Kansainvälisen Väestö- ja kehityskysymysten toimikunnan kokouksessa arvioidaan vuonna 1994 hyväksytyn Kairon 20-vuotisen toimintaohjelman tuloksia. 179 maan hyväksymä Kairon toimintaohjelma tunnusti ensimmäistä kertaa lisääntymisterveysoikeudet osaksi ihmisoikeuksia ja sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten voimaannuttamisen keskeisiksi tekijöiksi kehitykselle.
YK:n mukaan noin 70 000 naista kuolee vuosittain raskauden tai synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin.
Konservatiivisen ilmapiirin lisääntymisen vuoksi on vaarana, ettei Kairo+20-arvion lähtökohta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen perustu ihmisoikeuksille. Seksuaalioikeuksia vastustavat ryhmittyvät kyseenalaistavat ihmisoikeuksien universaaliuden vetoamalla muun muassa kulttuuriin, valtion suvereniteettiin sekä ”perinteisiin perhearvoihin”.
Vahvaa vastustusta herättävät erityisesti yksilön oikeus kattavaan tietoon seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksista, perheiden moninaisuuden tunnustaminen sekä termi ”seksuaalioikeudet”, jonka ymmärretään koskevan vain sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Yhteiset kehitystavoitteet, yhteiset seksuaalioikeudet
YK:n jäsenmaiden vuosituhannen vaihteessa hyväksymien kahdeksan vuosituhattavoitteen toteuttamiselle sovittu aika umpeutuu vuonna 2015 ja vuosituhattavoitteiden jälkeisestä kehitysohjelmasta käydään perusteellisia kansainvälisiä neuvotteluita. Kairo+20-neuvotteluiden lopputulos vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten kansainvälinen yhteisö sitoutuu turvaamaan ja toteuttamaan seksuaalioikeudet vuoden 2015 jälkeisellä kehitysagendalla.
Tuleva kehitysagenda vaikuttaa miljoonien ihmisten mahdollisuuksiin toteuttaa ihmisoikeuksiaan sekä elää vapaana syrjinnästä, pakosta ja väkivallasta. Amnesty vaatii, että globaalia kehitystä ja sen ymmärrystä vahvistavat kehitystavoitteet tunnustavat seksuaalioikeudet osana jakamattomia ihmisoikeuksia. Toisin kuin edeltäjänsä, uusi kehitysagenda tulee koskemaan kaikkia maailman maita ja tavoitteiden tulee perustua universaaleille ihmisoikeuksille.
Itsemääräämisoikeus ja oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen
Jokaisella ihmisellä on oikeus tehdä omaan terveyteen, kehoon, sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin sekä seksuaalisiin suhteisiin liittyviä valintoja ilman pelkoa syrjinnästä tai väkivallasta. Jokaisella on oikeus tietoon seksuaalisuudesta ja lisääntymisterveydestä sekä oikeus lisääntymisterveyspalveluihin ja ehkäisyyn, oikeus päättää mahdollisten lasten lukumäärästä sekä ajankohdasta, valita puolisonsa ja päättää avioliitosta sekä perhemuodosta, jossa haluaa elää.
Valtiot pyrkivät kuitenkin monin tavoin kontrolloimaan sukupuolta, seksuaalisuutta ja lisääntymistä käyttämällä valtaa, mikä ilmenee muun muassa tietynlaisten sukupuolistereotypioiden mukaisten normien vahvistamisena ja ylläpitämisenä. Syrjiviä asenteita ja oikeuksien kieltämistä perustellaan usein perinteellä, uskonnolla tai vakiintuneilla tavoilla. Useat valtiot käyttävät myös erilaisia rikoslain kohtia ja rangaistuskäytäntöjä kontrolloidakseen yksilöiden seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyviä valintoja, toimia sekä identiteettejä.
YK:n mukaan noin 70 000 naista kuolee vuosittain raskauden tai synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Maailmassa arvioidaan tehtävän joka vuosi noin 22 miljoonaa riskialtista ja turvatonta aborttia. EU-maista esimerkiksi Irlannissa abortti on kielletty myös silloin, kun raskaus on seuraus ihmisoikeusloukkauksesta, kuten raiskauksesta. Yksi kolmesta maailman naisesta on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa ja noin 150 miljoonaa tyttöä ympäri maailman on joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi 18 vuotta täytettyään.
Suomi ei ole tässä joukossa poikkeus, vaikka se toimiikin YK:ssa aktiivisesti sukupuolten välisen tasa-arvon ja seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien puolesta. Euroopan perusoikeusviraston tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista naisista on joutunut väkivallan uhriksi, mutta väkivaltaa kokeneille naisille tarkoitettuja tukipalveluita Suomessa on vain murto-osa kansainvälisistä suosituksista.
Suomen sukupuolen juridista vahvistamista koskevan lain (ns. translaki) vaatimukset lisääntymiskyvyttömyydestä ja pakotetusta avioerosta loukkaavat puolestaan sukupuoltaan korjaavien ihmisten oikeutta keholliseen koskemattomuuteen, yksityisyyteen ja perhe-elämän suojaan.
Jokaisella tulee olla oikeus ja vapaus tehdä kehoaan, seksuaalisuuttaan ja lisääntymistään koskevia päätöksiä ja elää vapaana syrjinnästä, pakottamisesta ja väkivallasta. Ellei kansainvälinen yhteisö sitoudu vuosina 2014 ja 2015 ihmisoikeuksien edistämiseen, erityisesti naisten, nuorten ja marginaalissa olevien vähemmistöjen eriarvoisuutta ja syrjintää syventävät seksuaalioikeuksien loukkaukset jatkuvat ympäri maailmaa.
Sara Mäkäräinen on aktivisti, joka työskentelee tällä hetkellä Amnestyn Suomen osaston syrjinnän vastaisen työn harjoittelijana.
Lue lisää Amnestyn työstä seksuaalioikeuksien toteutumiseksi!
Seuraa Kairo+20-neuvotteluja Twitterissä! Amnestyn New Yorkin toimisto twiittaa täällä: @AmnestyUN. Käytä kommentointiin tunnisteita #CPD47 #MyBodyMyRights
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.