Koko maailma on odottamattoman kriisin edessä koronaviruksen leviämisen seurauksena. Teknologialla on tärkeä rooli näinä aikoina: sen avulla voimme jakaa tietoa viruksesta ja selvittää jopa tartuntaketjuja ihmisten välillä.
Valtiot ympäri maailman ovat kehitelleet tai jo ottaneet käyttöön seurantasovelluksia, joilla jäljitetään koronavirukselle altistuneita ihmisiä. Esimerkiksi Singaporessa on käytössä bluetooth-teknologiaan perustuva TraceTogether-sovellus. Sovellus kerää “jälkiä” laitteista, joiden kanssa se on ollut lähietäisyydellä. Jos käyttäjä ilmoittaa sairastuneensa koronaan, sovellus voi ilmoittaa kaikille lähietäisyydellä käyneille käyttäjille asiasta.
Myös Suomessa ideasta on keskusteltu kevään aikana. Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka kertoi huhtikuun alussa, että sovellus on kehitteillä. Ministeriön selvityksessä on muun muassa se, voiko sovelluksen ottaa käyttöön nykyisen lainsäädännön puitteissa. Harakka painotti, että sovelluksen tulee olla ehdottoman tietoturvallinen, ja sen käytön tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
On hienoa, että teknologiasta on hyötyä viruksen torjumisessa. Meidän tulee kuitenkin pysyä tarkkana, sillä väärinkäytön riski valvontateknologioissa on suuri. Nyt luoduilla valvontamekanismeilla voi olla perustavanlaatuinen vaikutus yksityisyydensuojaan ja ihmisoikeuksiin tulevaisuudessa.
Onko valvontateknologian käyttö koronaviruksen torjumisessa laillista?
Valtioilla on velvollisuus taata ihmisille oikeus terveyteen. Niillä on myös velvollisuus ehkäistä, hoitaa ja rajoittaa epidemioita. Tässä onnistuakseen valtiot voivat väliaikaisesti rajoittaa joitakin ihmisoikeuksia. Laajalle ulottuva valvonta pitää kuitenkin toteuttaa tiukkojen kriteereiden mukaan: valtioiden tulee pystyä osoittamaan, että toimet ovat lainmukaisia, tarpeellisia ja ajallisesti rajattuja.
Valvontasovelluksista tulee siis olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Koronapandemian varjolla ei saa rajoittaa oikeutta yksityisyyteen.
Lähihistoria osoittaa, että valvontajärjestelmien muuttuminen pysyviksi on todellinen uhka. Esimerkiksi Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkimainingeissa valtion valvontakoneisto laajeni merkittävästi. Kun nämä järjestelmät on kerran otettu käyttöön, hallituksilla harvemmin on poliittista tahtoa heikentää niitä.
Sijaintitietojen käyttäminen
Monet maat käyttävät puhelimien keräämää dataa ihmisten liikkeiden jäljittämiseen. Muun muassa Itävalta, Belgia, Italia, Saksa ja Iso-Britannia keräävät anonymisoituja sijaintitietoja tietoliikenneyrityksiltä ja jäljittävät niiden avulla koronavirukselle altistuneita. Myös Suomessa esimerkiksi Telia on antanut anonymisoituja tietoja Valtioneuvoston käyttöön.
Muualla maailmassa samoja sijaintietoja kerätään ilman anonymiteetin suojaa. Mediasta saatujen tietojen mukaan esimerkiksi Ecuadorissa hallitus on antanut luvan ihmisten GPS-tietojen keräämiseen varmistaakseen karanteenin pitävyyden. Israelissa maan turvallisuuspalvelulle on myönnetty pääsy koronaan sairastuneiden ihmisten puhelindataan. Valvontajärjestelmä on jo ilmeisesti käytössä, sillä ainakin 400 ihmistä on saanut tekstiviestejä oltuaan kontaktissa mahdollisesti sairaan ihmisen kanssa.
Myös Etelä-Koreassa viranomaiset ovat lähettäneet tekstiviestejä ihmisille, joiden epäillään oleskelleen sairastuneen seurassa. Näissä viesteissä on ollut muiden tietojen lisäksi linkkejä, joiden takaa löytyy yksityiskohtaisia tietoja näiden ihmisten liikkeistä. Tekstiviestit ovat herättäneet kysymyksiä potilaiden yksityisyyden suojasta, sillä ne eivät vaikuta täyttävän valvonnalle asetettuja kriteereitä.
Nämä toimet nostavat esiin tärkeitä kysymyksiä siitä, miten henkilötietojamme kerätään, käytetään ja jaetaan. On mahdollista, että kerättyjä tietoja voidaan jakaa ja käyttää myös muuhun kuin pandemian taklaamiseen.
Tekoäly voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä
Useat valtiot ovat jo kääntyneet tekoälyn ja massadatan puoleen taistelussa koronavirusta vastaan. Kiina on ilmeisesti ottanut käyttöön älylämpömittareita ja kasvojentunnistusteknologiaa jäljittääkseen viruksen leviämistä julkisilla paikoilla. Kiinalainen teknologiajätti Alipay on lanseerannut QR-terveyskoodijärjestelmän, joka käyttää ihmisten henkilötietoja antaakseen heille värikoodin. Vihreä on “turvallinen”, keltainen värikoodi vaatii viikon karanteenin ja punainen tarkoittaa kahden viikon karanteenia. Tällä järjestelmällä määritellään ihmisten pääsy julkisille paikoille. Huolestuttavinta Alipayn terveyskoodijärjestelmässä on, että tiedot jaetaan lainvalvontaviranomaisten kanssa.
Puolassa hallitus on tuonut käyttöön sovelluksen, jonka tarkoitus on varmistaa kotikaranteenissa pysyminen. Sovellus kannustaa käyttäjäänsä lähettämään selfien tasaisin väliajoin. Selfiet todennetaan kasvojentunnistuksen ja sijaintitiedon perusteella, jotta voidaan varmistua, että ihminen on todella karanteenissa. Samanlaisia sovelluksia on tuotu markkinoille myös muualla maailmassa, kuten Intiassa.
Valtioiden ei tule kerätä enempää dataa kuin viruksen torjumisessa on tarve. Lisäksi valtioiden tulee kiinnittää huomiota tietosuojaan ja syrjintään – tekoälyteknologian haitat voivat kohdistua haavoittuvassa asemassa oleviin vähemmistöihin ja mahdollistaa oikeuksien kaventumisen.
Kun taistelemme yhdessä tätä odottamatonta kriisiä vastaan, on tärkeää arvioida toimia myös pitkällä tähtäimellä. Toimet, jotka nyt valitsemme, voivat kestää pitkälle koronakriisin jälkeiseen tulevaisuuteen ja määritellä sen, miltä tulevaisuuden valvonta näyttää. On tärkeää pitää ihmisoikeudet ja oikeus yksityisyyteen kaikkien näiden visioiden keskiössä.