Se oli tavallinen huhtikuun ilta vuonna 2015 Complexo do Alemãossa, yhdessä Rio de Janeiron suurimmista faveloista.
10-vuotias poika, Eduardo, istui talonsa edessä ja leikki älypuhelimellaan. Hän odotti hartaasti siskonsa kotiinpaluuta, jotta voisi leikkiä tämän kanssa äidin valmistaessa illallista. Se kuului heidän päivärutiineihinsa.
Ja sitten rutiini keskeytyi.
Kova pamahdus.
Sydäntä raastava avunhuuto: ”Äiti!”
Eduardon äiti, Terezinha Maria de Jesus, kiirehti ulos talostaan ja kohtasi näyn, jota yhdenkään äidin ei koskaan tulisi nähdä.
Eduardon eloton ruumis makasi maassa. Ryhmä poliiseja seisoi hänen ympärillään.
Yksi heistä kutsui Eduardoa rikollisen pojaksi ja varoitti, että voisi yhtä helposti tappaa hänetkin, kertoi Terezinha.
Minuuteissa joukko favelan eli köyhemmän asuinalueen asukkaita oli kokoontunut paikalle. Osa heistä esti poliiseja satuttamasta Terezinhaa. Toiset yrittivät estää poliiseja asettamasta asetta pojan viereen, jotta tilanne ei näyttäisi siltä, kuin he olisivat ampuneet aseistautumattoman lapsen. Toiset tarttuivat vaistomaisesti älypuhelimiinsa. He tiesivät, että paras tapa oli kuvata kaikki.
”Meidän täytyi kiivetä katonharjojen päälle saadaksemme hyvän kuvakulman”, kertoo Raull Santiago, 27-vuotias favelan asukas. ”Ihmisten piti saada tietää tästä.”
Videot toimivat lopulta tärkeimpinä todisteina tutkimuksessa, joka selvitti poliisin suorittamaa harkittua ja mielivaltaista tappoa favelassa. Yleensä nämä tapaukset jätetään tutkimatta.
“Älypuhelin antoi ihmisille mahdollisuuden näyttää sen, mitä he ovat yrittäneet kertoa jo pitkään.”
Marraskuussa 2015 murhayksikkö, poliisin erikoistunut tutkintaryhmä, vahvisti Eduardon tappaneen luodin olevan peräisin poliisin aseesta. Syyksi kuitenkin väitettiin itsepuolustusta. Väite oli niin hatara, että yleinen syyttäjä päätti virallisesti syyttää pojan ampunutta poliisia murhasta. Tapauksen käsittely on edelleen käynnissä.
“Älypuhelin antoi ihmisille mahdollisuuden näyttää sen, mitä he ovat yrittäneet kertoa jo pitkään”, kertoo Raull. ”Ennen ihmiset puhuivat. Nyt he näyttävät, mitä täällä todella tapahtuu.”
Nuoret raportoivat ihmisoikeusloukkauksista sosiaalisessa mediassa
Raull on yksi monista nuorista brasilialaisista, jotka turvautuvat teknologiaan raportoidakseen maan häpeällisen suurista ja kohutuista murhaluvuista sekä poliisien tekemistä ihmisoikeusloukkauksista.
Nuoret käyttävät sosiaalisen median kanavia kertoakseen toisilleen, missä on kuultu laukauksia tai mikä osa favelasta on juuri nyt liian vaarallinen läpikuljettavaksi. Näin ihmiset osaavat valita vähemmän vaarallisia kulkureittejä. Nuoret myös videoivat poliisien väkivaltaisia tekoja ja toimittavat videoita virallisten tutkimusten todistusaineistoksi. He tuottavat tutkimusaineistoa, jollaista vain favelan asukkaat voivat kerätä kokoon. Älypuhelimiensa avulla he voivat vaikuttaa elämään ja kuolemaan, oikeuden ja rangaistusten toteutumiseen.
Tekojen tallentamisen tarve ei ole koskaan ollut suurempi. Sen jälkeen kun olympialaiset myönnettiin Riolle vuonna 2009, tuhansia ihmisiä on kuollut poliisiväkivallan takia. Amnesty Internationalin ja muiden kansalaisjärjestöjen tutkimusten mukaan poliisioperaatioissa kuolleiden määrä on vain jatkanut kasvuaan vuodesta 2014 lähtien.
Vuonna 2015 Rio de Janeirossa joka viidennen murhan teki poliisi. Julkisen turvallisuuden instituutin mukaan pelkästään toukokuussa 2016 kaupungissa kuoli 40 ihmistä poliisiväkivallan seurauksena — se on jopa 135 prosenttia enemmän kuin toukokuussa 2015.
Samalla Rio de Janeiron poliisiväkivallan seurauksena tapettujen ihmisten määrä nousi vuonna 2014 jopa 40 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2015 luku nousi 11 prosenttia, kun 645 ihmistä kuoli poliisiväkivallan vuoksi.
Tekojen tallentamisen tarve ei ole koskaan ollut suurempi.
Brasilian köyhien faveloiden asukkaat ovatkin usein ahtaalla rikollisten sekä tarpeetonta ja liiallista väkivaltaa käyttävien ja rangaistuksetta jäävien poliisien välillä.
Vallankumous näytöllä
Rion pohjoisosassa sijaitseville, Complexo do Alemãon kukkuloille pääsee gondolihissillä. Matka ylös kukkuloille on henkeäsalpaava. Korkealta rinteeltä joukko värikkäitä faveloita näyttää rauhalliselta. Favelan kaduilla tunnelma on eri.
Väkivaltaiset kuolemat ovat arkipäivää näillä kapeilla kaduilla. Media harvoin edes mainitsee niistä.
Raull Santiago
Alemãossa syntynyt ja elänyt Raull kasvoi keskellä väkivaltaa. Teini-ikäisenä hän oli jo nähnyt enemmän kuolemaa kuin moni koko elinaikanaan. 20-vuotiaana hän oli lopen kyllästynyt näkemään yhteisönsä murenevan — ja hän päätti tehdä jotain asialle. Raull kokosi kahdeksan kaverin joukon, varusti heidät älypuhelimilla ja tietokoneella, ja laittoi pystyyn Papo Reton (”Suoraa puhetta”), itsenäisen mediajulkaisun. Sen tunnuslause on ”yhteisöstä yhteisölle”.
”Halusimme näyttää, mitä täällä tapahtuu, hyvän ja pahan”, Raull kertoo. ”Halusimme näyttää, mitä me näemme. Emme, mitä isot sanomalehdet näkevät. Tämä on tapamme taistella oikeuden puolesta.”
Ei kestänyt pitkään ennen kuin asukkaat alkoivat lähetellä videoita ja kuvia jokapäiväisestä elämästään favelassa – aseiden laukaushälytyksistä ja poliisioperaatioista, mutta myös monista faveloiden infrastruktuuriin liittyvistä ongelmista. Raull ja hänen kollegansa tarkastivat tiedot ennen kuin jakoivat ne sosiaalisen median kanavien, kuten Facebookin, Twitterin ja Whatsappin kautta eteenpäin.
Kävellessämme pitkin Alemãoa Raull vaikuttaa innostuneelta. Favelan asukkaat tuntevat hänet. He tervehtivät ja kertovat tarinoitaan hänelle. Hänen älypuhelimeensa syttyy valo vähän väliä sen ilmoittaessa uusista vinkeistä ja päivityksistä favelan kaduilta.
Tämä virtuaaliverkosto auttaa favelan asukkaista pysymään ajan tasalla tapahtumista. Se on kuin näkymätön peite, joka suojaa heitä väkivallalta, joka on tuhonnut yhteisöjä ja vienyt toivon useilta sukupolvilta.
Tekojen tallentamisen tarve ei ole koskaan ollut suurempi.
Olympialaisten lähestyessä Alemãon asukkaat varautuvat pahimpaan.
”Pelkään viranomaisten lisäävän poliisioperaatioitaan faveloissa”, Raull kertoo. ”He ovat keskittyneet operaatioihin faveloissa, vaikka ratkaisu piilee siinä, että annetaan nuorille mahdollisuuksia. Töitä, koulutusta, oikeaa turvaa. Sen pitäisi olla tie eteenpäin.”
Teksti ja Raull Santiagon kuva: Josefina Salomon, tiedottaja Amnestyn Amerikkojen aluetoimistossa
Kirjoitus on ilmestynyt aiemmin International Business Timesissa.