Syyrian hallitus pyrkii kukistamaan sitä vastustavat aseelliset ryhmittymät. Vaikka hallitus väittää tavoittelevansa sopua, on ”sovintosopimusten” solmimista usein edeltänyt julma piiritysten, pommitusten ja pakkosiirtojen kampanja, joka on ajanut tuhansia ihmisiä pois kodeistaan.
”Sovintosopimusten” solmimista on usein edeltänyt julma piiritysten, pommitusten ja pakkosiirtojen kampanja.
Hallitus on syyllistynyt toimillaan rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Myös opposition aseelliset ryhmittymät ovat syyllistyneet siviileihin kohdistuviin hyökkäyksiin.
Tuhannet ihmiset, jotka on pakotettu lähtemään kodeistaan, asuvat nyt tilapäisissä leireissä, huonoissa olosuhteissa. Monilla heistä on vain rajallisia mahdollisuuksia saada hätäapua tai muuta toimeentuloa. Miljoonat ihmiset ovat humanitäärisen avun tarpeessa, ja yli 500 000 siviiliä on edelleen loukussa piiritetyillä alueilla.
”Jos Syyrian hallitus ja opposition aseistetut ryhmät ovat vakavissaan sovinnon saavuttamisesta, niiden täytyy välittömästi lopettaa nämä laittomat toimet, lakkauttaa piiritykset ja pysäyttää tuhansia saarrossa eläviä siviilejä vastaan tehtävät hyökkäykset”, sanoi Philip Luther, Amnestyn Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tutkimus- ja vaikuttamistyön johtaja.
Amnestyn uusi raportti ‘We Leave or We Die’: Forced displacement under Syria’s ’reconciliation’ agreements tarkastelee neljää paikallista ”sovintosopimusta”, joiden yhteydessä on tehty ihmisoikeusloukkauksia. Nämä elokuun 2016 ja maaliskuun 2017 välisenä aikana solmitut sopimukset ovat johtaneet tuhansien asukkaiden pakkosiirtoon Darayan, al-Waerin, Madayanin Kefrayan ja Fouan alueilta.
Näännytystaktiikka ajanut ihmisiä hengenvaaraan
Syyrian hallitus on piirittänyt siviilien asuinalueita ja käyttänyt näännytystaktiikkaa sodankäynnin välineenä konfliktin alusta asti. Siviileiltä on mielivaltaisesti evätty ruokaa, vettä, lääkkeitä ja muita perustarpeita, ja avustusjärjestöjen pääsy alueille on estetty. Myös aseelliset oppositioryhmittymät ovat vähemmässä määrin estäneet siviilejä saamasta elintärkeää humanitääristä apua. Toimien seuraukset ovat olleet tuhoisia.
Ihmisiä, joiden sairaudet olisi muuten voitu hoitaa, on menehtynyt ankarien olosuhteiden takia. Entinen lääkintähenkilö Darayassa kertoi Amnestylle:
”Jouduimme katsomaan, kun potilaat kuolevat silmiemme edessä.”
”Kun meille tuotiin potilaita, joilla oli munuaisten vajaatoiminta, emme voineet hoitaa heitä, sillä meillä ei ollut dialyysiä varten käytettäviä laitteita. Jouduimme katsomaan, kun potilaat kuolevat silmiemme edessä.”
Näännytystaktiikka on ajanut kokonaisia yhteisöjä nälkiintymisen partaalle. Piiritysten aikana synnyttäneet äidit kertoivat lastensa kärsineen rintamaidon ja korvikkeen puutteesta. 30-vuotias äiti Darayasta kuvaili tyttärensä tilannetta:
”Annoin hänelle rintamaitoa, mutta se ei täyttänyt häntä; hän oli todella heikko, eikä mitään ollut tehtävissä. Meillä ei ollut mitään vaihtoehtoja, joten hän itki valtavasti. En pystynyt tekemään mitään.”
Jatkuvia hyökkäyksiä siviilejä kohtaan
Syyrian hallituksen laittomat hyökkäykset piiritetyille alueille ovat tuottaneet valtavaa kärsimystä siviileille.
Häädettyjen siviilien kertomusten mukaan hyökkäykset muuttuivat erityisen voimakkaiksi juuri ennen kuin heidät pakotettiin lähtemään kodeistaan. Tämän tarkoituksena oli vauhdittaa alueiden antautumista.
Esimerkiksi Darayassa kaupungin ainoa sairaala poltettiin useaan otteeseen juuri ennen kuin siviilit lähtivät pois kaupungista. Itäisessä Aleppossa eniten kärsimystä aiheuttivat Syyrian ja Venäjän ilmaiskut siviilien koteihin ja sairaaloihin.
”Voi mennä kuukausia, ennen kuin ihminen kuolee nälkään. Ilmaiskuissa käy toisin. Ammuksen sirpaleeseen saattaa kuolla sekunnin murto-osassa. Kukaan ei ollut turvassa ilmaiskuilta ja tulitukselta”, eräs Aleppon asukas kertoi.
Satelliittikuvat paljastavat, että hyökkäyksiä Aleppossa tehtiin kaukana konfliktin eturintamasta. Lähellä ei ollut yhtään selvää sotilaallista kohdetta.
Myös aseistetut kapinallisryhmät tappoivat ja haavoittivat satoja siviilejä tulittaessaan piiritettyjä Kefrayan ja Fouan kaupunkeja. Monta näistä hyökkäyksistä voidaan pitää rikoksena ihmisyyttä vastaan.
Pako on ainoa selviytymiskeino siviileille
Darayassa, al-Waerissa, Aleppon itäsoissa, Kefrayassa ja Fouassa tuhannet piirityksessä loukkuun jääneet ihmiset joutuivat lopulta lähtemään kodeistaan, kun Syyrian hallitus ja opposition joukot solmivat ”sovintosopimukset”.
”Viimeiset 10 päivää ennen evakuointia olivat painajaismaisia. Tulituksen määrästä teki selväksi sen, että hallitus halusi meidän lähtevän.”
”Viimeiset 10 päivää ennen evakuointia olivat painajaismaisia. Tulituksen määrästä teki selväksi sen, että hallitus halusi meidän lähtevän”, Alepposta kotoisin oleva asianajaja kertoi.
Eräs mies, joka oli mukana neuvottelemassa ”sovintosopimuksesta” Darayanissa, kertoi että hallitus tarjosi aselepoa tai sovintoa ja pyrki sitten pakottamaan sopuun aseellisella painostuksella.
Asuinalueiden evakuoinnit ole kaikissa tapauksissa olleet siviilien turvallisuuden tai sotilaallisen välttämättömyyden kannalta oleellista. Ne rikkovat siis kansainvälisessä oikeudessa määriteltyä pakkosiirtojen kieltoa ja täyttävät sotarikosten tunnusmerkit.
Viimeisen vuoden aikana kansainvälisen yhteisön jäsenet, kuten EU ja Venäjä, ovat ilmoittaneet haluavansa avustaa Syyrian jälleenrakentamisessa. On kuitenkin epäselvää, miten Syyrian hallitus aikoo varmistaa sen, että kotinsa jättäneet ihmiset pystyvät palaamaan koteihinsa turvallisesti ja vapaaehtoisesti.
”Kansainvälinen yhteisö kääntää katseensa kohti Syyrian jälleenrakentamisenurakkaa. Samalla Amnesty vaatii, että yhteisön vaikutusvaltaiset jäsenet, kuten Kiina ja Venäjä, varmistava että rahallinen apu kunnioittaa ihmisten oikeutta palata koteihinsa turvallisesti ja vapaaehtoisesti”, Philip Luther sanoi.
Kehotamme valtioita tukemaan YK:n perustaman Syyrian sotarikoksia tutkivan komission työtä.