Naisten oikeuksia puolustava yhteisöaktivisti Grace Gnema toivottaa vieraat tervetulleeksi maatilalleen Njomelwanen kylässä, KwaZulu-Natalissa. Johannesburgiin on matkaa lähes 400 kilometriä.
Tarkoitus on puhua vaikeuksista, joita maaseudun naiset kohtaavat äitiyteen liittyvässä terveydenhuollossa. Mahdollisuus näihin palveluihin on olennainen osa naisten ja tyttöjen seksuaalioikeuksien toteutumista.
Kuten moni muukin afrikkalainen nainen, Grace pitää huolen niin omista kuin muidenkin lapsista. Hän huolehtii yhteensä 11 lapsesta, mukaan lukien jokusen lapsenlapsen ja kaksi teini-ikäistä tyttöä.
”HIV ja AIDS vaikuttavat elämään yhteisössämme, niin myös minun perheessäni. Aviomieheni poika kuoli sen vuoksi ja häneltä jäi kolme lasta. Minusta tuntui, että minun täytyy pitää heistä hyvää huolta”, Grace kertoo.
Viisinkertainen mahdollisuus kuolla
Grace toteaa, että HIV:n vaikutus on merkittävä.
Lähes kolmasosa raskaana olevista eteläafrikkalaisista naisista on HIV-positiivisia. Heillä on viisinkertainen riski kuolla verrattuna raskaana oleviin naisiin ilman virusta. Hallituksen mukaan äitiyskuolleisuuden kasvu juontaa syynsä HIV:n yleisyyteen. Noin 1400 naista kuolee vuosittain raskaana ollessaan tai pian synnytyksen jälkeen Etelä-Afrikassa.
Osa Gracen työstä onkin raskaana olevien naisten ja uusien äitien tukemista pienissä kylissä Uthungulun alueella. Hän toimii uusien ihmisten hengenpelastajana. Tästä merkittävästä naisesta on tullut tuki ja turva yhteisön naisille.
Gracen ja muiden aktivistien ansiosta pääsimme tapaamaan raskaana olevia naisia ja uusia äitejä KwaZulu-Natalissa. He kuvailevat esteitä elintärkeään hoitoon pääsyssä.
Pakotetaan HIV-testiin
Monet naisista kokevat, että heidät pakotetaan HIV-testeihin klinikoilla.
”Sinut pakotetaan testeihin”, kertoo nainen Eshowesta. ”Jos et suostu, et saa raskausajan korttia… Eikä sinua oteta sairaalaan ilman niitä tuloksia.”
Pakolliset testit rikkovat hallituksen määrittämiä ohjeita ja aiheuttavat pelkoa naisten ja tyttöjen keskuudessa. Monet kertovat myös pelkäävänsä, että heidän HIV-statuksestaan tulee julkista tietoa, koska klinikat eivät kunnioita yksityisyyttä tai luottamuksellisuutta.
”Minua pelotti mennä klinikalle”, kertoo kahden lapsen äiti Yanguyen kylästä. ”Mietin mitä tapahtuisi, jos selviäisi, että olen HIV-positiivinen. Huh! Syntyisi liian paljon juoruja. En mene sinne.”
Ongelma on todellinen. HIV:n stigma on erityisen vahva maaseudulla. Toinen yleinen valituksien aihe on hoitajien käytös raskausklinikoilla. He nöyryyttävät potilaita ja huutavat heille, etenkin jos he ovat nuoria, köyhiä tai HIV-positiivisia.
Hoito, joka pelastaa henkiä
Yli vuosikymmenen ajan hallitus on tarjonnut antiretroviraalista hoitoa (ART) HIV-positiivisille, raskaana oleville naisille. Hoito estää tartunnan siirtymisen lapselle. Tulos on merkittävä, sillä nyt alle 3 prosenttia lapsista syntyy HIV-positiivisena. Antiretroviraaliyhdistelmälääkitystä on myös tarjottu raskaana oleville naisille heidän oman terveyden suojelemiseksi. Tämän seurauksena äitiyskuolleisuus on laskenut 13 prosenttia.
Tällaisten toimenpiteiden onnistumisen edellytys on se, että naiset pääsevät hoitoon jo raskauden varhaisessa vaiheessa. Kuitenkin huono kohtelu saa naiset lykkäämään hoitoon hakeutumista tai saa heidät välttelemään niitä kokonaan.
Heikot kulkuyhteydet
Ongelmia tuottavat myös huonot kulkuyhteydet äitiysklinikoille.
”Suurella osalla miehistä ei ole työtä. Siksi naisilla on suuria vaikeuksia saada rahaa siihen, että he voivat pitää huolta lapsistaan, selviytyä raskaudesta sekä maksaa kuljetuksista sairaalaan. Joillakin alueilla ei ole paikallisia klinikoita lainkaan. Heidän pitää vuokrata pakettiauto maaseudulta. Se on suuri summa erittäin köyhille naisille.”
Uthungulussa ambulansseilla kestää yleensä yli kuusi tuntia saapumisessa. Joskus aikaa menee 12 tuntia, joskus ne eivät saavu ollenkaan.
Hätätilanteissa yksityisen kuljetuksen hinta nousee jopa 80 dollariin. Summa vastaa kuukauden tuloja.
Tämän vuoksi monet naiset lykkäävät klinikalle menoa, jotta säästäisivät huomattavissa maksuissa. Jotkut päätyvät synnyttämään kotona, tai jopa tien varressa, kun heillä ei ole varaa yksityiseen kuljetukseen ja kun ambulanssi ei soitosta huolimatta saavu paikalle.
Toivoa herättävät naiset
Tapasimme alueella monia naisia, jotka vaikeuksista huolimatta taistelevat muuttaakseen tilanteen paremmaksi. Kuten Grace.
”Kun katson ajassa taaksepäin… Olin yksi maaseudun naisista. Tein parhaani”, hän kertoo.
”En ollut tyytyväinen elämääni tai asioihin, jotka minulle tapahtuivat. Tunsin oloni sorretuksi. Mutta minulla oli tunne toivosta. Nyt asiani ovat paremmin. Osaan sanoa ei. Ja osaan pitää huolta muistakin.”