Ulkomaisella matkapuhelimella läheisilleen soittavat pohjoiskorealaiset voivat joutua kiinni jäädessään jopa vankileireille. Ote erilaisten viestintäteknologioiden valvonnasta on vain kiristynyt entisestään sen jälkeen, kun Pohjois-Korean nykyinen johtaja Kim Jong-un nousi valtaan vuonna 2011.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tuore raportti Connection Denied: Restrictions on Mobile Phones and Outside Information in North Korea tuo ilmi keinoja, joilla Pohjois-Korea on kiihdyttänyt kansalaistensa valvontaa ja sortoa. Viestintäteknologian käytön rajoittaminen on vain yksi niistä monista tavoista, joilla Pohjois-Korea yrittää eristää kansalaisensa muusta maailmasta.
”Kim Jong-un perustelee sortoa tarpeella pysäyttää ”kapitalismin virus”, mutta absoluuttinen kontrolli tähtää tosiasiassa maan järkyttävän ihmisoikeustilanteen peittelyyn ja ympäröivän maailman todellisuuden pimittämiseen pohjoiskorealaisilta. Mikään ei oikeuta vangitsemaan ihmisiä, jotka toteuttavat perustavanlaatuista tarvettaan olla yhteydessä perheeseensä ja ystäviinsä”, oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio Amnestyn Suomen osastosta sanoo.
Pohjois-Koreassa on oma, suljettu matkapuhelinverkkonsa eli kansalaiset eivät voi soittaa maan ulkopuolelle. Matkapuhelinverkolla arvioidaan olevan yli kolme miljoonaa käyttäjää. Pohjois-Koreassa on myös oma suljettu internetinsä, mutta nekin pohjoiskorealaiset, joilla on pääsy tähän verkkoon, pääsevät surffaamaan vain viranomaisten tarkkaan valvomilla kotimaisilla verkkosivuilla. Vain ulkomaalaiset ja rajattu eliitti pääsevät käsiksi varsinaiseen kansainväliseen internetiin.
Puhelu ulkomaille voi olla valtava henkilökohtainen riski
Suurimmalla osalla kotimaastaan paenneista pohjoiskorealaisista ja heidän läheisillään ei ole mitään keinoa pysyä yhteyksissä keskenään. Monet kääntyvät siksi salakuljettajien puoleen. Pohjois-Koreassa on kasvavat epäviralliset yksityismarkkinat, joilla salakuljettajat kauppaavat ruokaa, vaatteita ja muita tarvikkeita etenkin Kiinasta. Näillä pimeillä markkinoilla myydään myös ”kiinalaisiksi matkapuhelimiksi” kutsuttuja ulkomaisia puhelimia sekä sim-kortteja. Rajaseuduilla asuvat pohjoiskorealaiset voivat soittaa niillä kiinalaisten matkapuhelinverkkojen kautta ulkomaille.
Puhelut Pohjois-Korean ulkopuolelle eivät itsessään ole lain mukaan kiellettyjä, mutta ulkomailta peräisin olevien matkapuhelinten yksityinen kauppa on. Siksi ulkomaalaisia matkapuhelimia käyttävät pohjoiskorealaiset voivat saada syytteen. Heidät voidaan tuomita jopa maanpetoksesta, jos puhelut ovat suuntautuneet Etelä-Koreaan tai johonkin muuhun Pohjois-Korean viholliseksi luokittelemaan valtioon. Varakkaammat saattavat välttää vankeuden maksamalla lahjuksia.
Välttääkseen kiinnijäämisen pohjoiskorealaiset yrittävät pitää puhelut ulkomailla oleville läheisilleen mahdollisimman lyhyinä, käyttävät salanimiä ja saattavat matkustaa puheluja varten syrjäisille, vuoristoisille alueille.
”Pohjoiskorealaisten täytyy ottaa äärimmäisiä henkilökohtaisia riskejä, jos he haluavat puhua edes lyhyesti rakkaidensa kanssa puhelimitse”, Aarnio sanoo.
Monet perheet lainaavat maksusta muilta ulkomaista matkapuhelinta, jos heillä ei ole sellaista omasta takaa. Puhelimen lainaaminenkin on kallista. Pohjoiskorealainen Choi Ji-woo kuvaili Amnestylle, miten hän oli tehnyt vaikean matkan vuoristossa puhelimen välittäjän kanssa voidakseen puhua Etelä-Koreaan paenneille vanhemmilleen.
”Joskus kävelimme koko yön vuoren yli. Sen kiertäminen ei ollut mahdollista ja matka oli tehtävä yöllä, ei päivällä. Emme voineet käyttää taskulamppua, joten oli pilkkopimeää”, Ji-woo kuvaili. ”Ajattelin, että jos vain voisin kuulla äitini ja isäni äänen edes kerran. Jos vain saisin varmuuden, että he ovat elossa. Silloin voisin kuolla onnellisena. Kun välittäjä soitti ja kuulin isäni äänen, ajattelin vain ’hän on elossa, hän on elossa’.”
Pohjois-Korea vahvistaa valvontakoneistoaan
Raportin mukaan Pohjois-Korean johto on kasvattanut teknologista toimintakykyään kansalaisten valvomiseksi ja yrittääkseen estää heidän yhteytensä ulkomaailmaan. Välineinä Pohjois-Korea käyttää ilmeisesti ulkomailta maahantuotavaa modernia valvontateknologiaa. Kiinan rajan lähellä käytössä on myös signaalihäirintälaitteita. Nykyteknologian lisäksi valvontaa toteutetaan myös perinteisemmin keinoin, valtion agenttien ja toinen toistaan tarkkailevien tavallisten kansalaisten toimesta.
Pohjois-Koreaan erikoistuneiden tutkijoiden, asiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen lisäksi Amnesty haastatteli raporttia varten Pohjois-Koreasta hiljattain lähteneitä. Haastateltavilla oli kokemusta ”kiinalaisiksi puhelimiksi” kutsutuilla liittymillä soittamisesta Pohjois-Korean sisältä tai sitten he olivat onnistuneet soittamaan Pohjois-Koreaan lähdettyään maasta. Haastatelluista suurin osa tuli Pohjois-Korean rajaseuduilta, joissa kiinalaisten matkapuhelinverkkojen käyttö on mahdollista. Heistä yhdeksän tuli kotitalouksista, joissa oli ollut ”kiinalainen matkapuhelin”.
Amnesty vaatii Pohjois-Koreaa poistamaan tarpeettomat ilmaisunvapauden ja yksityisen viestinnän rajoitukset ja sallimaan esteettömän tiedonkulun pohjoiskorealaisten ja muun maailman välillä Pohjois-Korean on taattava kansalaisilleen myös vapaa ja sensuroimaton pääsy internetiin sekä kansainvälisiin matkapuhelinverkkoihin.
Koko raportti on tiedotteen liitteenä.