Toukokuussa haastattelimme kolmen pietarilaisen hlbtiq-järjestön – LGBT Network, Coming Out ja Side-by-Side – edustajia, sekä maahanmuuttajien, paperittomien siirtolaisten sekä romanien auttamiseen keskittynyvän ADC Memorial -järjestön edustajia. Haastattelemamme järjestöt julkaisevat varjoraportteja Venäjän ihmisoikeustilanteesta muun muassa Euroopan neuvostolle ja YK:lle. Usein Venäjän valtion virallisesti tuottamat raportit eivät anna luotettavaa kokonaiskuvaa, sillä esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuneita viharikoksia ei raportoida lainkaan.
Lakimuutokset näkyivät kaikkien neljän järjestön arjessa. Aikaa ja rahaa menee varsinaisen työn kustannuksella muun muassa oikeudenkäynteihin. Käymme seuraavaksi tarkemmin läpi, miten lait ovat muuttaneet järjestötyöskentelyä ja miten toimitaan niistä huolimatta.
Ulkomainen agentti -laki ajaa ihmisoikeusjärjestöjä ahdinkoon
Vuonna 2012 astui voimaan niin kutsuttu ”ulkomainen agentti” -laki. Sen mukaan järjestöjä, jotka saavat tai ovat saaneet rahoitusta ulkomailta, voidaan vaatia oikeuden päätöksellä rekisteröitymään ulkomaisiksi agenteiksi. Järjestö voidaan luokitella ulkomaiseksi agentiksi, mikäli sen katsotaan sekaantuvan Venäjän sisäpolitiikkaan. Ulkomaiseksi agentiksi voidaan määritellä myös yksittäisiä Venäjän kansalaisia, jolloin nimike viittaa maanpetokseen.
Ulkomaisiksi agenteiksi määriteltyjä järjestöjä on tällä hetkellä 67. Kyseiset järjestöt ovat velvoitettuja tekemään kattavia määräaikaisselvityksiä toiminnastaan viranomaisille, raportoimaan projekteistaan ja rahoituksestaan, sekä olemaan jatkuvassa valmiudessa mahdollisia viranomaistarkastuksia varten. Monelle järjestölle tämä on mahdotonta.
Usein ulkomaisiksi agenteiksi määriteltyjen järjestöjen vapaaehtoisten määrä on nimikkeen myötä vain kasvanut.
Ennen lain voimaantuloa ja ulkomaiseksi agentiksi leimaamista ADC Memorial -järjestössä työskenteli 16 henkilöä. Nyt heitä on enää kuusi. Suurin lakimuutosta seurannut ongelma on kuitenkin se, että viranomaiset pelottelevat lukutaidottomia maahanmuuttajia ja paperittomia siirtolaisia karkotuksella, mikäli he tekevät yhteistyötä järjestön kanssa. Omista oikeuksistaan tietämättömät maahanmuuttajat jäävät siis karkotuksen pelossa ilman apua.
Haastattelemamme hlbtiq-järjestöt kertoivat, että heidän toimintansa on kasvanut viimeisen kolmen vuoden ajan voimakkaasti. Esimerkiksi Coming Out -järjestö on saanut yhteydenottoja hlbtiq-ihmisiltä toukokuuhun mennessä enemmän kuin edellisenä vuonna yhteensä. Usein ulkomaisiksi agenteiksi määriteltyjen järjestöjen vapaaehtoisten määrä on nimikkeen myötä vain kasvanut.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt syntipukkeina
Lakia ulkomaisesta agentista seurasi vuonna 2013 säädetty valtakunnallinen niin kutsuttu homopropagandaki. Laki kieltää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhumisen julkisesti neutraaliin tai positiiviseen sävyyn, mikäli paikalla on alaikäisiä.
Vaikka homoseksuaalisuus poistettiin Venäjällä tautiluokituksesta 1990 ja dekriminalisoitiin 1993, homopropagandaa käsittelevässä lakipykälässä esiintyy myös pedofilia. Valtiolle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivä laki on myös keino kääntää kansalaisten huomio laajemmista ongelmista yksittäiseen ja suhteellisen näkyvään vähemmistöryhmään. Ei ole sattumaa, että lakimuutokset astuivat voimaan vuoden 2012 Bolotnajan aukion, kansalaisten tyytymättömyyttä ilmaisevien suurmielenosoitusten jälkeen.
Side-by-Side-järjestön mukaan sekä ulkomaisen agentin stigma että homopropagandalaki ovat vaikeuttaneet yhteistyökumppaneiden löytämistä. Järjestö organisoi hlbtiq-teemaisia elokuvafestivaaleja ympäri Venäjää. Pienemmillä paikkakunnilla ei välttämättä ole omia hlbtiq- tai ihmisoikeusjärjestöjä, joten jokaisen kaupungin kanssa on muodostettava uudet verkostot. Tästä on tullut aiempaa huomattavasti vaikeampaa.
Pietarin poliisi on viime vuosina tiivistänyt yhteistyötään hlbtiq-järjestöjen kanssa
Hyvä asia on, että Pietarin poliisi on viime vuosina tiivistänyt yhteistyötään hlbtiq-järjestöjen kanssa, Coming Out -järjestö korostaa. Esimerkiksi toukokuun puolessa välissä Pietarissa järjestetty sateenkaaritapahtuma kokosi yhteen yli 300 hlbtiq-aktivistia ja heidän tukijoitaan Marsin aukiolle. Paikalla oli vain kourallinen vastamielenosoittajia, joiden toimintaa poliisi valvoi tarkasti. Väkivaltaisuus on vähentynyt tapahtumissa huomattavasti.
Tilanne ei kuitenkaan ole yhtä hyvä muissa venäläiskaupungeissa. Esimerkiksi Moskovan vastaavassa sateenkaaritapahtumassa pidätettiin 17 aktivistia. Heidät vapautettiin kuulustelujen jälkeen syytteittä.
Laki “ei-toivotuista” järjestöistä osuu kipeimmin venäläisiin järjestöihin
Presidentti Vladimir Putin allekirjoitti 23.5.2015 aiempia järjestöjen toimintaa rajoittavaa lainsäädäntöä ankaramman lain “ei-toivotuista” järjestöistä. Laki koskettaa suoraan ulkomaisia ja kansainvälisiä järjestöjä, mutta sen tuntevat nahoissaan myös venäläisjärjestöt. Ei-toivottujen järjestöjen toiminta voidaan käytännössä lakkauttaa pelkällä oikeusministeriön ilmoituksella. Kyseisten järjestöjen pankkitilit voidaan jäädyttää ja sen henkilöstöä voi odottaa jopa rikosoikeudelliset seuraamukset. Vielä on epäselvää, miten laki tulee vaikuttamaan Amnestyn Moskovan toimiston toimintaan.
Pelko tarttuu.
Viranomaiset perustelevat lain tarpeellisuutta sen tehokkuudella. Uuden lain väitetään estävän toimintaa, joka on Venäjän perusarvoja loukkaavaa. Mitä nämä perusarvot ovat, jää epäselväksi.
Lakimuutokset herättävät mielikuvia tuntemattomasta uhasta. Pelko ja epävarmuus tulevasta nousivat esiin usein keskusteluissamme. Pelko tarttuu, keskustelut ulkomaalaisten kanssa käydään mieluummin englanniksi kuin venäjäksi. Tapaamisissa kännykät suljetaan ja siirretään kauemmaksi salakuuntelun uhan takia.
Tilanne ei ole toivoton
Haastateltavat toivoivat yksimielisesti, että venäläisjärjestöjen tilannetta tuotaisiin näkyvästi esille länsimaissa. Näkyvyys toisi painetta poliitikoille nostaa teemoja esille diplomaattisissa suhteissa Venäjään. Moni järjestön edustaja korostikin, että Venäjän viranomaisiin voi vaikuttaa tehokkaimmin virallisten, Venäjän valtion tunnustamien, kansainvälisten toimielinten kuten YK:n ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kautta. Samasta syystä lähetystöjen ja konsulaattien edustajien läsnäolo järjestöjen julkisissa tapahtumissa koettiin tärkeäksi.
Lainsäädännöstä johtuen länsimaisten toimijoiden tarjoama raha voi aiheuttaa ongelmia erityisesti niille järjestöille, jotka on rekisteröity ulkomaisiksi agenteiksi. Rahallisen tuen rinnalle nostetaan myös muunlaiset yhteistyökuviot. Esimerkiksi vierailut puolin ja toisin lisäisivät ymmärrystä, laajentaisivat verkostoja sekä monipuolistaisivat sekä venäläisten että länsimaisten järjestöjen toimintaa. Apua toivotaan myös maahanmuuttokysymyksissä, sillä yhä useamman ihmisoikeusaktivistin edessä on muutto pois Venäjältä.
Side-by-Side-järjestö toi esille, että Venäjältä tulisi kertoa myös hyviä uutisia. Esimerkiksi rauhallisesti sujuneista festivaaleista ja seminaareista tulisi myös kirjoittaa. Tämä rohkaisisi länsimaisia järjestöjä yhteistyöhön venäläisjärjestöjen kanssa sekä lisäisi positiivisempaa mielikuvaa venäläisjärjestöjen toiminnasta. Pelon sijaan tulisi pyrkiä luomaan mahdollisuuksien ilmapiiriä.
Blogi ilmestyy poikkeuksellisesti nimettömänä turvallisuussyistä.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.