Julmaa väkivaltaa ja toiveikkuutta. Sellaiset ristiriitaiset tunnelmat vallitsivat Syyrian ja Turkin rajaseuduilla, kun tein ensimmäisen juttumatkani alueelle toimittajana kesällä 2012. Syyrian kansannousu oli kestänyt reilun vuoden ja muuttunut jo yhä väkivaltaisemmaksi sodaksi. Oppositiomielisiä ihmisiä katosi jäljettömiin ja Syyrian armeija tulitti häikäilemättä siviilejä, jotka uskaltautuivat kaduille vaatimaan oikeuksiaan.
Vaikka Syyria oli jo häikäilemättömän väkivallan kierteessä, oli rajaseuduilla ja syyrialaisaktivistien valloittamissa kahviloissa Istanbulissa jonkinlaista toivoa. Kapinallisjoukot olivat onnistuneet valtaamaan alueita. Al-Assadin hallinnon asema näytti horjuvan. Monet ajattelivat, että se tulisi kaatumaan vielä. Toiveikkaimmat puhuivat kuukausista. Perheenäiditkin yrittivät tehdä vallankumousta salakuljettamalla tavaraa Syyrian rajan yli Turkista. Nuoret aktivistit välittivät henkensä uhalla tietoa kotimaansa tapahtumista sosiaalisessa mediassa.
Tänään Syyrian kansannousun alkamisesta tulee kuluneeksi viisi vuotta. Tunnelma on täysin toinen.
Tänään Syyrian kansannousun alkamisesta tulee kuluneeksi viisi vuotta. Tunnelma on täysin toinen. Sota on ottanut vuosi vuodelta uuden käänteen huonompaan suuntaan kiihtyvällä vauhdilla. Syyrian hallinto yritti tukahduttaa äärimmäisen väkivaltaisin keinoin kansannousun. Oppositio aseistautui, mutta oli hajanainen ja riitaisa. Kapinalliset pettyivät siihen, miten vähän apua he saivat ulkomailta. Ääriliikkeet käyttivät hyväkseen kaoottista ja väkivaltaista tilannetta. Isisin perustettua ”kalifaattinsa” Syyrian ja Irakiin, siirtyi maailman huomio sen brutaaliin väkivaltaan. Syyriasta tuli nopeasti näyttämö sekä alueellista valtojen että kansainvälisen politiikan jännitteille.
Syyrian sodan aikana on nähty julmuutta, joka on häpeäksi ihmiskunnalle
Kaikki tämä on johtanut valtavaan humanitaariseen katastrofiin. Kun vielä kesällä 2012 kauhistelin rajalla, miten reilut 100 000 syyrialaista oli joutunut pakenemaan naapurimaihin. Nyt tuo luku on pieni murto-osa valtavaksi paisuneen pakolaiskriisin mittakaavassa. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR oli rekisteröinyt maaliskuun alussa jo yli 4,8 miljoonaa syyrialaispakolaista. Syyrian sisällä kotinsa jättäneitä on 6,6 miljoonaa lisää.
Eikä ole ihme, että syyrialaiset pakenevat. Viisi vuotta kestäneen sodan aikana on nähty niin paljon julmuutta, että tilanne on häpeäksi koko ihmiskunnalle. On piiritetty kuukausien ajan alueita, joissa siviilit nääntyvät hengiltä. On pommitettu siviilialueita muun muassa tynnyripommeilla. On käytetty kemiallisia aseita ja järjestelmällistä kidutusta.
Syyria hajosi meidän kaikkien silmiemme edessä.
Viimeisten parin vuoden aikana tunnelma syyrialaisten pakolaisten muuttui silminnähden. Väliaikainen pako muuttui yhä lopullisemmaksi, kun Syyria hajosi meidän kaikkien silmiemme edessä. Viisivuotiaat syyrialaiset ovat kasvaneet sodan keskellä tai pakolaisina. Monet sodan alkuvaiheessa tapaamistani aktivisteista ovat luovuttaneet. Toiset ovat rakentaneet elämää Turkissa, toiset lähteneet Eurooppaan. Toiset jatkavat aktivismiaan yhä uhmaten nyt Syyrian hallinnon lisäksi myös Isisiä.
On häpeällistä, miten yllätyksenä pakolaistilanne tuli Euroopalle
Syyrian naapurimaissa pakolaisten olot ovat jo pitkään olleet vaikeat. Paikalliset työnantajat käyttävät syyrialaisten tilannetta hyväkseen maksamalla kehnompia palkkoja niille, jotka onnistuvat löytämään töitä. Pelkästään Turkissa sadat tuhannet syyrialaislapset eivät pääse kouluun. Kerjäävistä syyrialaisista on tullut arkipäiväinen näky niin Istanbulin kuin Beirutin kaduilla. YK-järjestöjen ja muiden avustusjärjestöjen ohjelmat ovat olleet jo pitkään alirahoitettuja. On ollut häpeällistä, miten yllättyneitä Euroopan maat ovat olleet kriisin läikkymistä meren yli. Syyrian pakolaiskriisin epätoivoinen keitos on kiehunut jo pitkään yli.
Syyrialaisia pakolaisleirejä kierrellessä syyrialaiset isät ja äidit ovat kyselleet minulta monta kertaa, missä on Euroopan inhimillisyys.
Syyrialaisia pakolaisleirejä kierrellessä syyrialaiset isät ja äidit ovat kyselleet minulta monta kertaa, missä on Euroopan inhimillisyys. He haluaisivat paremman tulevaisuuden lapsilleen. Tähän vastaaminen on käynyt vuosi vuodelta yhä vaikeammaksi. Juhlapuheissa ihmisoikeudet ja demokratia nostetaan arvoonsa, mutta syyrialaisten auttamisessa nämä puheet saavat onton kaiun. Nyt EU käy Turkin kanssa kylmää kaupankäyntiä pakolaisilla. Se nakertaa meidän uskottavuuttamme ihmisoikeuksien ja demokratian puolestapuhujina. Monille syyrialaisille tilanne näyttäytyy sellaisena, ettei kaikkia ihmisiä katsota ihmisarvoisen elämän arvoisiksi.
Syyrialaisten kohtaloita ratkotaan jälleen tällä viikolla neuvottelupöydissä. EU:n johtajat kokoontuvat loppuviikosta ratkomaan pakolaistilannetta. Genevessä taas on käynnistynyt uusi rauhanneuvotteluiden yritys. Toivon todella, että näissä pöydissä muistetaan niitä miljoonia syyrialaisia perheitä, joiden elämän sota on hajottanut. Ja annettaisiin heille viimeinkin ihmisarvoinen elämä.
Teksti Aishi Zidan. Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston tiedottaja, joka seurasi Syyrian sotaa sen alusta asti toimittajana.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.