Piia Suorannan ensimmäinen kosketus Amnestyyn oli vetoomuksen allekirjoittaminen. Ihmisoikeudet ja tasa-arvo olivat kuitenkin olleet jo ennen tätä osa hänen elämäänsä kasvatuksen ja lähipiirin arvojen kautta.
Piia ei ollut ennen ajatellut olevansa järjestöihminen, mutta Jyväskylään muuton jälkeen hän tutustui Amnestyn toimintaan paremmin ja oli pian kiertämässä Kauppakatua feissarina. Nyt vuosia näiden tapahtumien jälkeen hän ei enää osaa kuvitella elämäänsä ilman Amnestya ja sen mahdollistamaa toimintaa. Amnestyn kautta hän myös oppi tiedostamaan ihmisoikeuksien tärkeyden.
”Kaikista järjestöistä juuri Amnestyn tuntuu omalta, koska sen toiminta koskettaa laajasti monia ihmisiä. Feissauksen kautta tajusin, kuinka tärkeää työ ihmisoikeuksien puolesta on ja kuinka laajasti me pystymme vaikuttamaan eri aiheisiin. Tämä on se, missä haluan olla mukana.”
Nuorisodelegaattina vaikuttamassa
Vuonna 2016 Piia liittyi Jyväskylän paikallisryhmän toimintaan, jossa hän on toiminut aktiivisena vaikuttajana aina sen jälkeen. Samana vuonna hän oli mukana Amnestyn European Youth Meetingissä, jossa hän kiinnostui kansainvälisestä vaikuttamisesta.
”Haluan pitää yllä kansainvälisyyttä ja arvostan sitä, kuinka kansainvälinen liike Amnesty on.”
Tajusin kuinka tärkeää työ ihmisoikeuksien puolesta on ja kuinka laajasti me pystymme vaikuttamaan eri aiheisiin.
Tänä vuonna Piia toimii nuorisodelegaattina, joka edustaa Suomen osastoa kansainvälisessä aluekokouksessa ja heinäkuussa järjestettävässä Global Assemblyssa. Nuorisodelegaattina Piia on ollut mukana vaikuttamassa siihen, miten Amnesty pystyy tulevaisuudessa osallistamaan toimintaansa erilaisia ihmisiä ja etenkin nuoria.
Toukokuussa Lissabonissa järjestetyssä Amnestyn alueellisessa kokouksessa nuorisodelegaatit saivat oman puheenvuoron, joka keskittyi nuorten mahdollisuuksiin vaikuttaa ja siihen, miten nuoret otetaan huomioon hallinnassa ja päätöksenteossa.
”Oli ihanaa huomata, kuinka hyvin nuoret otettiin tapahtumassa huomioon. Meidän pitämä puheenvuoro herätti paljon keskustelua ja saimme siitä todella hyvää palautetta.”
Päällimmäisenä Lissabonin matkasta jäi kuitenkin mieleen mahdollisuus tavata Amnestyn työntekijöitä ja eri tasojen toimijoita. Juuri erilaiset kohtaamiset ja keskustelut inspiroivat Piiaa.
Haluan nähdä, että ihmisoikeudet kehittyvät
Tällä hetkellä Piia opiskelee englantia. Alun perin hänestä piti tulla opettaja, mutta järjestötoiminta ja aktivismi veivät mukanaan: nyt hän keskittyy opinnoissaan kansalaisyhteiskuntaan ja esimerkiksi pakolaiskysymyksiin. Myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat lähellä Piian sydäntä.
”Tulevaisuudessa haaveeni on nähdä miten ihmisoikeudet kehittyvät ja haluan olla mukana vaikuttamassa tähän kehitykseen kansainvälisellä tasolla.”
Piia haluaa myös lähettää terveisiä muille ihmisoikeuksien puolesta työtä tekeville ja niille, jotka eivät vielä ole löytäneet ihmisoikeuksien merkitystä:
”Jatkakaa! Jatkakaa sitä, mitä te teette. Eikä ikinä ole liian myöhäistä lähteä mukaan ja muuttaa mitä tahansa elämässään: uskaltaa olla avoin ja uskoa itseensä ja muihin ihmisiin.”