Etusivu Blogi “Emme voi kääntyä kenenkään puoleen” – homomiehet Tšetšeniassa ovat välittömän suojelun tarpeessa

“Emme voi kääntyä kenenkään puoleen” – homomiehet Tšetšeniassa ovat välittömän suojelun tarpeessa

On kulunut kaksi kuukautta siitä, kun riippumaton venäläinen sanomalehti Novaja Gazeta julkisti raporttinsa Tšetšenian viranomaisista, jotka ovat pidättäneet, kiduttaneet ja jopa tappaneet homomiehiä osana kampanjaa, jonka tarkoituksen on “puhdistaa” tasavalta.

Uutiset järkyttivät koko maailmaa. Tšetšenian vainotulle homoyhteisölle viimeaikaiset tapahtumat edustavat syvään juurtuneen homofobian järkyttävää eskaloitumista. He ovat kokeneet syrjintää koko elämänsä. Uutta on näiden hyökkäysten karmiva järjestelmällisyys.

“Homofobia ilmeni aiemmin erillisinä välikohtauksina”, kertoo Ahmad* Amnesty Internationalille. “Emme voi kääntyä kenenkään puoleen. Tämä vaino tapahtuu viranomaistasolla.” Ahmad piileskelee tällä hetkellä viranomaisilta.

On vaikea kuvitella, kuinka yksinäistä on olla homo Tšetšeniassa. On tarpeeksi paha, että virallisesti homoja ei ole olemassa Tšetšeniassa. Viranomaisten toistuvat julistukset luovat rankaisemattomuuden ilmapiirin, jossa oikeuksia voidaan polkea ilman mitään pelkoa seurauksista. Homot Tšetšeniassa ovat tuomittuja elämään kaapissa.

“Muslimille on erityisen julmaa, että hautajaisia ei järjestä. Aivan kuin tämä henkilö ei olisi koskaan ollut olemassa, kuin kenelläkään ei olisi oikeutta muistaa häntä.”

Kenties vielä pahempaa on se, että homofobinen viha on juurtunut niin syvälle yhteiskuntaan, että oma identiteetti on salattava jopa omalta perheeltä ja lähimmiltä ystäviltä. Tšetšeniassa homot ovat vaarassa joutua seksuaalisen suuntautumisensa takia omien perheenjäsentensä murhaamiksi. Yksi Amnestyn haastattelemista miehistä kertoi, että hän tunsi homomiehen, jonka oma perhe ampui, eikä hänelle järjestetty hautajaisia:

“Muslimille on erityisen julmaa, että hautajaisia ei järjestä. Aivan kuin tämä henkilö ei olisi koskaan ollut olemassa, kuin kenelläkään ei olisi oikeutta muistaa häntä.”

Mutta Tšetšeniassa on homoja. He ovat todellisia, ja he ovat epätoivoisesti avun tarpeessa.

Kuvassa mielenosoittajia Venäjän suurlähetystöllä. Edessä näkyy autoja.

Vainoa johtaa Ramzan Kadyrov

Apu ei todennäköisesti tule läheltä. Tätä vastenmielistä vainoa johtaa Ramzan Kadyrov, Tšetšenian vaikutusvaltaisin mies, joka on saanut jo vuosia syyllistyä ihmisoikeusloukkauksiin ilman pelkoa rangaistuksesta. Kerrotaan, että Tšetšenian poliisi suunnittelee haastavansa Novaja Gazetan oikeuteen kunnianloukkauksesta. Ja vaikka Kadyrov sanoo olevansa valmis tekemään yhteistyötä tutkijoiden kanssa, hän kieltää edelleen niiden henkilöiden olemassaolon, joita hän vainoaa.

Viranomaiset raahaavat homoiksi oletetut miehet pois perheenjäsenten ja kollegoiden katsellessa altistaen heidät kostotoimille – mikäli he ikinä enää vapautuvat.

Niin kauan kun Tšetšenian viranomaiset elävät aivan omassa todellisuudessaan, homoilla Tšetšeniassa ei ole toivoakaan suojelusta tai oikeudesta omassa kotimaassaan. Todistajat kuvailivat, kuinka homoiksi oletettuja miehiä nöyryytetään julkisesti, kun heitä tullaan hakemaan. Viranomaiset raahaavat heidät pois perheenjäsenten ja kollegoiden katsellessa altistaen heidät kostotoimille – mikäli he ikinä enää vapautuvat.

Myrkyllinen sekoitus konservatiivista yhteiskuntaa ja Kadyrovin sortavan hallinnon synnyttämää pelon ilmapiiriä tarkoittaa sitä, että viranomaiset voivat tehdä tätä kirkkaassa päivänvalossa ilman pelkoa joutua vastuuseen teoistaan.

Homomiehiin kohdistetun kidutuksen on tarkoitus nöyryyttää ja satuttaa fyysisesti. Pidätettyinä olleet ovat kertoneet, kuinka vanginvartijat ovat pakottaneet heidät tanssimaan maan kansallisen naisten tanssin ja kutsumaan itseään naisten nimillä pilkatakseen heitä siitä, että he eivät mukaudu maskuliinisuuden homofobiseen ja misogynistiseen “ideaaliin”. Osalle kiinnitettiin elektrodeja korvalehtiin kuin korvakoruiksi. Muita vielä järkyttävämpiä miesten kertomia yksityiskohtia ei voida jakaa heidän yksityisyytensä ja turvallisuutensa varmistamiseksi.

Tšetšeniassa toisinajattelijat ovat ahtaalla

Kuvassa allekirjoituksia luovutetaan Venäjän suurlähetystölle.Mutta homomiehet eivät ole ensimmäinen Tšetšenian viranomaisten vainoama ryhmä, eikä se ole viimeinen. Tšetšeeniviranomaiset ovat pitkään kontrolloineet ja hyökänneet eri ryhmien kimppuun, joita he pitävät uhkana turvallisuudelle ja “perinteisille arvoille”. Seksuaalisuus ja ihmissuhteet ovat vain yksi Kadyrovin hallinnon tiukasti kontrolloima alue. Ihmisoikeuspuolustajat, toimittajat ja poliittiset aktivistit kohtaavat uhkailua, häirintää ja usein myös fyysistä väkivaltaa.

Sama koskee tavallisia tšetšeenejä, jotka uskaltautuvat ilmaisemaan erimielisyytensä julkisesti. Olemme tietoisia tapauksista, joissa yksittäiset mielipiteensä ilmaisseet henkilöt ovat kadonneet ja ilmestyneet pari päivää myöhemmin YouTube-videoille, joissa he pyytävät anteeksi Kadyrovilta ja Tšetšenian kansalta. Joitain miehiä on pakotettu olemaan ilman housuja näissä videoissa. Tšetšenian viranomaiset ovat nöyryyttäneet maansa asukkaita jo pitkään.

Homomiehet eivät ole turvassa Venäjällä

Hirmuteot on tuomittu kansainvälisesti, mutta ne eivät muuttuneet konkreettisiksi teoiksi vaarassa olevien tšetšeenien auttamiseksi. Toistaiseksi olemme kuulleet vain kourallisesta ihmisiä, joille on myönnetty suojelua turvallisissa maissa. Venäjän LHBTI-verkoston mukaan noin 40 henkilöä piileskelee tällä hetkellä Venäjällä yrittäen epätoivoisesti päästä maasta pakoon.

Heille pysyminen missä tahansa Venäjällä on vaarallista. Aiemmin pidätetyt pysyvät Tšetšenian viranomaisten ulottuvilla ja “kunniamurhien” riski on korkea. On tapauksia, joissa sukulaiset ovat seuranneet LHBTI-ihmisiä jopa muille alueille ja sitten hyökänneet heidän kimppuunsa.

On elintärkeää, että hallitukset avaavat ovensa Tšetšeniasta pakeneville homomiehille.

On siis elintärkeää, että hallitukset avaavat ovensa Tšetšeniasta pakeneville homomiehille. Hirmuteot tuominneiden hallitusten on nyt huolehdittava, että kansainvälistä suojelua hakevilla tšetšeeneillä on pääsy oikeudenmukaiseen turvapaikkamenettelyyn.

Luonnollisesti vastuu näiden hirmutekojen pysäyttämisestä on Tšetšenian ja Venäjän viranomaisilla. Heidän on aloitettava vapauttamalla kaikki, jotka on pidätetty vain seksuaalisen suuntautumisensa takia. Kansainvälisen painostuksen on jatkuttava, kunnes Tšetšenian ja Venäjän viranomaiset myöntävät tämän vainon ja muut rikokset maan väestöä vastaan ja ryhtyvät toimiin, jotta syylliset saadaan vastuuseen teoistaan.

Mutta Tšetšeniaan ansaan jääneille miehille oikeus näyttää toiveunelta ja heidän ensimmäisenä huolenaan on vain päästä ulos maasta. Kansainvälisen yhteisön on osallistuttava heidän turvallisuutensa varmistamiseen. Tyhjät sanat LHBTI-oikeuksista eivät riitä, kun ihmiset elävät kidutuksen ja kuoleman varjossa.

*Ahmadin nimi on muutettu hänen turvallisuutensa takaamiseksi.

Teksti John Dalhuisen. Kirjoittaja on Amnestyn Euroopan ja Keski-Aasian johtaja.

Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.

Seuraa meitä: