0–10-vuotiaat
”Ihmisoikeudet on tärkeitä, koska jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta vaikka ihonväristä. Kaikkien pitää saada käydä koulua ja olla vapaa-ajalla. Jokaisen on saatava käydä lääkärissä, ja kaikilla on oikeus nukkua sekä oikeus ruokaan. Nämä ovat tärkeimmät. Ilman niitä on vaikea olla ja esimerkiksi koulussa kiusataan enemmän. Mutta onneksi Suomessa saa apua, jos perheellä menee huonosti. Luin, että jos ihminen on kymmenen päivää nukkumatta, sen sydän sammuu. Siksi esimerkiksi turvallinen koti, jossa voi levätä, on tärkeä.”
Aurelio Munive, koululainen
10–20-vuotiaat
”Ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina, ja kaikkia meitä yhdistää sama asia: me olemme ihmisiä. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, sillä jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja elää kuten haluaa. Ihmisoikeudet ovat maailmanlaajuisia eikä niitä saa poistaa keneltäkään. Nykyään ihmisoikeuksia ei mielestäni kunnioiteta. Ihmisiä luokitellaan, ja tuon hierarkian huomaa. Siihen pitää tehdä muutos! Ihmisarvoa pitää nostaa esille ja kertoa oikeuksista enemmän.”
Dariush Rahim, lukiolainen
20–30-vuotiaat
Mietin, onko sukupolveni sellainen, että se ottaa ihmisoikeudet turhan iisisti. Pidämmekö niiden toteutumista Suomessa itsestäänselvyytenä?
Meillä on täällä paljon korjattavaa esimerkiksi naisten oikeuksien kohdalla. Ja Suomi on ennakkoluuloinen – mustana naisena törmään huuteluihin ja koetan olla välittämättä niistä. Haluaisin istua alas
niiden ihmisten kanssa ja jutella.
Äitini sanoi, että voima on sillä ihmisellä, joka ei lähde mukaan rasistiseen provokaatioon. Pidän sen aina mielessä. Kun joku kysyy, että puhunko suomea, hymyilen ja vastaan, että ’emmie tiiä’. Kun joku kysyy, että mistä olen kotoisin, vastaan että Espoosta. Ihmiset usein jatkavat, että mistä olet kotoisin niin kuin oikeasti. Vastaan tyynesti, että Espoosta.
Ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyys, mutta meillä on Suomessa varaa pitää huolta niistä. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, sillä ne tasaavat erilaisten ihmisten lähtökohtia maailmassa, joka ei ole tasa-arvoinen. Oli käänteentekevää, kun tajusin, että minusta voi tulla mitä vaan! Meillä on oikeus opiskella! Siksi me emme saa luopua unelmista ja meidän pitää tiedostaa etuoikeutemme. On paljon ihmisiä, joilla ei ole näitä mahdollisuuksia.”
Nimo Samatar, korkeakouluopiskelija
30–40-vuotiaat
”Tärkeintä on se, että jokainen tunnustaa toisen ihmisen arvokkaaksi. On erotettava kaksi asiaa: ihminen itse ja hänen tekonsa. Jos tekojen takaa näkee toisen yhtä arvokkaana kuin on itse, niin ihmisoikeudet toteutuvat jo asenteena.
Ihmisoikeudet ovat valtavan iso kokonaisuus. Niihin liittyy paljon arkisia asioita, joita emme huomaa Suomessa, jossa ihmisoikeudet toteutuvat todella hyvin verrattuna esimerkiksi Myanmarista pakenevien rohingyojen tilanteeseen. Heidän kohdallaan eivät toteudu mitkään oikeudet – siten kuin käsitämme ne täältä länsimaista käsin.
Ihmisoikeuksiin kuuluu esimerkiksi Maslowin tarvehierarkian alimmaisen tason toteutuminen. Se tarkoittaa ruokaa, puhdasta vettä, kotia ja lämpöä. Monelta puuttuvat nämä perusasiat. Lakiin kirjatut ihmisoikeudet ovat tärkeitä juuri tämän tavoitteen tähden: jotta jokaisen ihmisen eri puolilla maailmaa olisi mahdollisuus saada perusasiat yhtäläisesti ja poikkeuksetta. Niiden toteuttamiseksi tarvitsemme toisiamme, ihan jokaista ihmistä.”
Anu-Rohima Mylläri, järjestötyöntekijäja yhteisöpedagogiikan opiskelija
40–50-vuotiaat
”Ihmisoikeudet on tärkeitä. Koen, että minut on pelastettu aikoinaan niiden ansiosta. Kun sisällissota alkoi Somaliassa, pääsin pakolaisena Suomeen. Silloin Suomi kunnioitti ihmisoikeuksia ja minut otettiin vastaan ja annettiin samat oikeudet kuin kantaväestöllä. Minua ei kohdeltu eriarvoisesti.
Nykyään koko maailmassa – myös Suomessa – on poliittisten syiden vuoksi huono ihmisoikeustilanne. Meillä on varaa parempaan, meidän ei tarvitse kohdella esimerkiksi pakolaisia ja paperittomia loukkaavasti. On ihmisoikeuksien kannalta huolestuttavaa, että Suomi palauttaa jopa lapsia Afganistaniin.
Terrorismi on vaikuttanut siihen, että ihmisoikeuksia ei pidetä niin tärkeinä. Valtiot puolustautuvat tiukentamalla tiedustelulakejaan ja loukkaavat täten tiettyjen ihmisryhmien oikeuksia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jotta ihmisoikeudet nostetaan taas tärkeiksi ja muutos on aito, olisi toimittava myös ruohonjuuritasolla. Lähtökohdan on oltava se, että ihmiset eivät ole ihonväriä tai maantiedettä vaan kaikki ovat samanarvoisia.”
Wali Hashi, toimittaja
50–60-vuotiaat
”Muistan, miten koulukaverini katosi yhtenä päivänä Kurdistanissa. Kun menimme kyselemään hänen peräänsä, kuulimme, että hän oli mennyt naimisiin – 13-vuotiaana!
Tuo tapahtuma on vaikuttanut paljon siihen, että ihmisarvo ja tasa-arvo ovat minulle tärkeitä. Jos ihmisoikeudet toteutuvat käytännössä, ne suojelevat tasa-arvoa ja takaavat turvallisuuden.
Keskeisten ihmisoikeuksien, kuten oikeuden olla vapaa tai opiskella, kautta voidaan vaikuttaa myös yhteiskunnan rakenteisiin. Jos Suomi halutaan pitää hyvinvointivaltiona, ihmisoikeuksien on oltava keskiössä jatkossakin.
Erittäin tärkeässä roolissa on koulutus ja perhe. Kun puhutaan onnellisista lapsista ja perheistä, kyse ei ole rahasta vaan mahdollisuudesta käydä koulua. On paljon valtioita, joissa vain pojat pääsevät kouluun. Suomessa päättäjien olisi keskityttävä siihen, että pakolaistyttöjen ja -naisten oikeus opiskella toteutuu. Sitä kautta he pääsevät vaikuttamaan yhteiskunnan asioihin ja päätöksentekoon.
Meillä on varaa auttaa ja opastaa maahanmuuttajaperheitä – he ovat nyt suomalaisia. Alaikäisten pakkoavioliitot, ympärileikkaukset ja huivipakko kuuluvat keskeisesti moniin kulttuureihin. Suomessa niiden käsittely on tabu sen sijaan että toimittaisiin. Viranomaisten pitäisi tunnistaa nämä erilaiset kulttuuriset tilanteet ja tavat. Se vaikuttaa koko perheen kotoutumiseen.
Kun ihminen syntyy, kaikki ovat samanlaisia. Kun me kasvamme, meidät jaetaan rikkaiden ja köyhien luokkiin. Yhtäkkiä onkin rasismia; yhtäkkiä olemme erilaisia. Yhtäkkiä joidenkin ihmisoikeudet toteutuvat, toisten eivät. Suomessa on paljon termejä, puhutaan pakolaisista ja maahanmuuttajista ja siirtolaisista. Mielestäni on tärkeä puhua ennen kaikkea ihmisistä – ja toimia.”
Ala Saeed, sosiaalialan työntekijä
60–70-vuotiaat
”Kun olin vankilassa Chilen sotilasjuntan aikaan ja minua kidutettiin, oli äärimmäisen tärkeä tietää, että jossain kaukana oli ihmisiä, jotka tekivät työtä puolestani. Tiesin, että en ollut yksin ja että se kaikki päättyisi joskus.
Ihmisoikeuksien puolustaminen on merkittävää, koska ihmisoikeudet koskevat oikeutta elää. Lisäksi ihmisen on saatava olla ajatuksiltaan vapaa. Pidän tärkeänä, että perusoikeudet kuten oikeus opiskella, tehdä työtä, oikeus ravintoon ja kotiin toteutuvat. Näiden jälkeen on lisätty esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen, sukupuolten ja pakolaisten oikeuksia koskevia sopimuksia. Ne takaavat sen, että aivan jokaista ihmistä kohdellaan kunnioittavasti. Samalla ne muistuttavat, että moninaisuus on mahdollisuus.
Ihmisoikeuksista puhuminen on tärkeää, sillä suvaitsevaisuutta on korostettava. Kaikki vihapuhe olisi kitkettävä nykymaailmassa, sillä tuo puhunta voi kasvaa kuin lumipallo. Kukaan meistä ei voi tietää hetkeä, jolloin hirveitä asioita tapahtuu myös Euroopassa – mietitään vaikka Jugoslavian historiaa.
Jos kymmenen prosenttia valtioiden sotilasmenoista kohdennettaisiin hyvinvointiin, maapallo olisi oikeudenmukaisempi. Toisaalta jos ekologisia kysymyksiä ei ratkaista pian, tulevaisuudessa edessämme on joukkoitsemurha. Tämäkin koskee oikeutta elää, mutta globaalissa mittakaavassa. Kaikki liittyy kaikkeen.”
Alfonso Padilla, filosofian tohtori, dosentti ja emeritus
70–80-vuotiaat
”Jos ei ole ihmisoikeuksia, todellisuus on kuin kuu tai aurinko ilman valoa. Koko maailma ja ihmiskunta ovat vain pimeää.
Ihmisoikeudet ovat tärkeitä kaikille maailman ihmisille. Ilman niitä ei ole liikkumisen, kokoontumisen, mielipiteen ilmaisun tai sanan vapautta. Nuorempana Kambodžassa olin mukana politiikassa, koska halusin, että kambodžalaisten ei tarvitsisi elää pelossa. Olin ihmisten silmissä suosittu, eikä se sopinut viranomaisille. Minä en voinut olla vapaa. Minut hiljennettiin keksimällä valetarina.
Vangittuna opin, että kaikkein tärkeintä on vapaus. Nykyisin ihmiset ovat oppineet Kambodžassa oikeudesta ja demokratiasta enemmän. On tärkeää kouluttaa poliiseja ja muita viranomaisia, jotta myös he tietävät ihmisoikeuksista. Vain sillä tavoin oikeus voi tapahtua ihmisoikeusloukkausten uhreille kaikkialla maailmassa.
Kun tulin Suomeen, olen saanut nauttia vapaudesta, liikkumisesta ja matkustamisesta. Suomessa moni asia on hyvin: Tasa-arvo koskee viranomaisia ja tavallista kansaa, rikkaita ja köyhiä. Ihmisoikeuksia, toista ihmistä ja lakia kunnioitetaan, ja se on tärkeää. Toivon, että Kambodžassa olisi jonain päivänä edes osa siitä hyvästä.”
Sok Youen, entinen mielipidevanki
80–90-vuotiaat
”Suomessa kaikki on hyvin, ja olen iloinen, että saan asua täällä. Suomessa on palveluita ja ihmisillä on perusoikeuksia. On sanavapaus ja mielipiteensä voi ilmaista vapaasti.
On tärkeää, että myös vanhuksilla on hyvä kivinen seinä, johon nojata kun tarvitsee apua. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä, sillä kun ne ovat kunnossa, kukaan ei tee pahaa ja kaikille on tarjolla tukea.
Venäjällä ihmiset elävät yhteisönä vastoin kuin Suomessa, jossa on paljon yksinäisyyttä. Muistan, kun katsoin kotini ikkunasta pitkää leipäjonoa ja ajattelin että on kauheaa, miten ihmisten pitää seistä kylmässä tai vesi- ja lumisateessa. Sellaisia jonoja ei olisi koskaan Venäjällä. Siellä perhe ja suku pitävät huolta ihmisestä, jolla ei ole ruokaa.
Silva Vilkonen, eläkeläinen
90–100-vuotiaat
”Ymmärrän ihmisoikeuksien tärkeyden, kun katson maailman tapahtumia ja näen, miten kauheissa oloissa ihmiset elävät. Suomi ei saisi missään nimessä palauttaa turvapaikanhakijoita Afganistaniin tai Syyriaan sodan keskelle.
Minun unelmani vei aikoinaan sota. Minusta piti tulla opettaja. Elämäni suurin pettymys oli, kun ymmärsin että evakkoperheellämme ei ollut rahaa, jotta olisin voinut opiskella. Suomen pitäisi ottaa oppia Ruotsista, mitä tulee pakolaisten kotouttamiseen. Asuin Ruotsissa vuosia, ja muistan, miten hienosti siellä ymmärrettiin uuden alun haasteet.
Suomi on vapaa maa ja täällä on esimerkiksi sananvapaus hyvällä tolalla – vaikka monet oikeudet eivät koske meitä vanhuksia. Paperilla vanhuksille luvataan yhtä sun toista, kuten kuntoutusta, hampaidenhoitoa, silmälasit. Lupaukset eivät toteudu käytännössä.
En tiedä, pitäisikö kutsua Martti Ahtisaari neuvottelemaan vanhusten puolesta, sillä kyllähän kaikenikäisten ihmisten on yritettävä pitää näistä tärkeistä oikeuksistaan kiinni.”
Lauraliisa Pitkänen, eläkeläinen
Teksti: Marie Kajava
Kuvat: Roni Rekomaa, Mari Waegelein, Miikka Pirinen, Hanna Koikkalainen