Tänään julkaisemamme raportti Europe’s borderlands: Violations against migrants and refugees in Macedonia, Serbia and Hungary paljastaa kuinka viranomaiset ja rikollisjoukot hyväksikäyttävät siirtolaisten hätää Balkanilla. Tilannetta pahentavat laittomat takaisintyönnöt (nk. push-backs) ja käännytykset rajoilla, rajoitettu pääsy turvapaikkajärjestelmiin sekä laillisten ja turvallisten maahantulokeinojen puuttuminen EU:ssa.
”Sotaa ja vainoa pakenevat pakolaiset matkaavat halki Balkanin siinä toivossa, että pääsisivät turvaan Eurooppaan. Mutta heitä pahoinpidellään, hyväksikäytetään ja he jäävät heikkojen turvapaikkajärjestelmien armoille.” sanoo Amnesty Internationalin Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.
Yhä useampi pakolainen ja siirtolainen pyrkii Eurooppaan Balkanin reittiä pitkin, joka on ohittanut Välimeren ylityksen Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten määrissä. Pelkästään Serbian ja Unkarin rajalla kiinniotettujen ihmisten määrä on noussut yli 2500 % sitten vuoden 2010. Vuonna 2010 rajalla otettiin kiinni 2370 ihmistä ja tänä vuonna 60 602.
Saapuessaan Kreikan rajalle siirtolaiset, myös lapset, kohtaavat pöyristyttävän huonot vastaanotto-olosuhteet. Makedonian ja Serbian rajoilla he kohtaavat laittomia takaisintyöntöjä ja heiltä vaaditaan lahjuksia. Yksi haastateltavista kertoi, kuinka Unkarin rajan lähellä Serbian rajapoliisi uhkasi käännyttää ryhmän takaisin Serbiaan, jos he eivät maksaisi 100 euroa per henkilö.
”Serbiasta ja Makedoniasta on tullut patoallas siirtolaisille, joita kukaan EU:ssa ei halua ottaa vastaan”, kertoo, kertoo Mehtonen.
”Näin kun miehiä hakattiin pahasti. He pahoinpitelivät minun 13-vuotiaan poikani. He löivät myös minua.”
”Näin kun miehiä hakattiin pahasti. He pahoinpitelivät minun 13-vuotiaan poikani. He löivät myös minua.” ”Viidenneellä kuulla raskaana olevaa naista hakattiin”, kertoivat haastatellut.
Siirtolaiset kertoivat Amnestylle, että heitä oli tönitty, lyöty, potkittu ja hakattu Serbian poliisin toimesta lähellä Unkarin rajaa. Osa Amnestyn haastattelemista ihmisistä oli käännytetty rajalta yli 10 kertaa. Jotkut operaatioista olivat tapahtuneet selvästi maan rajojen sisäpuolella. Haavoittuvassa asemassa olevat pakolaiset ovat myös alttiita salakuljettajien hyväksikäytölle ja rikollisryhmien hyökkäyksille.
Makedonian Gazi Baban säilöönottokeskuksessa pidetään vangittuna satoja ihmisiä, joskus kuukausienkin ajan, ilman mahdollisuutta hakea turvapaikkaa, jotta he voisivat todistaa ihmissalakuljettajia vastaan. Keskus on täynnä ja sen olot ovat epäinhimmilliset ja halventavat. Vangittujen joukossa on raskaana olevia naisia ja lapsia ilman huoltajaa.
Makedonia ja Serbia ovat myöntäneet turvapaikan vain yksittäisille sitä hakeneille pakolaisille, joten monet jatkavat matkaa Unkariin. Unkariin saapuvat joutuvat pääsääntöisesti säilöönottokeskuksiin halventaviin olosuhteisiin ja poliisin huonon kohtelun uhreiksi. Vuonna 2014 Unkari myönsi turvapaikan 240 hengelle, määrä on murto-osa sitä hakeneista. Valtaosa siirtolaisista ja pakolaisista päätyy vastaanottokeskuksiin, mutta he ketkä eivät halua hakea turvapaikkaa Unkarista, vaan jostakin toisesta EU-maasta, käännytetään Serbiaan ja mahdollisesti vielä Makedoniaan. Siellä heillä ei ole mitään laillista asemaa, turvaa tai tukea.
Balkanin reitin suosio on seuraus EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkakäytäntöjen epäonnistumisesta. EU asettaa pääasiallisen vastuun turvapaikanhakukäsittelystä maalle, johon siirtolainen tai pakolainen ensimmäisenä saapuu sekä rajoittaa turvallisia ja laillisia maahantulokeinoja. Sen sijaan, että Balkanin reitin varrella olevien maiden turvapaikanhakujärjestelmää olisi kehitetty, on EU sijoittanut ja tukenut rajavaltioidensa rajavalvontaa.
“Kasvava joukko pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia joutuvat mottiin Balkanin ’ei kenenkään maalle,’ ja Sebian ja Makedonian paine kasvaa. Nämä paineet, kuten Italian ja Kreikan, voidaan ratkaista vain järjestämällä EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkakäytäntöjä uusiksi”, kertoo Mehtonen.