Ylläesitetyt lainaukset ovat Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrovin ja muiden korkeiden tšetšeeniviranomaisten suusta. Uhkaukset eivät jää aina verbaaliselle tasolle, vaan Tšetšenian turvallisuusjoukot tai hallitusta tukevat jengit ovat hyökänneet myös joidenkin aktivistien kimppuun.
Rankaisemattomuuden kulttuuri ruokkii samalla uusia hyökkäyksiä: aktivisteihin kohdistuneita rikoksia ei tutkita eikä hyökkääjiä toimiteta oikeuden eteen. Kuten ei toimitettu Natalia Estemirovankaan kohdalla.
Natalia Estemirova oli Venäjällä ihmisoikeusloukkauksia tutkivan Memorial-järjestön johtavia jäseniä. Hän selvitti ja toi päivänvaloon toisen Tšetšenian sodan (1999-2000) aikaisia ihmisoikeusloukkauksia.
Heinäkuussa 2009 hänet kaapattiin kotitalonsa ulkopuolella ja tapettiin. Natalian ruumis löydettiin samana päivänä naapuritasavalta Ingusiasta. Hänen murhansa on yksi karmeimmista ja kovimmista iskuista ihmisoikeusliikettä vastaan Tšetšeniassa, mutta yhtäkään henkilöä ei vieläkään ole asetettu syytteeseen hänen murhastaan. Tutkimukset lakaistiin maton alle jo vuonna 2010.
Vajaa kuukausi Estemirovan murhan jälkeen, useasti Estemirovaa vastaan hyökännyt presidentti Kadyrov kommentoi syytöksiä omasta roolistaan murhassa, kiinnostavasti kolmannessa persoonassa:
“Mikäli Kadyrovia on syyttäminen, mikäli Kadyrovin ihmisiä on syyttäminen, antaa heidän todistaa syytöksensä. Miksi Kadyrov murhaisi naisen, jota kukaan ei tarvitse? Hänellä ei koskaan ollut kunniaa, omatuntoa tai arvokkuutta.”
***
Memorial jatkoi työtään Tšetšeniassa viiden kuukauden tauon jälkeen joulukuussa 2009, mutta viranomaisten tarkkailussa. Estemirovan murhan jälkeen Memorialin johtaja Oleg Orlovia vastaan nostettiin syytteet herjauksesta. Syytteen kantajana oli presidentti Kadyrov, jota Orlov oli sanonut pitävänsä vastuussa Estemirovan kuolemasta. Liki kaksi vuotta jatkuneen tutkinnan jälkeen syytteistä lopulta luovuttiin.
Memorialin työntekijät eivät suinkaan ole ainoita häirinnän kohteita. Esimerkiksi vuosien 2014-2016 aikana Joint Mobile Groupin (JMG) toimisto tuhopoltettiin, kahteen heidän toimistoonsa hyökättiin ja kahdeksan heidän jäsentään pahoinpideltiin Ingusian ja Tšetšenian rajalla. JMG:n johtajan, ihmisoikeuspuolustaja Igor Kaliapinin kimppuun käytiin hänen ollessaan käymässä Groznyissa. Erään JMG:n toimistoon kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen Kadyrov esitti ihmisoikeuspuolustajien aiheuttaneen tuhon itse “saadakseen huomiota kansainvälisessä mediassa ja houkutellakseen yhdysvaltalaista rahoitusta”.
***
Vuonna 2018 ruuvi kiristyi entisestään Memorialin ympärillä. Natalia Estemirovan murhan jälkeen Groznyin toimiston johtajaksi siirtynyt Oyub Titiev oli joutunut tottumaan Kadyrovin ja viranomaisten uhkailuun ja ”viimeiseen varoitukseen, joita ei tulisi lisää”. Mutta vuoden 2018 tapahtumat olivat kuitenkin häikäilemättömyydessään omaa luokkaansa.
Tammikuussa 2018 Titiev pidätettiin. Hänen autonsa pysäyttänyt poliisi väitti löytäneensä sieltä 180g marihuanaa. Koska alkuperäinen etsintä oli täynnä proseduraalisia virheitä, etsintä lavastettiin vielä uudemman kerran poliisilaitoksella “todistajan” läsnäollessa. Titiev ei koko aikana saanut oikeutta ottaa yhteyttä kehenkään.
Vastaavanlaiset tapahtumat tuntuivat kerääntyvän Memorialin ympärille. Titievin moskovalainen asianajaja Petr Zaikin ei saanut liikkua ilman kahta päällystakikseen asetettua vartijaa minnekään. Naapuritasavalta Ingusian Memorialin toimisto tuhopoltettiin. Titievin asianajajan käyttämä auto tuhopoltettiin Dagestanin tasavallassa ja paikallisen Memorialin toimiston työntekijät saivat tappouhkauksia.
Tammikuun 17. päivänä presidentti Kadyrov kutsui ihmisoikeuspuolustajia “valtion vihollisiksi” ja “korruptoituneiksi ihmisiksi”, joiden “on ymmärrettävä, että mikäli heidän toimintansa haavoittaa Tšetšenian tasavaltaa, heille tai heidän läheisilleen ei ole sijaa Tšetšeniassa”. Seuraavana päivänä Memorialin Groznyin toimistoon tehtiin ratsia.
Elokuussa Kadyrov kertoi tavoitteestaan vielä suoremmin:
”Kerron nyt virallisesti ihmisoikeuspuolustajille: kunhan oikeus antaa päätöksensä [Titievin oikeusjutussa], Tšetšeniasta tulee heille terroristien tavoin kielletty alue.”
Tšetšenialaiset ihmisikeuspuolustajat toimivat vaikeassa tilanteessa. Mutta he toimivat, koska kukaan muu ei toimi. Kaksi Tšetšenian sotaa ovat jättäneet jälkeensä valtavan määrän tuskaa ja ihmisoikeusloukkauksia. Paikallishallinto pyrkii terrorilla ja mustamaalaamalla tekemään heidän työnsä mahdottomaksi. Silti Oyub Titievin ja Igor Kaliapinin kaltaiset rohkeat ihmiset tuovat ihmisoikeusloukkauksia päivänvaloon.
Terroria riittää, mutta valo kajastaa lopulta aina. Liity heidän rinnalleen, jotka eivät anna Tšetšenian syöksyä pimeään.