Kun nuori nainen lähti Kiinasta vuonna 2008 käymään kaukana Suomessa poikaystävänsä luona, hän ei voinut aavistaa, että jäisi maahan vuosiksi. Että hän saisi puhelinsoiton, jossa kerrotaan, että hänen kotinsa on pengottu mullin mallin ja hänen äitinsä viety vankilaan.
”Muistan, että oli kylmä, vaikka oli kesä – olin juuri saapunut Helsinki-Vantaan lentokentälle. Päätimme ajaa mieheni kanssa läpi Suomen, etelästä pohjoiseen. Istuimme autossa, kun puhelin soi”, 31-vuotias Jin Zhaoyu kertoo.
Näin miten poliisit pitivät äitiä paikallaan. Ja sitten he veivät hänet pois.
”Ja minä olin tulossa koulusta kotiin, kun näin poliisin, joka kantoi tavaroitamme autoon. Kävelin talon ensimmäiseen kerrokseen ja näin, kerrosten välistä, miten poliisit pitivät äitiä paikallaan. Ja sitten he veivät hänet pois”, pikkusisko Jin Zhaohuan, 23, kuvailee tapahtumia.
Siskosten äiti, Chen Zhenping pidätettiin, koska hän harjoittaa Falun Gongia, henkisten ja fyysisten harjoitusten muodostamaa oppijärjestelmää. Se sisältää muun muassa meditoinnin, hitaan liikkeen ja hengityksen kaltaisia harjoitteita.
Falun Gong on leimattu Kiinassa vääräoppiseksi lahkoksi ja sen harjoittajat ovat jo vuosia olleet vaarassa. Falun Gongin harjoittajia pidätetään ja painostetaan luopumaan vakaumuksestaan. Niitä jotka kieltäytyvät, kidutetaan kunnes he suostuvat; moni kuolee pidätyksen aikana tai pian vapauttamisensa jälkeen.
”Kiinassa ei saa ajatella eri tavoin, sellainen nähdään uhkana. Kommunistipuolue haluaa, että ajattelu on Kiinassa yhtä. Ja näin sitä kontrolloidaan”, Jin Zhaoyu sanoo.
Kiinan hallitus käyttää kansalaisyhteiskunnan vahvistuessa järeitä keinoja. Se vainoaa ja vangitsee ihmisiä, jotka ilmaisevat mielipiteensä rauhanomaisesti, kuuluvat kiellettyihin uskonnollisiin ryhmiin, kannattavat demokraattisia uudistuksia ja ihmisoikeuksia tai puolustavat muiden ihmisten oikeuksia.
”Aivopesu alkaa jo päiväkodeissa ja kouluissa, jossa opetetaan lapsille, että Kiina on maailman paras maa. Lapsille opetetaan, että pitää kiittää kommunistipuoluetta, joka on ’toinen äitisi’”, Jin Zhaohuan sanoo.
”Toinen äiti” on pitänyt vangittuna biologista äitiä jo vuosien ajan. Jin Zhaohuan sai tavata hänet kerran, tammikuussa vuonna 2009 vartijoiden ympäröimänä, ja Kiinassa asuva perheystävä myöhemmin samana vuonna.
Sen jälkeen: ei juuri mitään.
Huoli on jättiläismäinen
Katsomme yhdessä viimeisintä viestiä äidiltä. Se on dvd-tallenne, jonka kaksi entistä vanginvartijaa toimitti elokuussa Chen Zhenpingin veljelle. Tallenne on löytänyt tiensä Suomeen. Väsyneeltä ja riutuvalta näyttävä äiti puhuu dvd:llä kuin kone, katsomatta kameraan. Hän muun muassa kiittää Kiinan kommunistipuoluetta.
”Aivan kuin äiti olisi luovuttanut”, Jin Zhaoyu sanoo.
Tai sitten tämä on vain pelottelua tai Chen Zhenpingin tapa koettaa päästä pois vankilasta tai puhdas totuus, siskokset miettivät. Vaihtoehtoja on ihmismielelle liikaa. Chen Zhenpingiä on pidetty vangittuna pitkään, ja usein tällaisten vuosien vankeuden, kidutuksen, väkivaltaisen kohtelun kohteeksi joutuvat nimenomaan ne Falun Gong -harjoittajat, jotka eivät suostu luopumaan vakaumuksestaan.
”Olen ymmärtänyt, että ensin vankilassa kidutetaan. Sitten vartijat ovat oikein mukavia. Sitten taas kidutetaan. Ja sitten kohdellaan mukavasti. Tällaista jatketaan, jotta saadaan vanki murtumaan. Mutta Falun Gong -harjoittajien mieleen on vaikeampi päästä käsiksi. Ja juuri se ärsyttää vankilan henkilökuntaa”, Jin Zhaoyu sanoo.
Poliisit pyysivät, että auttaisin heitä muuttamaan äitini ajattelun.
Pikkusisko Jin Zhaohuanin elämä kävi äidin pidätyksen ja vangitsemisen jälkeen Kiinassa yhä hankalammaksi – oman Falung Gongin harjoittamisen takia, ja tietysti siksi, että hän on äitinsä tytär. Poliisi etsi tyttöä ja kyseli muun muassa ystäviltä hänen olinsijansa perään.
”Poliisit pyysivät, että auttaisin heitä muuttamaan äitini ajattelun.”
Jin Zhaohuan oli niin peloissaan, että päätti lähteä Malesiaan, mutta poliisi otti hänet kiinni jo Kiinassa lentokentällä.
”Pian kiinnioton jälkeen sanoin poliiseille, että minun on päästävä vessaan, ja karkasin lentokentältä.”
Nuori tyttö asui bussiasemilla, juna-asemilla, kavereiden luona – kunnes vuosien mittainen ja vaikeakulkuinen, Burman ja Thaimaan kautta kulkenut reitti päätyi lopulta pakolaisena Suomeen siskon luokse.
Tavallista arkea Rovaniemellä
”Herään, teen ruokaa ja opiskelen suomen kieltä. Oloni on vapaa, mutta ei kuitenkaan vapaa. Perheeni ei ole vapaa, koska äiti ei ole täällä”, kertoo isosisko.
”Nousen, ja sitten siivoan tai teen muita kotitöitä. Opiskelen englantia ja kävelen ulkona. Usein vaan istun ja ajattelen ’ei mitään’. Elämä on edelleen yhtä epätodellista kuin uni”, kuvailee pikkusisko.
Vapaus vilkkuu sanana siellä täällä. Tai sen puute. Sisarukset tietävät, millaista on elää vailla vapautta. Jo ennen kuin heidän äitinsä vangittiin, hän oli pidätettynä tai pakkotyöleireillä useita kertoja.
”Ja kun hän pääsi vapaaksi, hän ei saanut poistua kotoa. Kodin ulkopuolella vartijat seurasivat elämäämme, koulumatkojamme, aukaisivat kirjeemme.”
Asuisin mieluiten Kiinassa. Mutta sen täytyisi olla vapaa Kiina.
Suomen Lappi on näiltä osin kuin unelma, on tilaa ja vapaus liikkua kuten haluaa. Mutta sisarusten mieli on selvästi paljon synnyinmaassa. Heidän valkoisten t-paitojensa rinnassa on kuva äidistä ja siinä lukee SOS – Pelastakaa äitini! Paljon sinnikästä vetoomustyötä lähemmäs he eivät Kiinaa pääse.
”Jos voisin, asuisin mieluiten Kiinassa. Mutta sen täytyisi olla vapaa Kiina, jota ei johtaisi diktatuurinen hallintojärjestelmä”, Jin Zhaoyu sanoo.
”Vaikka ihmisoikeustilanne on Kiinassa joiltain osin parempi nykyisin kuin kymmenen vuotta sitten, ajattelen, että poliittisista, uskonnollisista tai muista syistä uhkan alla elävien ihmisten tilanne on pahempi kuin ennen.”
Teksti: Marie Kajava. Kuva: Miikka Pirinen. Kirjoitus on julkaistu alunperin Amnesty-lehdessä 4/2012.
Chen Zhenping saapui Suomeen perjantaina 9.10.2015. Hän on nyt turvassa ja perheensä luona.