Kannanotto: Menneiden virheiden välttämiseksi ja uuden sivun kääntämiseksi Turvapaikka- ja maahanmuuttosopimuksen riskialttiisiin osiin on puututtava ja positiivisia näkökohtia laajennettava 

Vain harvassa kohdassa Euroopan komission ehdotusta uudeksi turvapaikka- ja maahanmuuttosopimukseksi näkyy sitoutuminen inhimillisempään turvapaikkapolitiikkaan ja muuttoliikkeen hyödyllisyyden korostaminen Euroopalle. Sen sijaan, että sopimus hälventäisi EU:n aiemmalle lähestymistavalle ominaisia harhakäsityksiä ja kääntäisi uuden sivun turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa, se keskittyy yhä enemmän turvapaikanhaun ulkoistamiseen, ehkäisemiseen, hillitsemiseen ja turvapaikanhakijoiden palautukseen. 

Tämä kansalaisyhteiskunnan alustava arviointi ehdotuksesta pohjautuu seuraaviin kysymyksiin: 

1. Pystyykö ehdotus takaamaan kansainvälisen oikeuden ja EU- lakien standardien noudattamisen oikeudellisella ja käytännön tasolla?
   
2. Edistävätkö ne vastuunjaon oikeudenmukaisempaa jakaantumista turvapaikanhakijoista Euroopassa ja maailmanlaajuisesti?
   
3. Toimiiko ehdotus käytännön tasolla? 

Automaattisen vastuun jakamisen sijaan ehdotuksessa esitellään monimutkaisempi Dublin-järjestelmä (toisella nimellä) ja ”sponsoroidut palautukset” 

Ehdotetulla Turvapaikka- ja maahanmuuttosopimuksellaan EU menettäisi tilaisuuden uudistaa Dublin-järjestelmän perusteellisesti, ja vastuu turvapaikkahakemusten arvioinnista säilyisi käytännössä ensimmäisellä saapumismaalla. Lisäksi sopimuksessa ehdotetaan monimutkaisen, jonkinasteiseen solidaarisuuteen kehottavan järjestelmän kehittämistä. 

Perusteisiin, joiden avulla voidaan määrittää turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, on tehty joitakin myönteisiä lisäyksiä. Esimerkiksi perheen määritelmää on laajennettu siten, että siihen sisältyvät sisarukset ja ilman huoltajaa saapuvien lasten kohdalla laaja joukko perheenjäseniä. Myös diplomin tai muun pätevyyden saaminen joltain EU:n jäsenvaltiolta laajentaa vastuuvaltion määrittelyä. Jäsenvaltioiden nykyiset käytännöt huomioiden, tulee olemaan haastavaa päästä eroon periaatteesta, jossa turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaa valtio, johon hakija saapuu ensiksi. Kyseinen periaate tulisi korvata uusilla ensisijaisilla näkökannoilla, erityisesti perheenyhdistämiseen liittyvillä perusteilla.

Suurien ihmismäärien saapuminen Eurooppaan (”maahanmuuttopaine”) sekä etsintä- ja pelastusoperaatioihin liittyvät maihinnousut edellyttävät jäsenvaltioilta solidaarisuutta. Näitä seuraavat prosessit sisältävät arviointeja ja raportointia, sekä yksittäisten jäsenvaltioiden sitoumuksia. Yhtenäisen vastauksen puuttuessa Euroopan komissio voi ryhtyä korjaaviin toimiin. Kyse ei siis ole niinkään ennustettavaa vastuunjakoa tukevista mekanismeista, vaan pikemminkin kaikille jo liiankin tutuiksi tulleista neuvotteluista jäsenvaltioiden kesken. Ehdotuksen monimutkaisuus herättää epäilyksiä siitä, onko se todella käytännössä toimiva.

Jäsenvaltiot saavat tarjota ”palautusten sponsorointia” sen sijaan, että ne uudelleensijoittaisivat turvapaikanhakijoita alueelleen. Tämä viittaa siihen, että sopimus keskittyy yhtä paljon palautuksiin kuin suojeluun. Ehdotus ei tue yksittäisiä jäsenvaltioita, jotka hallinnoivat suurempaa määrää turvapaikkahakemuksia, mikä herättää lukuisia ihmisoikeuksiin liittyviä ja oikeudellisia huolenaiheita, varsinkin jos siirtäminen niin sanottuun sponsorivaltioon tapahtuu kahdeksan kuukauden määräajan päätyttyä. Kuka seuraa kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden kohtelua heidän saapuessa maihin, joiden hallitukset eivät hyväksy uudelleensijoittamista?

Ehdotus tukee rajamenettelyjen laajempaa käyttöä sekä säilöönoton käytön lisäämistä

Sen sijaan, että vastuu jaettaisiin uudelleen EU-jäsenvaltioiden kesken, ehdotetut menettelyuudistukset lisäävät EU:n ulkorajalla sijaitseviin jäsenvaltioihin ja Länsi-Balkanin maihin kohdistuvia paineita. Komissio ehdottaa pakollisia turvapaikkaa ja palauttamista koskevia rajamenettelyjä tietyissä tapauksissa, kuten kansalaisille sekä kansalaisuudettomille henkilöille, jotka tulevat maista, joiden kohdalla kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten keskimääräinen hyväksymisaste EU:ssa on alle 20 %. Kyseiset menettelyt ovat valinnaisia tapauksissa, joissa jäsenvaltiot soveltavat turvallisen kolmannen maan tai turvallisen alkuperämaan käsitteitä. Komissio on kuitenkin aiemmin ehdottanut, että näistä käsitteistä tehtäisiin jäsenvaltioille pakolliset käyttää. Kansalaisjärjestöt ovat kerta toisensa jälkeen painottaneet huoltaan liittyen turvallisen kolmannen maan ja ensimmäisen turvapaikkamaan käsitteisiin, joista keskusteltiin laajasti vuosina 2016–2019. Etenkään käsitteiden pakollista käyttöä ei pitäisi ehdottaa uudestaan.

Ehdotettu rajamenettely perustuu kahteen virheelliseen oletukseen; siihen, että suurimmalla osalla Eurooppaan saapuvista ihmisistä ei ole suojelutarvetta ja että turvapaikkahakemukset voidaan arvioida helposti ja nopeasti. Kun tarkastellaan ensimmäisiä ja muutoksenhakupäätöksiä kaikkialla EU:ssa, huomataan, että useimmat viimeisen kolmen vuoden aikana turvapaikkaa Euroopassa hakeneet ihmiset ovat saaneet jonkinasteisen suojeluaseman. Lisäksi sopimusta voidaan kritisoida sen vääränlaisesta oletuksesta, että suojatoimien vähentäminen ja ihmisten luokittelun käyttöönotto nopeuttaisivat turvapaikkamenettelyjä. Luokitteluun perustuvan menetelmän esimerkkimaana usein pidetyssä Alankomaissa turvapaikkamenettelyiden keskimääräinen pituus on yli vuosi ja päätöksenteko saattaa kestää jopa kaksi vuotta.

Tosiasiassa sopimus johtaa kahteen turvapaikkamenettelyn standardiin, jotka määräytyvät suurelta osin asianomaisen henkilön alkuperämaan mukaan. Tämä heikentää yksilöllistä oikeutta turvapaikkaan ja tarkoittaa, että moni ihminen joutuu huonompilaatuiseen menettelyyn. Ehdotus, että jäsenvaltiot voisivat tehdä turvapaikka- ja palauttamispäätökset samanaikaisesti, määrittelemättä selkeästi palautuskieltoon, lapsen etuun sekä perheen ja yksityiselämän suojaan liittyviä vaatimuksia, heikentää kansainvälisen oikeuden velvoitteiden noudattamista.

Tämän lisäksi ehdotus poistaa myös valituksiin liittyvän automaattisen palautuksen lykkäämiskäytännön, eli oikeuden jäädä odottamaan päätöstä valitukseen rajamenettelyssä päätetyissä tapauksissa.

Ehdotus, jonka mukaan rajamenettelyä läpikäyvien henkilöiden ei katsota virallisesti saapuneen jäsenmaan alueelle, on harhaanjohtava ja ristiriidassa EU:n viimeaikaisen oikeuskäytännön kanssa.Se ei myöskään muuta yksilön kansainvälisen oikeuden ja EU:n lainsäädännön mukaisia oikeuksia.

Ehdotus riistää ihmisiltä mahdollisuuden saada oleskelulupa muista kuin suojeluntarpeesta johtuvista syistä. Samalla se todennäköisesti mahdollistaa säilöönoton EU:n rajoilla jopa kuudeksi kuukaudeksi, 12 viikoksi rajalla tapahtuvien turvapaikkamenettelyjen kohdalla ja edelleen 12 viikkoa rajalla tapahtuvien paluumenettelyjen kohdalla. Lisäksi uudistukset poistavat periaatteen, jonka mukaan säilöönottoa tulisi soveltaa yksinomaan viimeisenä keinona rajamenettelyjen yhteydessä. Ehdotus nojaa järjestelmällisiin liikkumisrajoituksiin rajamenettelyissä. Näin ollen se rajoittaa yksilön pääsyä peruspalveluihin, kuten oikeusapuun ja edustamiseen, joita tarjoavat muualla kuin rajalla toimivat toimijat.  Ehdotuksen yhtäläisyydet epäonnistuneeseen ”hotspot-lähestymistapaan” Kreikan saarilla ovat huomattavat.

Sopimus tunnustaa, että jäsenvaltioiden on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu kaikissa menettelyissä. Komissio kuitenkin alentaa vaatimuksia lasten suojelulle, sallien ainoastaan ilman huoltajaa saapuville lapsille sekä alle 12-vuotiaille perheidensä kanssa saapuneille lapsille poikkeuksen rajamenettelyistä. Tämä on ristiriidassa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden ratifioiman ja kansainvälisesti tunnustetun lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen kanssa, jossa lapseksi määritellään kaikki alle 18-vuotiaat.

Kriisitilanteissa jäsenvaltiot voivat poiketa tärkeistä suojatoimenpiteistä, minkä tuloksena useisiin ihmisiin sovelletaan heikkotasoisia turvapaikkamenettelyjä

Menettelyn epäoikeudenmukaisuus huolestuttaa vielä enemmän tilanteissa, joissa jäsenvaltio voi väittää kärsivänsä ”muuttoliikepaineen aiheuttamasta poikkeuksellisesta tilanteesta” tai tällaisen tilanteen riskistä.

Tällöin rajamenettelyn soveltamisalaa laajennetaan huomattavasti; sitä voidaan soveltaa kaikkiin ihmisiin, jotka saapuvat maista, joiden kohdalla kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten keskimääräinen hyväksymisaste EU:ssa on alle 75 %. Sekä rajalla tapahtuvia turvapaikkamenettelyjä että paluumenettelyjä voidaan pidentää vielä kahdeksalla viikolla, jolloin kukin menettely voi kestää viisi kuukautta, ja rajalla säilössä vietetyn ajan enimmäismäärä nousee jopa kymmeneen kuukauteen. Lisäksi jäsenvaltiot voivat keskeyttää turvapaikkahakemusten rekisteröinnin neljäksi viikoksi ja enintään kolmeksi kuukaudeksi. Turvapaikkahakemusten rekisteröinnin viikkoja kestävän tauon aikana ihmisiä uhkaa säilöönotto ja palautus, ja heidän oikeutensa riittävään vastaanottoon sekä peruspalveluihin voivat kärsiä vakavasti.

Tämä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden poiketa velvollisuudestaan taata oikeus turvapaikanhakemiseen ja vastuustaan turvapaikkahakemusten tehokkaaseen ja oikeudenmukaiseen käsittelyyn. Tämä lisää ehdottoman palautuskiellon loukkaamisen riskiä. Jos otamme huomioon, että jotkut jäsenvaltiot ovat rikkoneet räikeästi ja jatkuvasti EU:n lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan, voidaan ehdotettua menettelyä, jossa vaaditaan Euroopan komission hyväksyntä velvoitteista poikkeamiselle pitää jonkin asteisena parannuksena nykyiseen. Nykytilanteessa EU:n lainsäädäntöä ja sen velvoitteita ei oteta huomioon eikä komissiota konsultoida, vaikka Euroopan komissio on esittänyt tilannetta kohtaan kritiikkiä. Tätä ei kuitenkaan voida pitää lähtökohtana arvioitaessa ehdotettua EU:n lainsäädäntöä. On otettava huomioon, että ehdotuksen laajempiin vaikutuksiin kuuluu sen mahdollistama prosessi, jossa valtaosaan Eurooppaan saapuvista ihmisistä sovelletaan heikompilaatuista turvapaikkamenettelyä.

Seulontamenettelyn riskit ja mahdollisuudet

Euroopan komissio ehdottaa ”maahantuloa edeltävää seulontamenettelyä” kaikille ihmisille, jotka saapuvat epäsäännönmukaisesti EU:n rajoille, mukaan lukien maihinnousut etsintä- ja pelastusoperaatioiden yhteydessä. Seulontamenettely sisältää turvallisuus-, terveys- ja haavoittuvuustarkastukset sekä biometristen tietojen rekisteröinnin, mutta se johtaa myös päätöksiin, jotka liittyvät turvapaikan saamiseen, mukaan lukien päätökset koskien nopeutettujen rajamenettelyjen käyttöä, uudelleensijoittamisia ja palautuksia. Prosessi voi kestää jopa 10 päivää, ja se tulee suorittaa mahdollisimman lähellä rajaa. Kyseenalaiseksi jää mihin kyseiset ihmiset majoitetaan ja miten vastaanottostandardit täyttyvät tuona aikana. Seulontaa voidaan soveltaa myös jäsenvaltion alueella oleviin ihmisiin, mikä voi johtaa syrjivän poliisitoiminnan lisääntymiseen. Kysymyksiä herää myös tietojen saatavuudesta ja seulonnan kohteena olevien ihmisten oikeuksista, mukaan lukien oikeus oikeudelliseen avustajaan ja oikeuteen valittaa päätöksestä, maahantulokiellon perusteista, sekä kerättyjen tietojen yksityisyydestä ja suojasta. Vaikka jäsenvaltiot voivat helposti hoitaa lääketieteellisten ja haavoittuvuuksien seulontaan liittyvät vastuunsa, ei ole selvää, auttaako menettely havaitsemaan niihin liittyvät tarpeet ja vastataanko niihin.

Ongelman ratkaisemiseksi on ehdotettu perusoikeuksien riippumatonta valvontaa rajalla. Valvontaa pitää laajentaa seulontamenettelyn ulkopuolelle, jotta voidaan varmistaa se, että kyseinen mekanismi johtaa vastuuseen oikeuksien loukkauksista rajalla, mukaan lukien summaaristen poistamismenettelyjen ja joukkopalautusten jatkuva käyttö useissa jäsenvaltioissa. Samalla valvonnan tulee olla riippumaton kansallisista viranomaisista, ja riippumattomilla järjestöillä, kuten kansalaisjärjestöillä on oltava mahdollisuus osallistua prosessiin.

Paluun ja palautuksen ensisijaisuus korostuu ehdotuksessa

Sopimuksen ensisijainen tavoite on selvä: Euroopasta palautettujen tai karkotettujen ihmisten määrän nostaminen. Tämä näkyy esimerkiksi komission palautuskoordinaattorin roolin sekä Frontexin palauttamisesta vastaavan varapääjohtajan roolin perustamisessa ilman vastaavia nimityksiä suojelustandardeihin ja uudelleensijoittamiseen liittyen. Paluu on hyväksytty osa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa ihmisarvoisen palauttamisen ja ensisijaisesti vapaaehtoisen paluun tukeminen, paluuneuvonnan saatavuus ja uudelleenintegraatioon kannustaminen ovat tärkeitä ominaisuuksia. Palautuksiin keskittyminen ei ole kuitenkaan ratkaisu EU:n jäsenvaltioiden harjoittamaan turvapaikkastandardien järjestelmälliseen rikkomiseen.

Ei muutoksia ulkosuhteisiin: ihmisoikeusloukkauksiin mahdollisesti johtavat epärealistiset ehdotukset jatkuvat

Ehdotetussa sopimuksessa on edelleen ristiriita siinä, miten kaikkia osapuolia hyödyttäviin kansainvälisiin kumppanuuksiin sitoudutaan retorisesti ja samalla maahanmuuttoasioiden nähdään olevan keskeisessä asemassa EU:n suhteissa kolmansiin maihin. Pyrkimykset ulkoistaa turvapaikka-asioihin liittyvät vastuut sekä väärinkäyttää kehitysapua, viisumijärjestelmiä ja muita välineitä kolmansien maiden painostamiseksi yhteistyöhön muuttoliikkeen valvonnassa ja takaisinottosopimuksissa jatkuvat. Tämä on ristiriidassa EU:n sitoutumisessa kehitysyhteistyöperiaatteisiin. Se myös heikentää EU:n kansainvälistä asemaa kasvattamalla kolmansista maista EU:hun kohdistuvaa sekä kolmansien maiden välillä vallitsevaa epäluottamusta ja vihamielisyyttä. Lisäksi epävirallisten sopimusten luominen ja turvallisuusyhteistyön kehittäminen muuttoliikkeen valvonnassa sellaisten maiden kanssa kuin Libya tai Turkki lisää ihmisoikeusloukkauksia, rohkaisee sortovaltaisia hallituksia ja lisää epävakautta.

Kunnianhimon puute liittyen turvallisten ja säännönmukaisten reittien luomiseen Eurooppaan

EU menetti tilaisuuden näyttää, että se on valmis osallistumaan kumppanuuden hengessä vastuunjakoon kansainvälisellä näyttämöllä niiden maiden kanssa, jotka vastaanottavat suurimman osan pakolaisista. Sen sijaan, että Euroopan komissio olisi ehdottanut kunnianhimoisia pakolaisten uudelleensijoittamista koskevia tavoitetta, se kehottaa jäsenvaltioita tekemään enemmän. Komissio myös muuttaa jäsenvaltioiden vuodelle 2020 antamat sitoumukset kaksivuotiseksi suunnitelmaksi, mikä johtaa EU:n uudelleensijoittamisohjelman viivästymiseen kokonaisella vuodella.

Sopimuksen viittaus tarpeeseen lisätä työperäistä maahanmuuttoa eri tasoilta on tervetullut, mutta työperäisen maahanmuuton merkitys Euroopan talouksille ja yhteiskunnille ei heijastu asiaan liittyvissä resursseissa, ehdotuksissa ja toimissa.

Etsintä- ja pelastustoimia sekä solidaarisuuteen perustuvaa toimintaa tulee tukea ja lujittaa

Välimeren humanitaariseen tragediaan on puututtava jatkossakin muun muassa EU:n rahoittamien ja järjestämien etsintä- ja pelastusvalmiuksien avulla. Merellä tapahtuvaan etsintään ja pelastukseen sekä maihinnousuun liittyvät velvoitteet tulee sisällyttää kaikkiin niihin ehdotuksiin, joissa se on tarpeen. Näin myönnetään meneillään olevan humanitaarisen kriisin olemassaolo. Kuitenkin sen sijaan, että Euroopan komissio puuttuisi hallitusten toimiin ja säännöksiin meripelastusten estämiseksi ja mahdollistaisi ihmisoikeuspuolustajien työn, komissio ehdottaa alusten turvallisuusstandardien ja yksityisten toimijoiden kanssa käytävän viestinnän seuraamista. Vaikuttaa myös siltä, että komissio vaatii yksityisiä toimijoita noudattamaan paitsi lakeja myös muuttoliikkeen hallintaa koskevia menettely- ja toimintatapoja, jotka voivat mahdollisesti häiritä etsintä- ja pelastusvelvoitteita.

Vaikka humanitaarisen toiminnan kriminalisoinnin estämiseen liittyvä ohjeistus on tervetullutta, se rajoittuu laissa määrättyihin toimiin, joissa keskitytään vain etsintä- ja pelastustoimiin. Riskinä on, että humanitaarinen toiminta, kuten ruoan, majapaikan tai tiedon tarjoaminen kuivalla maalla, tai sellaisten järjestöjen toiminta, joita laki ei valtuuta, jää pois ohjeistuksesta ja kriminalisoinnin tai rajoitusten piiriin.

Lupaavia osallisuuden merkkejä 

Pidämme myönteisinä niitä ehdotettuja muutoksia, joiden avulla pakolaiset saisivat pitkäaikaisen oleskeluluvan kolmen vuoden kuluttua ja jotka vahvistaisivat oikeutta liikkua ja työskennellä muissa jäsenvaltioissa. Lisäksi osallisuutta ja integraatiota koskevan toimintasuunnitelman tarkistamista ja EU:n politiikan muokkaamiseksi tähtäävän asiantuntijaryhmän perustamista maahanmuuttajien näkemysten keräämiseksi pidetään positiivisina kehityksinä. 

Tulevat toimet 

Ehdotus avaa uuden pitkältä ja ristiriitaiselta vaikuttavan neuvottelujakson liittyen EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttosääntöihin. Neuvottelujen aikana on tärkeää muistaa, että EU:lla on jo olemassa turvapaikkajärjestelmä ja että jäsenvaltioilla on voimassa olevan EU:n lainsäädännön sekä kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteita. 

EU:n päättäjien, mukaan lukien jäsenvaltiot, tulee välittömästi: 

• Noudattaa nykyisiä vastaanotto- ja turvapaikkaprosesseja koskevia normeja, tutkia sääntörikkomuksia ja toteuttaa tarvittavat kurinpitotoimenpiteet.

• Pelastaa ihmishenkiä mereltä varmistamalla etsintä- ja pelastuskapasiteetti, sallimalla ajoissa tapahtuva maihinnousu sekä nopeat sisäiset siirrot.

• Jatkaa tapauskohtaisia solidaarisuusjärjestelyjä paineen lievittämiseksi EU:n ulkorajalla olevilta jäsenvaltioilta ja tukea jäsenvaltioiden suostumista sisäisiin siirtoihin. 

Suosittelemme, että lainsäädäntövallan käyttäjät soveltaisivat seuraavia tuleviin sopimusneuvotteluihin liittyviä toimia: 

• Turvapaikkaa- tai palauttamista koskevien rajamenettelyjen pakollisen soveltamisen hylkääminen: kyseiset toimenpiteet ovat ala-arvoisia menettelyjä, jotka vähentävät hakijoiden oikeusturvaa ja lisäävät säilöönottoja. Ne heikentävät edelleen solidaarisuutta turvapaikka-asioissa Euroopassa asettamalla enemmän vastuuta EU:n ulkorajalla oleville jäsenvaltioille. Kokemukset hotspot-alueilla ja muiden vastaavanlaisten aloitteiden kohdalla ovat osoittaneet, että ylimääräisten turvapaikkamenettelyjen tai vaiheiden lisääminen voi aiheuttaa huomattavaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia sekä lisätä tehottomuutta.

• Pyrkiminen maahanmuuttoon perustuvan säilöönoton lopettamiseksi, lasten säilöönoton kieltämiseksi lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti ja riittävien resurssien osoittamiseksi lapsille ja heidän perheilleen tarkoitetuille asianmukaisille ratkaisuille, joihin ei liity vapaudenmenetystä.

• Ehdotettujen lainsäädäntöuudistusten tarkistaminen sen varmistamiseksi, että ne keskittyvät Euroopan turvapaikka- ja ihmisoikeusstandardien ylläpitämiseen ja nostamiseen pikemminkin kuin palauttamiseen.

• Työskenteleminen sellaisten ehdotusten aikaansaamiseksi, joilla uudistetaan perusteellisesti tapaa, jolla vastuu turvapaikanhakijoista Euroopassa jaetaan. Jotta voidaan luoda mielekkäitä ja ennakoitavia solidaarisuusmekanismeja, tulee lisäksi kyseenalaistaa periaate, jonka mukaan turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaa valtio, johon hakija saapuu ensiksi.

• Jäsenvaltioiden turvapaikkahakemusten rekisteröintivelvollisuudesta tai käsittelystä poikkeamisen rajoittaminen. Tällävoidaan välttää kannustimien luominen kriisitilassa toimimiselle ja turvapaikkastandardien alentamiselle.

• Suojatoimien lisääminen seulontamenettelyn aikana tietojen toimittamisen varmistamiseksi; oikeudellisen avun saatavuuden varmistamiseksi; terveystarpeiden ja haavoittuvuuksien havaitsemiseksi ja niihin puuttumiseksi nopeasti; sekä biometristen tietojen rekisteröintiä ja jakamista koskevien huolien käsittelemiseksi.

• Sen varmistaminen, että perusoikeuksien rajalla tapahtuviin loukkauksiin liittyvän monitorointimekanismin ala on laaja, ja että se on aidosti kansallisista viranomaisista riippumaton, hyvin resurssoitu sekä vastuullisuutta edistävä.

• Sellaisten pyrkimysten hillitseminen, joissa kehitysapua, kauppaa, investointeja, viisumijärjestelmiä, turvallisuusyhteistyötä ja muuta politiikkaa sekä rahoitusta käytetään kolmansien maiden painostamiseen yhteistyöhön kapeasti määriteltyjen EU:n muuttoliikkeen valvontatavoitteiden suhteen.

• Ulkoistetun muuttoliikepolitiikan arvioiminen liittyen sen pitkän aikavälin vaikutuksiin koskien rauhaa, oikeuksia ja kestävää kehitystä ja sen varmistaminen, ettei ulkoinen muuttoliikepolitiikka edistä ihmisoikeusloukkauksia ja että se on konfliktisensitiivinen.

• Eurooppaan johtavien turvallisten ja säännöllisten reittien huomattava laajentaminen täytäntöön panemalla nykyisiä uudelleensijoittamista koskevia sitoumuksia, ehdottamalla kunnianhimoisia uusia tavoitteita ja lisäämällä suojelupolkuja sekä työhön ja opiskeluun liittyvän maahanmuuton mahdollisuuksia Euroopassa.

• Humanitaarisen toiminnan ja muun itsenäisen kansalaisyhteiskunnan toiminnan lujittaminen ja sen kriminalisoinnin vastustaminen ja esteiden poistaminen kansalaisyhteiskunnan toimijoilta tarjota hengenpelastusta ja muuta humanitaarista apua maalla ja merellä.

• EU:n rahoittaman ja operoiman Välimeren etsintä- ja pelastusoperaation perustaminen.

• Tukeutuminen lupaaviin ehdotuksiin, joilla tuetaan osallisuutta pitkäaikaisten oleskelulupien ja niihin liittyvien oikeuksien saatavuuden kautta panemalla täytäntöön tuleva kotouttamista ja osallisuutta koskeva toimintasuunnitelma EU:n, kansallisella ja paikallisella tasolla. 

Alkuperäinen kannaotto ja kannanoton allekirjoittajat löytyvät täältä.