Rohingyat ovat pääasiallisesti muslimitaustainen vähemmistö ja heitä asuu Myanmarissa hieman reilu miljoona. Suurin osa Myanmarin rohingyoista asuu läntisessä Rakhinen osavaltiossa, joka rajautuu pohjoisessa Bangladeshiin.
Vaikka rohingyat ovat asuneet Myanmarissa sukupolvien ajan, Myanmarin hallitus kohtelee heitä ”laittomina siirtolaisina” Bangladeshista. Se ei tunnusta heitä kansalaisikseen, mistä syystä suurin osa heistä on käytännössä kansalaisuudettomia henkilöitä.
Systemaattisen syrjinnän myötä rohingyat elävät surkeissa olosuhteissa. Heidät on käytännössä eristetty muusta väestöstä, he eivät saa vapaasti liikkua Myanmarin alueella eikä heille taata riittäviä terveydenhuolto-, koulutus- tai työllistymismahdollisuuksia.
Vuonna 2012 rohingyojen ja Rakhinen alueen enimmäkseen buddhalaisen valtaväestön väliset jännitteet kärjistyivät mellakoiksi, joiden myötä kymmenettuhannet rohingyatjoutuivat jättämään kotinsa ja pakenemaan rähjäisiin leireihin. Leireissä asuvat ihmiset käytännössä eristettiin muusta yhteiskunnasta.
Lokakuussa 2016 tilanne alueella kärjistyi uudelleen, kun rohingya-sissit hyökkäsivät Pohjois-Rakhinessa rajavalvonta-asemille. Vastatoimena Myanmarin armeija aloitti rohingyoihin kohdistuneen operaation Rakhinen alueella. Amnesty raportoi lokakuussa laajoista ja raaoista ihmisoikeusloukkauksista, joihin lukeutuivat laittomat teloitukset, mielivaltaiset pidätykset, raiskaukset ja naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta sekä yli 1 200 rakennuksen tuhoaminen. Myanmarin joukot saattoivat syyllistyä rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
Viime viikkojen väkivalta
Myanmarin armeija on polttanut lukuisia rohingyojen kyliä. Oheinen kännykkäkuva otettu 8.9. palavasta Yae Twin Kyunin kylästä.
Rohingyalaiset sissit hyökkäsivät 25.8. Rakhinen alueella poliisiasemalle tappaen yhdeksän poliisia, mihin Myanmarin armeija on vastannut laittomalla ja suhteettomalla operaatiolla koko rohingya-yhteisöä vastaan.
Silminnäkijäraporttien mukaan rohingya-siviilejä on tapettu ja kokonaisia kyliä tuhottu. Myanmarin hallitus on tiedottanut vähintään 400 kuolleesta henkilöstä, joista suurin osa on sen mukaan “terroristeja”. Raporttien mukaan myös rohingya-sissit ovat syyllistyneet hyökkäyksiin toisia etnisiä vähemmistöjä vastaan.
Kuka on vastuussa?
Pääosaa viime aikojen hirmuteoissa on esittänyt Myanmarin armeija. Sillä on Myanmarin hallinnossa laaja itsenäinen rooli eikä sen toimia käsitellä siviilituomioistuimissa. Armeijan komentajia tai sotilaita ei rangaista rikoksista, joihin he syyllistyvät. Armeijalla on synkkä historia ihmisoikeusloukkauksista niin rohingyoja kuin muita etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan.
Kansainvälinen yhteisö on ladannut paljon odotuksia valtiokansleri ja rauhannobelisti Aung San Suu Kyin harteille, mutta Suu Kyi ei ole tunnustanut ja huomioinut armeijan brutaaleja loukkauksiakuvanneita raportteja tai toiminut jännitteiden lieventämiseksi. Aikaisemmin tässä kuussa hänen toimistonsa syytti Rakhinessa toimivia järjestöjen avustustyöntekijöitä aseellisten rohingya-ryhmien tukemisesta, minkä arvioidaan saattaneen heidät vaaraan. Suu Kyi on myös jättänyt huomiotta YK:n ja kansainvälisen yhteisön vaatimukset tilanteeseen puuttumisesta.
Humanitaarinen katastrofi
YK:n mukaan noin 300 000 rohingyaa pakeni kriisin kahden ensimmäisen viikon aikana Bangladeshin puolelle ja määrä on sen jälkeen vielä lisääntynyt. Paenneet ihmiset kärsivät nälästä, fyysisistä sekä psyykkisistä vammoista ja tarvitsevat kipeästi humanitaarista apua. Bangladeshin viranomaiset tarvitsevat pikaisesti kansainvälistä tukea kriisiä paenneiden auttamiseksi.
Myanmarissa myös noin 27 000 henkilöä muista etnisistä vähemmistöistä on joutunut jättämään kotinsa Rakhinessa.
Myanmarin viranomaiset ovat kuitenkin estäneet YK:n ja muiden avustusjärjestöjen elintärkeiden avustuskuljetusten pääsyn pohjoiseen Rakhineen, jossa tuhannet, enimmäkseen rohingya-vähemmistöön kuuluvat tarvitsevat kipeästi ruoka-, vesi- ja lääkeapua. Tämä vaikeuttaa hankalaa tilannetta entisestään, sillä monet rohingyat olivat jo ennen kriisin puhkeamista riippuvaisia ulkopuolisesta avusta. Asetetut rajoitteet vaarantavat kymmenientuhansien hengen ja osoittavat täydellistä välinpitämättömyyttä ihmishenkiä kohtaan.