Kyselytutkimukseen vastasi 15 000 ihmistä 13 eri maasta. Kysely tehtiin muun muassa Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa.
Vastaajista 71 prosenttia vastustaa amerikkalaisten verkkovalvontaa. Lisäksi lähes kaksi kolmesta haluaa, että suuret teknologiayritykset suojelevat paremmin yksityishenkilöiden verkossa jakamaa tietoa.
“Kysely osoittaa, että ihmiset haluavat Yhdysvaltojen ja muiden laajaa verkkovalvontaa harjoittavien maiden kunnioittavan yksityisyydensuojaa. Yhdysvaltojen on lakattava käyttämästä internetiä työkaluna, jolla kerätään tietoa ihmisten yksityiselämästä”, sanoo Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Tiina Valonen.
Tietovuotaja Edward Snowden paljasti kesäkuussa 2013, että Yhdysvaltojen kansallisella turvallisuusviranomaisella NSA:lla oli valtuudet seurata puhelin- ja internetliikennettä 193 maassa. NSA keräsi jopa viisi miljardia matkapuhelimen sijaintitietoa päivässä ja 42 miljardia sähköpostia tai selaintietoa kuukaudessa.
Kielteisimmät asenteet Brasiliassa ja Saksassa
Eniten Yhdysvaltojen verkkovalvontaa vastustetaan Brasiliassa (80 % vastaajista) ja Saksassa (81 %). Snowdenin paljastusten jälkeen molemmissa maissa kuohui kun ilmeni, että Brasilian presidentin Dilma Rousseffin ja Saksan liittokanslerin Angela Merkelin puheluita oli kuunneltu. Vähiten verkkovalvontaa vastustetaan Ranskassa, mutta sielläkin 56 prosenttia vastaajista suhtautuu urkintaan kielteisesti.
Yhdysvallat jakaa verkkovalvonnasta saatuja tietoja Ison-Britannian, Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin kanssa Five Eyes Alliance -nimisen yhteenliittymän puitteissa. Myös näiden maiden kansalaisista huomattavasti useampi vastustaa valvontaa (70 %) kuin kannattaa sitä (17 % ).
Sen sijaan ulkomaalaisten valvontaan suhtaudutaan sallivammin: 45 prosenttia kaikista vastaajista hyväksyy ulkomaalaisten valvonnan omassa maassaan. Ranskassa (54 %) ja Isossa-Britanniassa (55 %) siihen suhtaudutaan erityisen suopeasti.
“Se tosiasia, että ihmiset pitävät ulkomaalaisten valvontaa hyväksyttävämpänä kuin omien tietojensa urkkimista saattaa kieliä pelon ilmapiiristä, jota käytetään oikeuttamaan verkkovalvontaa. Hallitusten on taisteltava muukalaisvihamielisyyttä vastaan ja myönnettävä, että ihmisoikeuksien kaventaminen ei lisää turvallisuutta”, Valonen toteaa.
Vastaajista 60 prosenttia on sitä mieltä, että isojen teknologiayritysten, kuten Googlen, Microsoftin ja Yahoon, pitää varmistaa, etteivät ihmisten henkilökohtaiset tiedot päädy hallitusten käsiin. Vain 26 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että yritykset saavat toimittaa hallussaan olevia tietoja viranomaisille. NSA-vuodon yhteydessä selvisi, että yritykset olivat tehneet yhteistyötä amerikkalaisviranomaisten kanssa, jotta näiden olisi helpompi valvoa ihmisten verkossa käyttämiä ohjelmia kuten sähköposteja ja sosiaalista mediaa.
Vain vähän lainsäädäntöä
“Nykyinen teknologia antaa hallituksille ennen näkemättömän vallan valvoa, mitä teemme internetissä. Hyvin harvassa maassa on kuitenkaan lainsäädäntöä, joka suojelisi ihmisten oikeutta yksityisyyteen verkkotiedustelua vastaan. Monissa maissa päinvastoin harkitaan lakeja, jotka takaisivat valvonnalle laajemmat oikeudet”, Tiina Valonen sanoo.
Näin myös Suomessa, jossa ei ole lainsäädäntöä verkkotiedustelusta. Puolustusministeriön alainen työryhmä ehdotti tammikuussa laajojen verkkovalvontavaltuuksien säätämisestä puolustusvoimille ja suojelupoliisille. Amnesty vastustaa lainsäädäntövalmistelun aloittamista työryhmän mietinnön pohjalta.
”On mahdollista, että ehdotetun laajuinen ja epämääräisesti kohdennettu verkkovalvonta olisi kansainvälisen oikeuden vastaista yksityisyyden suojan loukkaamista. Myöskään mahdollinen perustuslain muuttaminen ei välttämättä tekisi laajasta valvonnasta oikeutettua”, toteaa Valonen.
Toivomme seuraavan hallituksen panostavan toimiin, joilla yksityisyyden suojaa vahvistetaan kansallisesti, EU:ssa ja kansainvälisesti. Myös suojelupoliisin parlamentaarinen valvonta on järjestettävä.
”Verkkovalvontaa esittävä mietintö valmisteltiin varsin pienen joukon voimin, ilman riittävää ihmisoikeusasiantuntijoiden ja kansalaisyhteiskunnan kuulemista. Suomessa tulee käydä laajempi keskustelu yksityisyyden suojasta ja siitä, minkälaiseen viranomaisvalvontaan suostumme kansallisen turvallisuuden nimissä.”