Unkarin hallinnon kovat otteet ovat vyöryneet jokaiseen yhteiskunnan kolkkaan. Pääministeri Viktor Orbánin noustua valtaan vuonna 2010 alkoi tapahtua: Media alistettiin valtion valvontaan ja vaaleja koskeva lainsäädäntö vaalipiireistä lähtien laitettiin uusiksi. Näin valta pystytään säilyttämään Orbánin johtamalla Fidesz-puolueella. Fidesz on muuttanut myös perustuslakia liki vuosittain. Tämä on mahdollista maan vaalitavan takaamaan kahden kolmanneksen enemmistön turvin.
Suomalaiset Annastiina Kallius ja Aiski Ryökäs ovat seuranneet Unkarin alati kaventuvaa yhteiskunnan tilaa aitiopaikalta jo usean vuoden ajan. Kallius on väitöskirjatutkija ja Ryökäs työskentelee Helsinki-komitean projektikoordinaattorina.
Kansalaisyhteiskunnan toimijoita on leimattu julkisesti. Molempien nimet julkaistiin mediassa huhtikuussa. Kalliuksen nimi oli esillä televisiossa heti vaali-iltana. Ryökäs löysi nimensä vaalien jälkeen lehdessä julkaistusta parin sadan henkilön listasta. Listojen tarkoituksena on käytännössä pelotella kansalaisia ja osoittaa, että Fidesz on valmis nimeämään ”vihollisensa”. Listoille pääsyyn riitti se, että molemmat ovat tehneet Unkarissa työtä pakolaisten oikeuksien puolesta.
Nyt kiinnostaakin tietää, millaisena maan tilanne suomalaisille aktivisteille näyttäytyy?
Kallius ja Ryökäs kertovat tilanteen olevan kieltämättä tukala, mutta meininki on hyvä eri järjestöjen keskuudessa:
“Me tuemme ja motivoimme toisiamme, vedämme aidosti yhtä köyttä! Kun tilanne välillä tuntuu jäätävältä ja pysäyttävältä, toisista saa tukea”, Kallius kertoo.
“Meillä on todella hyvä porukka. Me istumme yhdessä alas ja mietimme, mitä olemme asioista mieltä. Täällä on yhdessä tekemisen kulttuuri, joka korostuu, kun on vaikeat ajat”, Ryökäs jatkaa.
Kriittinen kansalaisyhteiskunta kyllä jatkaa toimintaansa, tavalla tai toisella.
Amnestyn Unkarin osaston väki on tullut vuosien saatossa tutuksi, heidän kanssaan tulee vietettyä paljon aikaa. “Unkarin osasto on aktivoitunut entisestään hallituksen hyökättyä kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Heillä on todella hyvä meininki ja he pitävät ääntä tärkeistä asioista”, Kallius kertoo.
Myös Amnestyn kansainvälinen kampanja Unkarin kansalaisyhteiskunnan puolesta on pantu merkille. Molemmat tosin huomauttavat, että Orbánin hallinto ei tukahduta koko kansalaisyhteiskuntaa, vain sen hallintoa kritisoivaa osaa.
He uskovat kuitenkin edelleen kansalaistoiminnan voimaan ja vakuuttavat, että kriittinen kansalaisyhteiskunta kyllä jatkaa toimintaansa, tavalla tai toisella.
Unkarin hallinto lietsoo ympärilleen pelon ilmapiiriä, ja sillä myös hallitaan
Pelon ilmapiiri vaikuttaa kansalaisiin, jotka sensuroivat itse itseään. “Esimerkiksi työpaikoilla politiikasta ei uskalleta puhua tai kertoa, mitä puoluetta kannattaa. Pelko työpaikan menetyksestä on iso”, Kallius kertoo.
Rakentavaa keskustelua ei käydä: “Kukaan ei halua leimautua mihinkään ryhmään. Politiikka on niin tulehtunutta, että siihen ei haluta koskea”, hän jatkaa.
Tilanne vaikuttaa ulkopuolisesta pelottavalta ja ahdistavalta – mutta se ei kuitenkaan missään nimessä ole koko totuus: “Ei meitä pelota fyysinen turvallisuus, tämä on siinä mielessä turvallinen maa. Sorto on rakenteellista lakien ja ministeriöiden kautta”, Ryökäs kertoo.
Molemmat muistuttavat, että Unkarin hallinto toimii säätämiensä lakien puitteissa: “Pahimmillaan uusi laki saatetaan voimaan muutamassa päivässä. Näin mahdollistetaan hallinnon toimet”, Kallius kertoo. Esimerkiksi nyt valmisteilla oleva Stop Soros -lakipaketti on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen.
Nyt jos koskaan Unkari tarvitsee keskustelukulttuuria, vahvaa oppositiota, yhteiskunnan perusrakenteiden kuntoon laittamista, sekä toimia EU:lta.
“Me emme vielä elä diktatuurissa. Jäitä hattuun, vielä voidaan tehdä vaikka mitä!”, Kallius muistuttaa.
Amnesty on kampanjoinut Unkarin kansalaisyhteiskunnan puolesta kansainvälisesti
Myös suomalaiset ovat näyttäneet tukensa Unkarin kansalaisyhteiskunnalle. Tuhannet solidaarisuusviestit luovutetaan Unkarin uudelle parlamentille tällä viikolla, ennen Stop Soros -lakipaketin mahdollista käsittelyä. Nähtäväksi jää, missä muodossa laki menee läpi.
Toivoa Unkarin suhteen ei ole suinkaan menetetty – tärkeä työ maan kansalaisyhteiskunnan puolesta jatkuu, niin maan rajojen sisällä kuin sen ulkopuolellakin.
Teksti: Piia Mustonen. Kirjoittaja toimii markkinointiviestinnän suunnittelijana Amnesty Internationalin Suomen osastossa.
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.