Bahrainin vaikeasta tilanteesta huolimatta Maryam jaksaa tehdä työtä kotimaansa tilanteen parantamiseksi, nykyään Tanskasta käsin.
Tapasimme bahrainilaisen, tällä hetkellä Tanskassa asuvan ihmisoikeuspuolustajan Maryam Al-Khawajan hänen vieraillessaan Helsingissä huhtikuussa. Hän kertoi meille Bahrainin tilanteesta ja tavoista, joilla kansainvälinen yhteisö voisi vaikuttaa maan ihmisoikeustilanteeseen. Yksi keskeisistä keinoista on esimerkiksi aseviennin lopettaminen.
Ihmisoikeuspuolustajien tilanne Bahrainissa, kuten muissakin Persianlahden maissa, on hyvin synkkä – monet heistä ovat vankilassa, kuten Maryamin isä Abdulhadi Al-Khawaja. Käytännössä vain maan ulkopuolella olevat ihmisoikeuspuolustajat pystyvät vapaasti välittämään tietoja ihmisoikeusloukkauksista tai kampanjoimaan ihmisoikeuksien puolesta. Ja sitä Maryam nyt tekee, intohimoisesti.
Maryam lainaa ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchia: ”Meillä ei ole huonosti toimivaa oikeusjärjestelmää, vaan erittäin hyvin toimiva epäoikeudenmukaisuusjärjestelmä”.
Kuten monessa muussakin maassa, oikeusjärjestelmästä on tullut sorron väline sen sijaan että se takaisi ihmisille heidän perustuslailliset oikeutensa. Bahrainissa tämä tarkoittaa, että väljästi muotoiltujen terrorismilakien nojalla aktivistit ja ihmisoikeuspuolustajat saadaan helposti syytteeseen. Kidutus tunnustusten pakottamiseksi on yleistä, eikä syytetyillä ole mahdollisuuksia saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
Sotilastuomioistuin jakaa kuolemantuomioita
Viime vuonna tilanne pahentui entisestään, kun hallitus antoi sotilassyyttäjälle vapaat kädet päättää terrorismilakien nojalla syytettyjen oikeudenkäyntien pitämisestä sotilastuomioistuimissa – vaikka syytetyt olisivat siviilejä. Oikeudenkäyntien siirtäminen sotilastuomioistuimiin kasvatti armeijan roolia ihmisoikeuspuolustajien ja opposition sorrossa.
”Myös kuolemantuomioita on vuosien tauon jälkeen uudelleen laitettu täytäntöön”, sanoo Maryam.
Asevienti ja puolustusyhteistyö täytyy lopettaa
Yksi Bahrainin ihmisoikeusliikkeen keskeisistä suosituksista kansainväliselle yhteisölle on aseviennin ja puolustusyhteistyön lopettaminen Bahrainiin. ”Armeija on nyt suoraan osallisena sorrossa”, Maryam toteaa. ”Ulospäin tilanne Bahrainissa voi nyt näyttää suhteellisen vakaalta. Maa on kuitenkin kuin painekattila: voimme odottaa, että tilanne leimahtaa uudelleen lähiaikoina”.
Kansannoususta on seitsemän vuotta, mutta protestit kylissä jatkuvat. Mielenosoitukset pääkaupungissa on kielletty, ja turvallisuusjoukkojen otteet protestien tukahduttamisessa ovat koventuneet. Viime toukokuussa viisi ihmistä kuoli turvallisuusjoukkojen hajottaessa rauhanomaisen mielenosoituksen.
Maryam pelkää, että alueella puhkeaa uusia konflikteja, jos demokraattisia reformeja ei saada aikaan. Ilmastonmuutoksen aiheuttama köyhyys ja lisääntyvät jännitteet voivat myös ruokkia väkivaltaa. ”Bahrainilla olisi mahdollisuus nousta menestystarinaksi, jos maassa tehtäisiin uudistuksia. Nykyinen politiikka kuitenkin pyrkii jakamaan ihmisiä ja lisäämään eripuraa eri ryhmien välille.”
Persianlahden valtioiden yhteistyöelin (GCC) tekee myös tiivistä sotilaallista yhteistyötä. “On todennäköistä, että mille tahansa GCC:n jäsenmaalle myytyjä aseita käytetään myös muissa sen jäsenmaissa. Arabiemiraateille myydyt aseet voivat tulla käyttöön yhtä hyvin Bahrainissa kuin Jemenissä”, toteaa Maryam. “Pohjoismaiden tulisi seisoa arvojensa takana ja lopettaa aseiden ja sotatarvikkeiden vienti näihin maihin.”
Hänellä on hyvä syy olla huolissaan siitä, että näitä aseita käytetään ihmisoikeusloukkauksiin. Bahrainin kansannousun vuoden 2011 mielenosoitukset päättyivät, kun Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien 2000 hengen vahvuiset joukot marssivat maahan “rauhoittamaan” tilanteen.
Teksti Anu Tuukkanen. Kirjoittaja on ihmisoikeuspuolustajatyön asiantuntija Amnestyn Suomen osastossa.
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.