VAKAD:in sulkemisen aikoihin järjestö oli juuri viimeistelemässä EU:n kanssa sopimusta kolmivuotisesta projektista, joka olisi keskittynyt naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön maakunnan syrjäisillä alueilla. Projekti olisi ulottunut 92 kylään ja tavoittanut yli 8000 naista.
Kaikki nämä toiminnot, kuten myös YK:n pakolaisjärjestön kanssa suunniteltu kieliprojekti, jäivät toteutumatta, kun järjestö suljettiin. Tänäkään päivänä kukaan ei tee tätä elintärkeää ja ihmishenkiä pelastavaa työtä alueella.
Tällä hetkellä [Vanin maakunnassa Itä-Turkissa] väkivaltaa kokeneiden naisten neuvonta- ja tukipalveluissa on ammottava aukko. Sydäntäni särkee ajatella tilannetta. Me rakensimme tämän laillisen, itsenäisen yhdistyksen eikä meistä kellään ole mitään yhteyksiä mihinkään aseelliseen ryhmittymään”, kertoo VAKAD:in perustajajäsen Zozan Özgökçe,
VAKAD ei ole yksin: viimeisen kahden vuoden aikana yli 1 300 kansalaisjärjestöä on suljettu poikkeustilan puitteissa. Syyt pohjaavat usein täsmentämättömiin väitteisiin yhteyksistä “terroristisiin” järjestöihin – kuten myös VAKAD:in tapauksessa. Suljetuilla järjestöillä ei ole ollut mahdollisuutta tehokkaasti vaikuttaa kohtaloonsa, sillä hallinnolliset tuomioistuimet ovat järjestään pitäneet tuomiot ennallaan. Ja ilman laillista statusta, vaateiden ajaminen on liki mahdotonta.
Turkista täytyy puhua
Poikkeustila saattaa olla ohi, mutta ahdinko ei. Mitä Turkin tilanne tarkoittaa kansalaisyhteiskunnalle, medialle ja kaikille turkkilaisille?