Albinismiin liittyvä syrjintä on syvään juurtunutta. Epäoikeudenmukaisen kohtelun taustalla on vääriä uskomuksia, suoranaista taikauskoa ja syviä ennakkoluuloja. Monet uskovat albinismin olevan tarttuvaa, vaikka se ei ole sitä. Toiset uskovat, että albinismi johtuu uskottomuudesta, tai että se on jumalten langettama rangaistus.
Erityisen vaarallinen on uskomus, jonka mukaan ihmisten, joilla on albinismi, luut sisältävät kultaa tai heidän ruumiinosissaan on taikavoimia. He ovat valmiita tappamaan tai ryöstämään hautoja saadakseen haltuunsa luita tai ruumiinosia.
Ruumiinosilla käytävä kauppa kukoistaa, koska niistä ollaan valmiita maksamaan valtavia summia. Ruumiinosien kysyntä on kasvanut erityisesti eteläisessä ja itäisessä Afrikassa. YK:lle raportoitiin vuosien 2000 ja 2013 välillä 200 rituaalinomaisesta hyökkäyksestä, joiden uhreilla oli albinismi. Hyökkäykset tapahtuivat 15 eri maassa, jotka kaikki sijaitsevat Afrikassa.
Syrjintää ja nimittelyä
Syrjinnän takia kaikilla malawilaisilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia opiskella, hakea työpaikkoja tai saada kunnollista terveydenhoitoa. Monien lasten, joilla on albinismi, on vaikea käydä koulua. Hyökkäysten pelossa vanhemmat vetävät lapsensa pois koulusta ja pahimmillaan eristävät heidät koko yhteiskunnasta.
Opettajilla ei välttämättä ole tietoa albinismiin liittyvistä näkövammoista, eikä tarjolla ole riittäviä apuvälineitä. Siten lapset, joilla on albinismi, saavat muita huonompaa opetusta, mikä vaikuttaa myöhemmin myös heidän työllistymiseensä.
Myös nimittely on monille arkipäivää. Ihmiset, joilla on albinismi, saavat kuulla itseään haukuttavan “aaveiksi”, “kullaksi” tai “rahaksi”.“Serkkuni lasta kutsuttiin aaveeksi. Hänen uskottiin tuovan huonoa onnea koululle. Hän joutui jättämään koulun kesken.”, eräs nainen kertoi Amnestylle helmikuussa 2016.
Ei turvaa missään
Malawilaiset, joilla on albinismi, ovat vailla turvapaikkaa. Naiset ja lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Rikollisjengit metsästävät heitä ruumiinosista maksettavan hinnan houkuttelemina.
Joskus uhrien perheenjäsenet tekevät yhteistyötä rikollisten kanssa tai yllyttävät heitä hyökkäyksiin. Amnesty on dokumentoinut useita sieppauksia ja veritekoja, joissa on ollut mukana uhrin lähisukulaisia.
Hyökkäysten määrä on kasvanut jyrkästi viime vuosina. Marraskuun 2014 jälkeen ainakin 18 ihmistä on tapettu ja viisi on edelleen kateissa. Vuonna 2015 raportoitiin 45 murhaa, murhan yritystä ja sieppausta. Sieppausten ja väkivallan pelko rajoittaa tuhansien ihmisten, varsinkin lasten, elämää.
Amnestyn raportin mukaan poliisilla ei kuitenkaan ole riittävää koulutusta tai osaamista näiden rikosten tutkimiseen. Poliisilla ei ole myöskään riittävästi resursseja, jotta se kykenisi partioimaan riittävästi tai toimimaan tarpeeksi nopeasti.
Hallituksen on katkaistava väkivallan kierre
Amnesty vaatii Malawin hallitukselta erityistoimia, jotta ihmisten, joilla on albinismi, oikeutta elämään ja turvallisuuteen voidaan suojella. Syrjäseuduille tarvitaan enemmän poliiseja, jotta he kykenevät partioimaan kattavammin sekä toimimaan, kun iskuja tapahtuu. Hämäräksi jääneet rikokset pitää tutkia uudelleen puolueettomasti ja avoimesti. Epäillyt hyökkääjät pitää viedä oikeuteen.