Hallitus ehdotti syksyllä 2018 uusia muutoksia ulkomaalaislakiin ja erityisesti uusintahakemusten käsittelyyn. Esitys pyrkii rajoittamaan uusintahakemusten mahdollisuutta, vaikka jo nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa perusteettomien hakemusten nopean käsittelyn.
Erityisen ongelmallista ehdotuksessa on se, että jo ensimmäisen uusintahakemuksen yhteydessä aiempi käännyttämispäätös on mahdollista panna täytäntöön. Tätä koskeva lainkohta on epätarkka ja jättää suuren vastuun yksittäisille viranhaltijoille sen tulkinnasta ja siten ihmisten käännyttämisistä mahdollisesti vaarallisiin oloihin.
Esityksen mukaan uusintahakemuksen tutkintaa jatkettaisiin vain, jos alustavan tutkinnan tuloksena todetaan, että on ilmennyt tai hakija on esittänyt sellaisia uusia seikkoja tai perusteita, jotka lisäävät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakija on kansainvälisen suojelun tarpeessa.
Tutkittavaksi ottaminen edellyttäisi tulevaisuudessa myös, että hakija ei hänestä itsestään riippumattomista syistä ole voinut esittää näitä seikkoja tai perusteita aikaisemman hakemuksensa käsittelyn tai sitä koskevan muutoksenhaun yhteydessä. Amnesty Internationalin oikeudellinen asiantuntija Kaisa Korhonen pitää esitystä hyvin huolestuttavana.
– Esitetty lainsäädäntömuutos lisäisi huomattavasti palautuskiellon rikkomisen riskiä. Riski kasvaisi erityisesti silloin, kun henkilö ei ole esimerkiksi riittämättömän informaation, tuen ja neuvonnan, traumatisoitumisen, häpeän tai pelon takia pystynyt nostamaan kaikkia olennaisia asioita esille ensimmäisen hakemuksensa yhteydessä. Esityksessä hakijalta vaaditaan vakuuttavaa selvitystä sille, miksei hän ole esittänyt seikkoja jo ensivaiheessa. Turvapaikkamenettelyssä tulee kuitenkin soveltaa ihmisoikeusmyönteistä laintulkintaa eikä todistuskynnys saa kasvaa liian korkealle, Korhonen sanoo.
Suomen Pakolaisavun vaikuttamistyön päällikkö Ida Schauman jakaa Korhosen huolen. Schaumanin mukaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa on heikennetty viimeisten vuosien aikana useaan eri otteeseen; esimerkiksi avustajien käyttöä Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa rajattu vain hyvin harvoihin tapauksiin ja valitusaikoja tuomioistuimiin lyhennetty.
Tästä syystä on suuri riski sille, että joidenkin henkilöiden suojelun tarvetta ei riittävällä varmuudella saada selvitettyä. Asiantuntijat näkevätkin, että kyseiset heikennykset ovat suurin syy siihen, miksi hakijat joutuvat turvautumaan uusintahakemuksiin eikä tätä viimesijaista oikeussuojakeinoa tulisi siksi enää heikentää.
Schaumanin mukaan olisi tärkeää, että uusia turvapaikanhakijoiden oikeuksia heikentäviä muutoksia tehtäisi ennen kuin turvapaikkaprosessin nykytila on selvitetty.
– Oikeusavun puute on vaikuttanut suoraan siihen mitä perusteita hakija on tuonut esille ensimmäisessä turvapaikkahakemuksessaan. Pakolaisapu on hyvin huolissaan ehdotetun lainmuutoksen vaikutuksista, Schauman sanoo.
Lakiesityksen tavoitteena on saada hakijat kertomaan kaikki perusteensa ensimmäisen hakemuksen yhteydessä, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tällaisenaan se kuitenkin kohdistuu hakijoihin, joille ei vuoden 2015 poikkeustilanteen ja sen seurauksena tehtyjen menettelyjen ja lainmuutosten yhteisvaikutuksen takia ole annettu tosiasiallista mahdollisuutta esittää kaikkia perusteita menettelyn aikana ja jotka ovat käyneet läpi menettelyn ilman oikeusturvatakeita, muistuttaa Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Pia Lindfors.
– Jos tällainen oikeusturvaa perusteettomasti rajoittava esitys toteutetaan, tulisi vähintään Yhdenvertaisuusvaltuutetun ehdottamalla tavoin säätää siirtymäsäännös, jonka mukaan lakia sovellettaisiin vain hakijoihin, jotka ovat jättäneet ensimmäisen turvapaikkahakemuksensa lain voimaantulon jälkeen. Tällöin olisi vielä mahdollista turvata hakijoille yhdenvertainen ja laadukas oikeudellinen neuvonta sekä asiantunteva oikeusapu edesauttaa esityksen tavoitteen saavuttamista, Lindfors sanoo.