Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut kiinalaisesta Wuhanin kaupungista alkunsa saaneen koronavirusepidemian maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi. Tiistaihin 11. helmikuuta mennessä epidemia on tartuttanut yli 43 000 henkilöä, 24 maassa eri puolilla maailmaa.
Kiinan viranomaiset ovat raportoineet kaikkiaan 42 700 tartunnasta ja yli 1000 kuolonuhrista, valtaosin Hubein maakunnassa. Se, miten koronavirusepidemiaan vastataan, voi vaikuttaa miljoonien ihmisten ihmisoikeuksiin. ”Oikeus terveyteen on suurimmassa vaarassa jo nyt, mutta myös useiden muiden ihmisoikeuksien toteutuminen on uhattuna.
”Koronaviruksen vastaisessa taistelussa ei ole sijaa sensuurille, syrjinnälle tai mielivaltaisille säilöönotoille”, sanoo Amnesty Internationalin itäisen Aasian ja Oseanian aluejohtaja Nicholas Bequelin. ”Ihmisoikeusloukkaukset hidastavat kansallisten terveysuhkien edellyttämiä toimenpiteitä ja murentavat toimien tehokkuutta.”
Salailua ja sensuuria
Kiinan viranomaiset ovat toimineet laajalla rintamalla pimittääkseen koronavirusta koskevaa tietoa ja vähätelläkseen kansalliseen terveyteen kohdistuvia uhkia. Kiinan hallitus on painostanut myös maailman terveysjärjestö WHO:ta, jottei se julistaisi koronavirusta maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi. Lisäksi se on sensuroinut useita valtamedian kirjoittamia artikkeleita kontrolloidakseen epidemiaa koskevaa uutisointia.
Bequelinin mukaan Kiinan viranomaiset ottavat ison riskin puuttuessaan tiedonvälitykseen. ”Se vaikeuttaa terveydenhuoltoalan ammattilaisten pyrkimyksiä viruksen pysäyttämiseksi ja estää tavallisia kansalaisia suojautumasta virukselta tehokkaasti.”
Viime vuoden lopulla useat wuhanilaiset lääkärit yrittivät ilmaista huolensa koronaviruspotilaiden oireista, jotka muistuttivat hälyttävästi Sars-epidemiaa, joka sai alkunsa eteläisestä Kiinasta vuonna 2002. Paikalliset viranomaiset kuitenkin hiljensivät heidät välittömästi, ja rankaisivat lääkäreitä ”huhujen levittämisestä”.
”Kiinalaiset terveydenhuoltoalan ammattilaiset yrittivät soittaa hälytyskelloja, mutta Kiinan hallitus hiljensi heidät. Jos lääkäreiden viestiä ei olisi vaimennettu, olisimme voineet toimia viruksen pysäyttämiseksi nopeammin myös kansainvälisesti”, sanoo Nicholas Bequelin.
Häirintää ja pelottelua
Li Wenliang, yksi huolensa ilmaisseista ja poliisin hiljentämistä lääkäreistä, kuoli koronavirukseen torstaina 6. helmikuuta 2020. Lin kuolema on toiminut muistutuksena siitä, kuinka pitkälle Kiinan viranomaiset ovat valmiita menemään salatakseen elintärkeää tietoa viruksesta, ”yhteiskunnallisen vakauden” nimissä.
”Kiinan on lähestyttävä epidemian vastaista taistelua oikeudet edellä. Kansallisista terveysuhista varoituksen antaneita henkilöitä ei voi rangaista tai hiljentää vain siksi, että heidän sanomansa on hallitukselle kiusallista kuultavaa”, toteaa Bequelin.
Toistaiseksi hallitus on kuitenkin jatkanut ihmisten painostamista ja pyrkinyt estämään kansalaisiaan jakamasta tietoa viruksesta sosiaalisessa mediassa. Viranomaiset ottivat esimerkiksi kiinni wuhanilaisen Fang Binin tämän julkaistua videon, jonka tarkoituksena oli kuvata viruksen tappamien uhrien lukumäärää. Pidätyksiä ja sakkotuomioita väärän tiedon levittämisestä on annettu myös Malesiassa, Thaimaassa ja Vietnamissa.
Bequelin huomauttaa, että vaikka paikkansapitämättömien huhujen kumoaminen on välttämätöntä, ei journalistien ja sosiaalisen median painostaminen hiljaiseksi edistä kansallista terveyttä millään tavalla. ”Kaakkois-Aasian hallitusten tulisi oppia Kiinan virheistä. Tiedonkulun rajoittaminen ja julkisen keskustelun tukahduttaminen kansallisen vakauden nimissä on erittäin vaarallinen strategia, jolla on mahdollisesti tuhoisia seurauksia.”
Oikeus terveyteen uhattuna
Wuhanin terveyslaitokset ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat hätää kärsimässä epidemian laajuuden kanssa. Sairaaloiden ovilla tunteja jonottaneita potilaita joudutaan käännyttämään pois, ja terveysasemilla ei ole tarpeeksi testejä tartuntojen todentamiseen. Lisäksi hoitoon pääsyä hankaloittaa merkittävästi julkisen liikenteen keskeyttäminen.
YK:n ihmisoikeusjulistus takaa kaikille oikeuden terveyteen, mikä tarkoittaa, että terveyspalveluiden saatavuus on turvattava, totuudenmukainen tiedonvälitys varmistettava ja kaikenlainen syrjintä terveyspalveluiden antamisessa kiellettävä. Lisäksi hoitojen on perustuttava aina hoidettavan suostumukseen.
”Kiinan on varmistettava hoitoon pääsy kaikille tartunnan saaneille”, sanoo Bequelin. ”Epidemian patoamisen lisäksi on tärkeää ehkäistä myös uusia tartuntoja ja turvata hoitoon pääsy. Siksi kaiken viruksen vastaisen toiminnan on perustuttava oikeudelle terveyteen.”
Syrjintää ja vihamielisyyttä
Uutisraporttien mukaan wuhanilaisten henkilötietoja on vuodettu verkkoon ja heiltä on evätty pääsy hotelleihin. Pahimmillaan wuhanilaisia on yritetty jopa sulkea heidän omiin asuntoihinsa.
Useiden lähteiden mukaan myös kiinalaisten ja aasialaisten syrjintä on lisääntynyt useissa eri maissa. Etelä-Koreassa, Japanissa ja Vietnamissa ravintolat ovat kieltäytyneet palvelemasta kiinalaisia asiakkaita ja Indonesiassa kiinalaiset vieraat häädettiin hotellista protestoijien toimesta. Ranskassa ja Australiassa lehdistöä on puolestaan syytetty rasistisesta tiedonvälityksestä kriisin yhteydessä.
”Hallitusten on otettava nollatoleranssi kiinalaisesta tai aasialaisesta taustasta tulevien henkilöiden rasistiseen kohteluun. Rajat ylittävä solidaarisuus ja yhteistyö on ainoa tapa taistella viruksen leviämistä vastaan”, korostaa Bequelin.
Kohtuutta rajavalvontaan ja karanteeneihin
Useat maat ovat päätyneet estämään maahantulon Kiinasta matkustavilta henkilöiltä. Lisäksi suuria määriä ihmisiä on laitettu karanteeniin Esimerkiksi Australian hallitus on lähettänyt satoja kansalaisiaan eristyksiin pidätyskeskukseen Joulusaarelle, joiden oloja kansallinen terveysalan järjestö Australian Medical Association kuvailee epäinhimillisiksi.
Papua-Uusi-Guinea on sulkenut rajansa kaikilta muista Aasian valtioista tulijoilta. Maahantulokielto koskee myös sellaisia maita, joissa ei toistaiseksi ole tavattu ainuttakaan koronavirustartuntaa. Tämän seurauksena monet papuauusiguinealaiset opiskelijat ovat jumissa Filippiineillä hallituksen estettyä heidän kotiinpaluunsa.
Liikkumisen vapautta rajoittavat karanteenit ovat kansainvälisen lainsäädännön mukaan oikeutettuja vain, mikäli ne palvelevat oikeutettua päämäärää. Karanteenien on oltava välttämättömiä, syrjimättömiä, suhteellisesti mitoitettuja, mahdollisuuksien mukaan vapaaehtoisuuteen perustuvia ja kestoltaan rajallisia, ja ne on toteutettava turvallisesti ja kunnioittavasti. Karanteeniin joutuneille henkilöille on oltava tarjolla riittävästi ruokaa ja muita välttämättömyyksiä, heillä on oltava mahdollisuus terveydenhuoltopalveluihin ja heidän perusoikeuksiensa toteutuminen on turvattava.
”Tilanne on haastava. Hallitusten on pysäytettävä viruksen eteneminen ja turvattava kaikille tartunnan saaneille ihmisille näiden tarvitsema hoito ja terveyspalvelut”, päättää Bequelin.