Amnestyn toukokuussa 2020 julkaisema Nowhere is safe for us -raportti valottaa Syyrian Idlibissä kouluihin ja sairaaloihin kohdistuneita iskuja. Joulukuun 2019 ja maaliskuun 2020 välisenä aikana tehdyistä iskuista olivat vastuussa Syyrian ja Venäjän hallituksen joukot ja niissä tapahtui lukuisia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia.
Toukokuussa julkaistu raportti analysoi 18 kouluihin ja sairaaloihin kohdistettua iskua. Tässä blogipostauksessa valotamme sitä, miten Amnesty vahvistaa keräämänsä todisteet sotarikoksista. Käytämme esimerkkinä iskua, jonka kohteena oli al-Shamin sairaala.
Isku tehtiin tammikuussa 2020 Arihan kaupungissa Idlibin maakunnassa. Al-Shamin sairaala on yksi monista paikoista, jotka kuuluvat YK:n laatimalle kiellettyjen kohteiden listalle. Listan tarkoituksena on korostaa kohteita – kuten kouluja tai sairaaloita – joihin konfliktin yhdenkään osapuolen ei tulisi hyökätä.
Analysoimalla eri todisteita Amnesty pystyi vahvistamaan, että al-Shamin kolmiosainen isku oli Venäjän tekemä.
Haastattelut ovat tiedonkeruun ensimmäinen askel
Todisteiden kerääminen vaatii monesti useita eri menetelmiä. Tutkimuksemme lähtökohta on haastattelut, joita Amnestyn tutkijat tekivät silminnäkijöiden kanssa. Al-Shamin sairaalaiskun tapauksessa haastattelimme kolmea sairaalassa iskun aikaan ollutta ihmistä. Yksi paikalla olleista lääkäreistä kuvaili kokemustaan: “Tunsin oloni niin avuttomaksi. Ystäväni ja kollegani tekivät kuolemaa samalla kun lapset ja naiset huusivat ulkona. Me kaikki lamaannuimme.” Hän kertoi myös, että väestönsuojelulla kesti kaksi päivää raivata iskun rauniot ja niiden alle jääneet ruumiit.
Tutkimuksemme tehtävä on vahvistaa tällaiset kertomukset. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi tarkistamalla tietoja internetin avoimista lähteistä ja vertailemalla silminnäkijähavaintoja, nettiin ladattuja videoita ja satelliittikuvia keskenään. Lisäksi al-Shamin sairaalaiskun tutkinnassa käytimme uutta tutkimusmenetelmää ensimmäistä kertaa, kun vertailimme lentobongareilta saatuja tietoja muihin todisteisiin.
Apuna maailmanlaajuinen verkosto vapaaehtoisia
Ensimmäiseksi otimme yhteyttä Digital Verification Corps -ryhmään. Ryhmä on maailmanlaajuinen verkosto Amnestyn kouluttamia vapaaehtoisia. Tässä tutkinnassa saimme apua viideltä kokeneelta vapaaehtoiselta yhteistyöorganisaatiomme Kalifornian yliopiston kautta. Tiimi kokosi silminnäkijähavaintojen pohjalta listan iskun kohteena olleista kouluista ja sairaaloista. Sitten he alkoivat yhdistelemään sisältöä, joka vaikutti liittyvän iskuihin. Tiimi keräsi erityisesti videoita ja valokuvia Facebookista ja Twitteristä.
Haasteellista al-Shamin sairaalaiskuissa oli esimerkiksi se, että iskut tehtiin yöllä. Sen takia tutkinnassa ei ollut mahdollista hyödyntää esimerkiksi varjoanalyysia, jonka avulla valokuvien ja videoiden kellonaika voitaisiin varmentaa. Sen sijaan vapaaehtoisemme käyttivät käänteistä kuvahakua varmistaakseen, että iskusta nettiin ladattu kuvamateriaali oli todella kuvattu iskun aikana, eikä aiemmin.
Al-Shamin iskuista löytyi monenlaista sisältöä: ensin nettiin ilmestyi videoita iskun jälkimainingeista, sitten seuraavan aamun pelastusoperaatioista ja lopulta paikan raivaamisesta. Yksi ensimmäisistä tiimimme löytämistä videoista oli kuvattu suoraan iskun jälkeen. Se ladattiin nettiin samoihin aikoihin, kun silminnäkijät totesivat iskun tapahtuneen. Tarkistimme, että kyseistä videota ei ole löytynyt internetistä ennen iskun ajankohtaa.
Kun tiimimme oli vahvistanut, että videot täsmäävät ajallisesti nimenomaan al-Shamin sairaalaiskuun, seuraava tehtävä oli varmistaa kuvattujen videoiden sijainti. Tämä onnistui vertailemalla videolla näkyviä maantieteellisiä elementtejä paikalta otettuihin satelliittikuviin.
Satelliittikuvat apuna sijainnin varmistamisessa
Sen jälkeen, kun sairaalan sijainti oli vahvistettu, tiimimme kääntyi satelliittikuvien puoleen. Niiden avulla varmistimme, että sairaalan ympärillä näkyi todisteita iskusta. Kuvien vertailu joulukuulta 2019 ja helmikuulta 2020 osoitti vahinkojen laajuuden sairaalan viereisillä alueilla.
Yllä olevassa kuvassa voit vertailla satelliittikuvia ennen pommitusta ja sen jälkeen.
Viimeinen vahvistus lentobongareilta
Tässä projektissa hyödynsimme myös täysin uutta tutkimusmenetelmää. Ensimmäistä kertaa työssämme Syyrian konfliktin parissa keräsimme runsaasti tietoja myös Idlibin läheisyydessä olevilta lentobongareilta. Ainoastaan Syyria ja Venäjä tekevät ilmapommituksia Idlibin ja Aleppon alueella ja vuosia koneita seuranneet bongarit osaavat erottaa, lentääkö taivaalla Syyrian vanhempia koneita (kuten YAK-130 tai Su-22), vai Venäjän uudempia malleja (kuten Su-30 ja Su-35).
Kun lentobongarit kirjaavat havaintojaan ylös, he yleensä mainitsevat koneen sijainnin, kellonajan, päivämäärän, lentokoneen tyypin ja suunnan, mihin kone on matkalla. Kun yhdistelimme näitä tietoja ilmapommituksista kerättyihin muihin tietoihin, pystyimme tunnistamaan iskuissa käytetyn koneen. Joissain tapauksissa onnistuimme jopa jäljittämään koneen lähdön sotilastukikohdasta, lennon iskun tapahtumapaikalle ja lopulta palaamisen takaisin tukikohtaan.
Al-Shamin sairaalaan kohdistunut isku tehtiin yöllä. Tämä itsessään on jo tärkeä vihje iskun tekijästä, sillä pelkästään Venäjä suorittaa yöllisiä iskuja Syyriassa. Yöllä lentäminen ja ammusten pudottaminen on haastava tehtävä, joka vaatii kehittynyttä laitteistoa ja harjoittelua. Vain muutama maailman maiden ilmavoimista kykenee tekemään tällaisia iskuja tarkasti. Al-Shamin iskun tapauksessa lentobongarit kirjasivat useita havaintoja pelkästään venäläisistä koneista alueella iltakymmenen ja yhdentoista välillä, samoihin aikoihin iskun kanssa.
Yhdistelemällä eri elementtejä Amnesty keräsi todisteista kokoelman, jolla voitiin osoittaa, että Venäjä teki kansainvälisen oikeuden vastaiset ilmapommitukset al-Shamin sairaalaan. Isku oli esimerkki Venäjän antamasta tuesta Syyrian hallitukselle, joka on konfliktin aikana syyllistynyt sekä sotarikoksiin että rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
Alkuperäinen teksti on julkaistu Amnestyn Citizen Evidence Lab-sivustolla. Sen ovat kirjoittaneet Sam Dubberley, Micah Farfour ja Brian Castner.
Citizen Evidence Labin tehtävä on tutkia materiaalia, joka on muiden kuin virallisten ihmisoikeustarkkailijoiden keräämää. Tällaista materiaalia voivat olla vaikkapa internetistä löytyvät satelliittikuvat, valokuvat, videot ja muut laajat aineistot. Citizen Evidence Labissa esimerkiksi tutkijat, opiskelijat ja toimittajat tekevät yhteistyötä ihmisoikeusloukkausten paljastamiseksi.