Central African Republic: Time for Accountability -raportti kuvaa Keski-Afrikan tasavallassa tehtyjä kansainvälisiä rikoksia vuosina 2013 ja 2014. Siinä vaaditaan rikosten tutkintaa, syytteiden nostamista sekä syyllisten rankaisemista. Raportissa nimetään aseistautuneiden anti-balaka ja Séléka ryhmien jäseniä ja liittolaisia epäillyiksi osallisuudesta vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, kuvataan heidän roolinsa ja mahdollinen oikeudellinen vastuu.
Keski-Afrikan tasavaltaan juurtunut väkivallan kierre voidaan katkaista vain lopettamalla rankaisemattomuus
“On välttämätöntä, että sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet asetetaan vastuuseen teoistaan, jotta Keski-Afrikan tasavalta voi toipua joulukuussa 2013 alkaneesta murha-aallosta”, sanoo Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.
”Ne, jotka ovat vastuussa satojen tuhansien ihmisten jättämisestä murhanhimoisen väkivallan armoille, eivät saa paeta oikeutta. Keski-Afrikan tasavaltaan juurtunut väkivallan kierre voidaan katkaista vain lopettamalla rankaisemattomuus.”
Keski-Afrikan tasavallan konflikti on jättänyt jälkeensä tuhansia tapettuja, pakottanut melkein miljoona ihmistä pakenemaan kodeistaan ja ajanut maan humanitaarisen katastrofin partaalle.
Raportti sisältää lausuntoja kansainvälisten rikosten ja vakavien ihmisoikeusloukkausten uhreilta ja todistajilta. Se nimeää useita korkean profiilin johtajia osallisuudesta julmuuksiin. Joukossa ovat entiset presidentit François Bozizé ja Michel Djotodia.
Suurin osa hyökkäyksistä Keski-Afrikan tasavallassa suoritetaan avoimesti. Syylliset eivät pelkää rangaistusta ja joissain tapauksissa he ovat viranomaisten ja uhriensa tiedossa.
Amnesty Internationalin keräämät todistajanlausunnot paljastavat Séléka-päälliköiden roolin hyökkäysten johtamisessa Banguissa.
Yksi todistajista kertoi kuinka eversti Yussuf Hamad johti Séléka-joukkoa etsimään anti-balaka taistelijoita sairaalasta: ”Hän uhkasi tappaa kaikki sairaalassa jos emme osoittaisi heille anti-balakoja”. Silminnäkijä kertoi Amnesty Internationalille kuinka eversti Yussuf Hamad vei sairaalasta miehen joka löydettiin myöhemmin lähistöltä kuolleena.
Mikään valtio ei saa toimia turvasatamana ihmisille, joita epäillään sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan
Raportti nimeää anti-balaka komentajista muun muassa Richard Bejouanen, eversti Dieudonnén ja eversti ”12 puissancen”. Miehet ovat niin varmoja rankaisemattomuudesta, että he puhuvat avoimesti osallisuudestaan ihmisoikeusloukkauksiin ja ovat antaneet julkisesti väkivaltaan yllyttäviä lausuntoja.
Suurin osa Amnesty Internationalin tunnistamista epäillyistä asuu avoimesti Keski-Afrikan tasavallassa. Jotkut elävät muualla, kuten Tšadissa ja Ranskassa.
”Mikään valtio ei saa toimia turvasatamana ihmisille, joita epäillään sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan Keski-Afrikan tasavallassa. Valtioilla on velvollisuus tutkia syytökset kansainvälisistä rikoksista. Mikäli todisteet riittävät, epäiltyjä vastaan on nostettava syyte. Vaihtoehtoisesti valtio voi luovuttaa epäillyt sellaiseen valtioon, jossa he joutuvat oikeuden eteen”, sanoo Mehtonen.
Rankaisemattomuus aiempien julmuuksien kohdalla on vaikuttanut siihen, että Keski-Afrikan tasavallasta puuttuu tehokas ja riippumaton oikeusjärjestelmä. Turvallisuusjoukot eivät kykene suojelemaan uhreja, todistajia, tuomareita tai laajempaa väestöä kostoiskuilta ja väkivallalta. Turvallisten pidätyskeskusten puutteen vuoksi vakavista ihmisoikeusloukkauksista epäillyt usein karkaavat.
Amnesty International vaatii nopeita toimia paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla Keski-Afrikan tasavallan oikeus- ja lainvalvontajärjestelmän uudelleenrakentamiseksi. Käsillä olevat todisteet ihmisoikeusloukkauksista tulee säilyttää. Todistajat ja eloonjääneet on tunnistettava ja heitä on suojeltava.
”Oikeus Keski-Afrikassa suoritetuista rikoksista voidaan saavuttaa vain kansainvälisen yhteisön koordinoiduilla toimilla, joita tukee Keski-Afrikan tasavallan siirtymäkauden hallinnon selkeä poliittinen tahto”, sanoo Mehtonen.
“Kansainvälisiin rikoksiin syyllistyneet eivät pääse pakenemaan. Heidän nimensä ja olinpaikkansa tunnetaan. Heidän rikoksensa on tiedossa ja he tulevat kohtaamaan oikeuden.”