Olen tuntenut Oyubin pitkään. Olemme työskennelleet vuosien ajan Memorial-järjestössä, joka on käytännössä katto-organisaatio eri järjestöille ja liikkeille, jotka tuovat päivänvaloon menneitä ja nykyisiä ihmisoikeusloukkauksia Venäjällä. Itse työskentelen Moskovasta käsin, mutta Oyub on työskennellyt jo liki vuosikymmenen Tšetšenian tasavallan pääkaupunki Groznyissa.
Oyub syntyi Keski-Aasiassa alueella, jonne tšetšeenejä oli karkotettu vuodesta 1944 alkaen. Muistan, kun hän kertoi minulle esi-isiensä olleen erään Kaukasus-vuoriston juurella sijaitsevan kylän ensimmäisiä asukkaita ja että heidän talonsa oli kylän keskellä. Oyubin menneisyys oli varsin tyypillinen Neuvostoliitossa asuneille tšetšeeneille: Stalinin kuoleman jälkeen hänen perheensä pystyi palaamaan kotiseudulle. Oyub palveli neuvostoarmeijassa ja suoritti korkeakoulututkinnon.
Oyub rakastaa urheilua ja oli lahjakas opettaja. Hän opetti liikuntaa koulussa ja perusti aikanaan nyrkkeilyseuran. Hän oli erittäin ylpeä seurastaan ja seurasi tarkasti entisiä valmennettaviaan.
Traagisesti, entisten valmennettavien kohtalo saattaa olla juuri se syy, joka teki Oyubista ihmisoikeuspuolustajan.
***
1990-luvulla Oyub muutti sodan keskelle Groznyiin. Hänen tehtävänsä oli tunnistaa ja siirtää taisteluissa kuolleiden ihmisten ruumiit. Taistelujen jälkeen Venäjän liittovaltion ”puhdistusopetaatioissa” pidätettiin ja katosi tuhansia ihmisiä Myös lukuisat Oyubin entiset valmennettavat olivat liittyneet separatistijoukkoihin.
Kun näytti siltä, että näiden ihmisten suojeleminen olisi liki mahdotonta, Oyub keräsi tiedonmurusia, yritti löytää ja vapauttaa kadonneet henkilöt.
Vuonna 2000, Memorialissa työskennellyt Natalia Estemirova saapui Kurchaloin kylään, jossa Oyub perheineen asui. Natalia oli keräämässä todisteita armeijan tekemistä sieppauksista, tapoista ja ryöstelyistä kylän “puhdistusoperaation” yhteydessä. Oyub tarjoutui auttamaan häntä.
Selvitystyö levittäytyi lopulta koko kunnanalueelle ja myöhemmin myös naapurikuntiin. Vuonna 2002 Oyub aloitti virallisesti työskentelyn Memorialin palkkalistoilla Gudermesin kaupungin toimistolla. Ihmisoikeustyö Tšetšenian alueella ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta: uhkauksia tuli jopa Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrovia myöten.
***
Heinäkuussa 2009 pahin mahdollinen tapahtui. Natalia Estemirova kaapattiin ja tapettiin Groznyissa. Memorialin työ Groznyissa lakkautettiin. Memorialin Groznyin toimiston johtajan oli paettava Tšetšeniasta, kun häntä ja hänen perhettään uhkaltiin.
Oyub Titiev ja muut työntekijät kuitenkin vaativat Memorialin johtoa Moskovassa jatkamaan työtä Tšetšeniassa ja joulukuussa 2009 toiminta käynnistyi uudelleen.
Uhkaukset kuitenkin jatkuivat. Vuonna 2010, Kadyrov mainitsi puheessaan tšetšenialaisella tv-kanavalla, että “eräs mies ja nainen Memorialin Gudermesin toimistolta olivat kansan, lain ja valtion vihollisia”, tarkoittaen selvästi Oyubia ja hänen kollegaansa. Ne, jotka tunsivat Tšetšenian realiteetteja paremmin, ymmärsivät lausunnon olleen vakava uhkaus. Oyub päätti vastineenaan ottaa lisävastuuta: hänestä tuli Groznyin toimiston johtaja.
Neljä vuotta myöhemmin Kadyrov antoi “viimeisen varoituksensa”, joita “ei tulisi enää lisää”. Siihen aikaan Oyub ei ainoastaan vastannut organisaation pyörittämisestä, vaan tarjosi myös konsultaatiota ihmisoikeusloukkausten uhreille. Hän tarjosi oikeusapua ja valmisteli raportteja ihmisoikeusloukkauksista. Hän matkusti onnettomuuspaikoille ympäri Tšetšeniaa, joissa hän haastatteli kidutuksen ja väkivallan uhreja sekä kadonneiden henkilöiden omaisia. Oyub etsi alati silminnäkijöitä, joiden turvallisuus oli kuitenkin hänen tärkein prioriteettinsa.
***
Groznyissa nykyään vierailevat näkevät heti 40-kerroksisia pilvenpiirtäjiä ja viiden tähden hotelleja. Mutta Oyub näki toisenlaisen Tšetšenian. Ensimmäisen Tšetšenian sodan (1994-1996) aikana uhrit olivat pääasiassa tasangoilta, mutta toinen sota (1999-2000) kosketti ennen kaikkea ylänköjen asukkaita. Ihmiset menettivät kaiken: kotinsa, karjansa, ravintonsa.
Oyub kertoi usein erästä tarinaa reilun kymmenen vuoden takaa. Hän oli vieraillut vuoristokylässä, joka oli kärsinyt hirvittävistä pommituksista. Oyub ja kollegansa toimivat erään humanitaarisen organisaation vapaaehtoisena toimittaen ruokaa, vettä ja lääkkeitä kylään, joka oli käytännössä täysin tuhottu.
“Ymmärsin heti, että meidän täytyy auttaa, joten toimme kylään uudet koulukirjat, ompelukoneet ja tietokoneet. Entisenä liikunnanopettajana olin vakuuttunut, että urheilu olisi erittäin tärkeä nuorille. Toimme urheiluvälineitä. Korjasimme tuhoutuneita rakennuksia ja rakensimme uudet talot opettajille. Tiesin, että se olisi tärkeää – ei vain kylälle, vaan koko Tšetšenialle.”
***
Viimeisin uhkaus tuli joulukuussa 2017. Tšetšenian parlamentin puhemies syytti “eri komiteoiden ja keskusten pseudopuolustajia ja valemedian edustajia” kansainvälisten sanktioiden voimaansaattamisesta. Kadyrovin ahkerasti käyttämät sosiaalisen median tilit suljettin Yhdysvaltain lisätessä Kadyrovin pakotelistalleen. Kaksi viikkoa myöhemmin, Oyub Titiev pidätettiin.
Pidätys tapahtui tammikuun alussa 2018. Poliisi pysäytti Oyubin ja pidätti hänet. Oyub ei saanut ottaa yhteyttä kehenkään useaan tuntiin. Poliisi väitti löytäneensä huumeita hänen autostaan, mutta koska etsintä oli toteutettu menettelytavallisesti useaa sääntöä rikkoen, poliisin oli tunteja myöhemmin lavastettava uusi etsintä “todistajien läsnäollessa”.
Mikäli Oyub tuomitaan, hän voi saada jopa kymmenen vuoden tuomion. On täysin selvää, että syytteet ja rikostutkinta ovat yritys hiljentää Oyub ja estää häntä tekemästä ihmisoikeustyötään.