Äitini Liu Ping oli vain tavallinen kiinalainen nainen, jolla oli hyvä sydän.
Olimme erittäin läheisiä. Tein päätöksen, että halusin asua hänen kanssaan, kun vanhempani erosivat noin 10 vuotta sitten. Emme koskaan tapelleet, edes yhtä kertaa. Meillä oli tapana mennä kauppatorille keräämään vanhoja vihanneksia, joita kukaan muu ei halunnut syödä. En koskaan pitänyt sitä asiana, jota pitäisi hävetä. Päinvastoin, muistan tuon ajanjakson lämpimänä ja läheisenä, koska olimme yhdessä.
Eräänä yönä kaikki muuttui. Äitini hankki iltaisin lisäansioita katukauppiaana täydentääkseen noin 80 punnan suuruista kuukausipalkkaansa, jota sai päivätöistään metallitehtaalta. Rettelöitsijät ilmestyivät äitini kojulle ja setäni yritti puolustaa häntä. Setäni pahoinpideltiin rajusti.
Paikalliset viranomaiset eivät huomioineet tapausta millään tavalla. Sen sijaan joukko lakimiehiä halusi selvittää tapauksen, veloittamatta siitä mitään. Heitä kohtaan tuntemansa kiitollisuus herätti aktivistin äidissäni. Hän alkoi toimia työläisten oikeuksien puolesta.
Tämä kaikki tapahtui vuonna 2011, kun olin vielä lukiossa. Elämämme kääntyi päälaelleen.
Puheita, mainoslehtisiä, lyöntejä
Äiti alkoi pitää puheita kaduilla ja jakaa mainoslehtisiä. Hän pyrki myös paikalliseen kongressiin puolueettomana edustajana, jotta hän voisi auttaa paremmin työläisiä, jotka oli pakotettu jäämään eläkkeelle. Hän oli usein päiviä poissa kotoa.
Tuntemattomia ihmisiä, joiden myöhemmin olen tajunnut olleen siviiliasuisia poliiseja, alkoi ilmestyä ovellemme. Olin huolissani äidistäni etenkin silloin, kun en saanut häneen yhteyttä. Se yleensä tarkoitti sitä, että hänet oli hakattu. Vastustin hänen tekemisiään ja yritin kaikkeni, jotta hän lopettaisi. Myös paikallisen puolueen edustajat yrittivät pysäyttää äitini vetoamalla minuun.
Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mihin äitini oli sekaantunut. Hän suojeli minua sillä, ettei kertonut teoistaan. Naapurustossamme puhuttiin, ettei hän ollut hyvällä asialla. Aloin uskoa kuulemaani. Sen tuloksena suhteemme kärsi pahoin.
Vangittu korruption vastustamisesta
Viime vuonna äitini ja kaksi muuta korruptiota vastustanutta aktivistia vangittiin. Syynä vangitsemiseen oli pienen, yksityisen kokoontumisen järjestäminen ja se, että heillä oli kyltti, jossa vaadittiin virkamiesten omaisuuden julkistamista. Äitiäni syytettiin ”riidan haastamisesta ja ongelmiin yllyttämisestä”.
Tämän jälkeen menetin uskoni kommunistiseen puolueeseen ja julkaisin avoimen kirjeen verkossa. Kirjeessä kerroin vetäytyväni puolueesta. On valmistautunut kohtaamaan seuraamukset.
Äitini ja kaksi muuta aktivistia yhdistettiin Uusi kansalaisliike -verkostoon. Kyseessä on löyhä verkosto, joka kannustaa ihmisiä yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Kun äitini tuomittiin viime kesäkuussa kuuden ja puolen vuoden vankeuteen, olin raivoissani. Julkaisin toisen kirjeen verkossa, jossa ilmaisin syvän pettymykseni äitini saamaan kohteluun.
”En enää pelkää häirintää”
Viimeisen vuoden aikana olin pohtinut aiempaa asennettani äitini aktivismia kohtaan. Kadun syvästi sitä, että yritin pysäyttää hänet. Se, mitä äitini ja muut aktivistit joutuvat kokemaan tällä hetkellä, on seurausta meidän kaikkien muiden apaattisuudesta ja pelkuruudesta.
Enää en epäile hetkeäkään sitä, että annan haastatteluja ja puhun äidistäni medialle. Minun passini on peruutettu ja entisen työpaikkani virkamiehet ovat yrittäneet painostaa minua vaikenemaan.
En enää pelkää häirintää, jota teoistani saattaa seurata. Lopulta, minulla on vain yksi äiti.
Liao Minyue. Kirjoittaja on kiinalaisen mielipidevangin Liu Pingin tytär.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.