No End in Sight – Torture and Forced Confessions in China -raporttimme mukaan rikosoikeusjärjestelmän uudistukset, joita Kiinan hallitus on markkinoinut edistysaskelina, eivät tosiasiassa ole merkittävästi vähentäneet kidutuksen käyttöä. Poliisiviranomaiset, syyttäjät ja tuomioistuimet sivuuttavat edelleen systemaattisesti puolustusasianajajien yritykset nostaa esiin tai saattaa tutkittavaksi väitettyjä kidutustapauksia.
”Mitä toivoa syytetyillä on järjestelmässä, jossa jopa lakimiehet voivat joutua poliisin kiduttamaksi? Kiinan oikeuslaitos ei ole itsenäinen, poliisilla on laajat valtuudet eivätkä kidutuksen uhrit saa oikeutta. Jos hallinto aikoo tosissaan parantaa Kiinan ihmisoikeustilannetta, sen on alettava saattaa viranomaisia vastuuseen teoistaan”, Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio sanoo.
Useat lakimiehet eri puolilta Kiinaa kertoivat meille joutuneensa vaikeuksiin kun he olivat kyseenalaistaneet poliisien tai oikeuslaitoksen toimintaa. Haastateltavien mukaan oikeusjärjestelmä mahdollistaa sen, että poliisit, syyttäjät ja muut viranomaiset pystyvät kiertämään suojakeinot, jotka on luotu estämään kidutuksella saadut ”tunnustukset”. Näitä käytetään yleisesti todisteina oikeudessa.
“Hallitus näyttää olevan enemmän huolissaan potentiaalisesta julkisesta häpeästä joita väärät tuomiot voivat aiheuttaa kuin kidutuksen hillitsemisestä. Kunnes lakimiesten annetaan tehdä työnsä ilman pelkoa kostotoimista, kidutus rehottaa Kiinassa”, Aarnio sanoo.
Kidutusta ja muuta epäinhimillistä kohtelua tapahtuu Amnestyn mukaan usein oikeudenkäyntiä edeltävässä tutkintavankeudessa. Kidutusta käytetään erityisesti poliittisissa tapauksissa, joissa syytettyinä on toisinajattelijoita, etnisiin vähemmistöihin kuuluvia tai uskontonsa vuoksi vainottuja.
Poliisit hakkaavat pidätettyjä ja käyttävät erilaisia kidutusvälineitä ja -menetelmiä kuten kahleita ja pakkoasentoja. Pidätettyjä myös valvotetaan eikä heille anneta juotavaa tai syötävää.
Pekingiläinen entinen syyttäjä ja lakimies Tang Jitian kertoi Amnestylle, että paikalliset turvallisuusviranomaiset kiduttivat häntä maaliskuussa 2014. Hän ja kolme muuta lakimiestä olivat tutkineet väitettyä kidutusta salaisessa pidätyskeskuksessa eli niin sanotussa mustassa vankilassa Jiansanjiangissa Koillis-Kiinassa.
”Minut sidottiin rautaiseen tuoliin, lyötiin kasvoille, potkittiin jalkoihin ja lyötiin vesitäytteisellä muovipullolla niin kovaa päähän, että menetin tajuntani”, hän kertoi.
Myöhemmin hänen päähänsä laitettiin huppu, hänen kätensä sidottiin käsiraudoilla selän taakse ja hänet nostettiin ranteista pitäen ylös poliisin hakatessa häntä.
Useista viime vuosien lainsäädäntöuudistuksista huolimatta Kiinan lainsäädäntöön kirjattu kidutuksen määritelmä on edelleen ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa. Kiinan lainsäädäntö kieltää ainoastaan tietyt kidutustoimenpiteet, kuten ”väkivallan käyttämisen silminnäkijälausunnon saamiseksi” ja vain tiettyjen viranomaisten toimesta. Muita kidutukseen osallistuneita voidaan syyttää vain avunannosta. Henkistä kidutusta ei ole eksplisiittisesti kielletty, vaikka kansainvälinen oikeus edellyttää sitä.
“Kiinan rikosoikeudellinen järjestelmä on edelleen tiukasti paikallisviranomaisten ja poliisin käsissä. Puolustusasianajajien yrityksistä huolimatta useimmat kidutussyytteet yksinkertaisesti sivuutetaan poliittisten syiden vuoksi”, Mikko Aarnio sanoo.
Amnesty vaatii Kiinan hallitusta varmistamaan, että lakimiehet ja aktivistit pystyvät tekemään työtään ilman häirintää, mielivaltaisen pidätyksen uhkaa ja kidutusta. Hallinnon tulee varmistaa, että kiduttamalla saatuja ”tunnustuksia” ei käytetä oikeudenkäynneissä ja että lainsäädäntö ja poliisiviranomaisten käytännöt noudattavat kansainvälisen oikeuden sisältämää ehdotonta kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun kieltoa.