”Kidutustapausten määrän järkyttävä nousu tarkoittaa, että Meksikossa kuka tahansa on vaarassa joutua kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun uhriksi”, sanoo Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Tiina Valonen.
”Meksikon hallitus on epäonnistunut kidutuksen ja muun julman tai epäinhimillisen kohtelun lopettamisessa. Kidutustapausten tutkinnat ovat usein puolueellisia ja keinot pidätettyjen suojaamiseksi kidutukselta tehottomia.”
Meksikon hallitus on epäonnistunut kidutuksen ja muun julman tai epäinhimillisen kohtelun lopettamisessa.
Vuosina 2010-2013 Meksikon kansalliseen ihmisoikeuskomissioon tuli yli 7 000 valitusta kidutuksesta ja muusta epäinhimillisestä kohtelusta. Tänä vuonna valitusten määrä on laskenut hieman, mutta niitä on silti huomattavasti enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.
Vain seitsemän kiduttajaa on tuomittu liittovaltiotason tuomioistuimissa ja vielä harvempi on ollut syytteessä osavaltiotasolla, selviää Amnestyn tuoreesta Out of control: Torture and other ill-treatment in Mexico-raportista.
Kidutuksen tavoitteena usein ”tunnustuksen” saaminen
Kidutuksen uhrit eri puolilta Meksikoa ovat kertoneet Amnestylle pahoinpitelyistä, tappouhkauksista, seksuaalisesta väkivallasta, sähkösokeista ja tukehduttamisesta, joihin poliisi ja armeija ovat syyllistyneet. Usein tavoitteena on ollut saada kidutettu allekirjoittamaan tunnustus tai paljastamaan muita vakaviin rikoksiin syyllistyneitä.
Hondurasilainen Ángel Amílcar Colón Quevedo joutui poliisin ja armeijan kiduttamaksi koska hän on maahanmuuttaja ja mustaihoinen. Häntä hakattiin, tukehdutettiin muovipussilla, riisuttiin ja pakotettiin esiintymään halventavalla tavalla sekä solvattiin rasistisesti. Ángel Colón on edelleen vankilassa. Hän odottaa oikeudenkäyntiä, jonka syytteet perustuvat kidutuksessa saatuihin ”tunnustuksiin”. Amnesty International on todennut Ángel Colónin mielipidevangiksi. Amnestyn raportissa on yli 20 vastaavanlaista tapausta.
Laki kieltää, oikeusjärjestelmä hyväksyy
Kidutus on kielletty Meksikon laissa, mutta oikeusjärjestelmä hyväksyy edelleen ihmisten pidättämisen mielivaltaisesti ja todisteiden hankkimisen kiduttamalla. Tämä rohkaisee kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun jatkamista ja murentaa oikeusjärjestelmän uskottavuutta.
Kidutusepäilyt johtavat vain harvoin virallisiin tutkintoihin, eivätkä nekään täytä kansainvälisiä, Istanbulin protokollassa määriteltyjä standardeja. Tutkintojen vajavaisuudesta huolimatta syyttäjät ja tuomarit luottavat niihin, eivätkä hyväksy muita todisteita.
”Kidutuksen uhrien oikeuksia loukataan vakavasti toistamiseen, kun viranomaiset eivät halua kerätä todistusaineistoa kidutuksesta. Uhrit jäävät tällöin ilman hyvitystä, eikä heillä ole mahdollisuutta osoittaa, että ’tunnustus’ on tehty pakon edessä”,Valonen sanoo.
”Koko tutkintajärjestelmä on uudistettava. Meksikon viranomaisten on seurattava kansainvälisiä Istanbulin protokollan standardeja kidutuksen dokumentoinnista ja tehokkaasta tutkimisesta ja varmistettava, että myös riippumattomien lääketieteen asiantuntijoiden tuottama todistusaineisto hyväksytään oikeudessa.”
Kidutuksenvastainen yleissopimus ja Istanbulin protokolla
YK:n kidutuksenvastainen yleissopimus täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Sopimus velvoittaa jäsenmaita estämään, rankaisemaan ja hyvittämään kidutuksen. Sen on ratifioinut 155 valtiota. Kidutuksen kielto on ehdoton ja sitoo kaikkia valtioita maailmanlaajuisesti.
Istanbulin protokolla on YK:ssa vuonna 1999 laadittu käsikirja kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun tehokkaan ja riippumattoman dokumentoinnin sekä tutkimisen varmistamiseksi.