Amnestyn raportti katoamisista ja kidutuksista Meksikossa kertoo, että ihmisoikeusloukkaukset ovat laajamittaisia, ja ne jäävät lähes systemaattisesti rankaisematta.
Tapasin meksikolaisia aktivisteja Maan Voima -kollektiivin ja Kairos-kollektiivin järjestämässä keskustelutilaisuudessa Helsingissä. Aktivistit ovat kiertämässä Eurooppaa saadakseen ruohonjuuritason tukea Ayotzinapan katoamisten selvittämistä vaativalle kansanliikkeelle. Keskusteluun osallistui myös Meksikossa murhatun aktivistin Jyri Jaakkolan äiti Eve Jaakkola.
Ihmisoikeuspuolustajat Jyri Jaakkola ja Bety Cariño murhattiin viisi vuotta sitten Oaxacassa aseellisen ryhmän hyökkäyksessä humanitaarista saattuetta vastaan. Amnesty ja uhrien omaiset vaativat yhä Meksikon hallitusta toimimaan syyllisten saamiseksi oikeuteen. Ihmisoikeuspuolustajien murhia ja Ayotzinapan katoamisia yhdistävät samat taustatekijät: rankaisemattomuus ja viranomaisten kytkökset rikollisiin.
Vallankumouksellinen koulu
Ayotzinapan normaalikoulussa Guerrerossa koulutetaan opettajia maaseudun kouluihin. Opiskelijat ovat itsekin kotoisin maaseudun köyhistä ja syrjityistä yhteisöistä. Monet heistä kuuluvat alkuperäiskansoihin. Ayotzinapan koulu on yksi vallankumouksen hengessä 20-luvulla perustetuista normaalikouluista, ”normales”, ja se kantaa edelleen vallankumouksen perintöä – opiskelijat ovat poliittisesti aktiivisia.
Syyskuun 26. päivän iltana 2014 yhdeksänkymmentä Ayotzinapan normaalikoulun opiskelijaa oli matkalla järjestämään mielenosoitusta maalaiskouluja syrjiviä rekrytointi- ja rahoituskäytäntöjä vastaan. Heidän oli ilmeisesti tarkoitus myös osoittaa mieltään Igualan pormestarin vaimon järjestämää vaalitilaisuutta vastaan.
Igualassa paikallinen poliisi pysäytti opiskelijoita kuljettavat bussit ja avasi tulen. Poliisi ampui pakenevia opiskelijoita ja pidätti laittomasti kymmeniä. Yhteensä kuusi ihmistä, kolme opiskelijaa ja kolme sivullista, sai surmansa. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin siepattujen henkilöllisyys selvisi.
Viranomaisten antamien tietojen mukaan paikallinen poliisi oli pannut 43 opiskelijaa autoihin, vienyt ensin poliisiasemalle ja sieltä edelleen toiselle, mistä heidät oli luovutettu rikollisjengin käsiin. Meksikon viranomaisten mukaan heidät tapettiin, ruumiit poltettiin ja jäänteet heitettiin jokeen.
Koululaiset joukkohaudoissa
Tammikuun lopussa Meksikon yleinen syyttäjä ilmoitti, että rikos oli selvitetty. Igualan lähistöltä löydetyt joukkohaudat ja muutaman rikollisjengin jäsenen tunnustukset riittivät maan korkeimmalle oikeusviranomaiselle todisteeksi tapahtumien kulusta. Joukko korruptoituneita paikallispoliiseja, rikollisliigan jäsenet ja syvälle järjestäytyneen rikollisuuden vyyhtiin sotkeutunut pormestaripariskunta kelpasivat syyllisten penkille.
Ayotzinapan opiskelijoiden tragedia oli loppuun käsitelty. Maailmalle levisi uutinen, jonka mukaan rikollisjengi oli tappanut opiskelijat ”erehdyksessä”, luullessaan heitä kilpailevan rikollisryhmän jäseniksi.
Omaiset ja Ayotzinapan tapahtumista noussut kansanliike eivät tyytyneet viralliseen selitykseen. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ja tutkimuksia seuranneet asiantuntijat raportoivat tutkinnan vakavista puutteista, kuten virheistä todisteiden käsittelyssä ja tulkinnassa.
”Emme enää luota mihinkään viranomaisten antamiin tietoihin.”
”Ensimmäiset tiedot sieppauksista ja tutkinnasta olivat hyvin vähäisiä. Vasta argentiinalaisen tutkijaryhmän tutkimukset paljastivat, että opiskelijoiden jäänteet eivät olleet löydetyissä joukkohaudoissa”, kertoo kadonneen opiskelijan isä Eleucadio Ortega. ”Emme enää luota mihinkään viranomaisten antamiin tietoihin.”
Argentiinalaisen tutkijaryhmän ja Itävallassa tehtyjen dna-testien avulla saatiin tunnistettua vain yhden kadonneen opiskelijan jäänteet. Muiden 42 kadonneen kohtalo on edelleen epäselvä. Ayotzinapan normaalikoulun opiskelija Omar García toteaa: ”Lähes seitsemän kuukauden ajan olemme etsineet totuutta ja oikeutta, ja seitsemän kuukauden ajan Meksikon valtio on yrittänyt peittää totuuden.”
Omaiset vaativat yhä, että heidän lapsensa tuodaan takaisin elävinä
Omaiset vaativat yhä, että heidän lapsensa tuodaan takaisin elävinä. Niin kauan kun ei ole todisteita siitä että he ovat kuolleet, on toivoa. ”Valtio on lopettanut asian käsittelyn, mutta vanhemmat etsivät yhä lapsiaan”, sanoo Eleucadio Ortega päättäväisesti.
Ayotzinapa-aktivistit vaativat Meksikon hallitusta tunnustamaan vastuunsa tapahtumista. ”Kyseessä on valtion tekemä rikos. Järjestäytynyt rikollisuus on symbioottisessa suhteessa viranomaisten kanssa,” sanoo Omar García.
Kuulostaa järjettömältä, että poliisi olisi usutettu opiskelijoiden kimppuun koska heidän pelättiin häiritsevän pormestarin rouvan juhlavastaanottoa. ”Yhteiskunnallinen aktivismi on kriminalisoitu Meksikossa. Aktivisteihin suhtaudutaan kuin rikollisiin, eriävät näkemykset marginalisoidaan. Väkivallasta on tullut normaali tapa hoitaa asioita,” sanoo Omar García.
Meksikon hallitus on vastustanut kiivaasti ihmisoikeusjärjestöjen ja YK:n elinten raportteja, joiden mukaan katoamiset ja kidutus ovat laajamittaisia. Tlachinollan-ihmisoikeusjärjestön edustaja Román Hernández toteaa, että tosiasioiden kieltäminen on ollut tyypillistä Peña Nieton hallitukselle. ”43 kadonnutta ja kolme murhattua opiskelijaa ovat Meksikon todelliset kasvot, vaikka hallitus ei halua myöntää sitä”.
Jyri Jaakkolan murhatutkinnan kuluessa viranomaiset ovat kiirehtineet kieltämään, että tapaukseen liittyisi rankaisemattomuutta: pidätyksiä on tehty ja yhden epäillyn oikeudenkäynti on alkamassa. Kolmestatoista epäillystä on nyt pidätetty kolme. Ketään ei vielä ole tuomittu. Amnestyn mielestä rankaisemattomuus vallitsee, kunnes kaikki syylliset on tuomittu oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä.
Vanhemmilla on oikeus tietää mitä tapahtui
”Ihmisoikeusloukkausten uhrien vanhempina olemme samanlaisessa tilanteessa. Lapsiimme kohdistuneilla rikoksilla on samanlaisia taustatekijöitä. Rankaisemattomuus tekee ihmisoikeusloukkausten jatkumisen mahdolliseksi, koska tekijät tietävät että rikoksista ei tule seurauksia. Myös Oaxacassa missä Jyri tapettiin viranomaiset olivat osallisia rikokseen.” Eve Jaakkolan mukaan Jyrin ja Betyn murhatutkinnassa ei olisi tapahtunut mitään ilman kansainvälistä painostusta.
”Me emme vaikene, ennen kuin ihmisoikeuksia kunnioitetaan Meksikossa. On vain yksi tapa vaientaa meidät – tappamalla,” toteaa Omar García.
”Ilman aktivistien, Amnestyn ja muiden järjestöjen, Euroopan parlamentin ja Suomen viranomaisten tukea koko asia olisi jo unohdettu. Tukea tarvitaan edelleen. Taistelua on edelleen jatkettava, jotta rankaisemattomuus loppuu. Vanhemmilla on oikeus tietää mitä tapahtui ja saada oikeutta. Se on meidän oikeutemme, ja Ayotzinapan vanhempien oikeus.”
”Jotkut sanovat meille, että meidän pitäisi jo lopettaa. Että meidän pitäisi vaieta”, Omar García kertoo. ”Kaikki tietävät, mitä Meksikossa tapahtuu, mutta he vaikenevat koska pelkäävät. Siepattuja rakkaitaan etsiviä omaisia uhkaillaan ja tapetaan – isiä jotka etsivät poikiaan, äitejä jotka etsivät tyttäriään. 43 perhettä on vaikeampi vaientaa uhkailulla ja pelottelulla kuin yhtä perhettä. ”
He ovat tässä, me pidämme heistä kiinni, kunnes tiedämme totuuden.
Me emme ole sivustakatsojia, vaan osallisia. ”Vastuu on kaikilla, jotka mahdollistavat sen, että ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat Meksikossa”, sanoo Román Hernández. ”Muiden maiden painostusta tarvitaan. Euroopan maiden tulee asettaa ihmisoikeuksien toteutuminen ehdoksi taloudelliselle yhteistyölle Meksikon kanssa.”
Tällä hetkellä tutkintaa arvioi ja seuraa Amerikan ihmisoikeuskomission asettama kansainvälinen asiantuntijaryhmä. Tutkinnan edistyminen saattaa hyvinkin riippua siitä, suostuvatko Meksikon viranomaiset tekemään yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa ja kuuntelemaan heidän antamiaan suosituksia.
Tilaisuus päättyy nimenhuutoon. Siepattujen opiskelijoiden nimet luetaan ja jokaisen nimen jälkeen sanotaan yhteen ääneen ”presente!” – paikalla. He eivät ole kadonneet. He ovat tässä, me pidämme heistä kiinni, kunnes tiedämme totuuden.
Osallistu Jyri Jaakkola ja Bety Cariñon murhan muistopäivän tapahtumiin
Abel García Hernández
Abelardo Vázquez Peniten
Adán Abrajan de la Cruz
Alexander Mora Venancio
Antonio Santana Maestro
Benjamín Ascencio Bautista
Bernardo Flores Alcaraz
Carlos Iván Ramírez Villarreal
Carlos Lorenzo Hernández Muñoz
César Manuel González Hernández
Christian Alfonso Rodríguez Telumbre
Christian Tomas Colon Garnica
Cutberto Ortiz Ramos
Dorian González Parral
Emiliano Alen Gaspar de la Cruz.
Everardo Rodríguez Bello
Felipe Arnulfo Rosas
Giovanni Galindes Guerrero
Israel Caballero Sánchez
Israel Jacinto Lugardo
Jesús Jovany Rodríguez Tlatempa
Jonas Trujillo González
Jorge Álvarez Nava
Jorge Aníbal Cruz Mendoza
Jorge Antonio Tizapa Legideño
Jorge Luis González Parral
José Ángel Campos Cantor
José Ángel Navarrete González
José Eduardo Bartolo Tlatempa
José Luis Luna Torres
Jhosivani Guerrero de la Cruz
Julio César López Patolzin
Leonel Castro Abarca
Luis Ángel Abarca Carrillo
Luis Ángel Francisco Arzola
Magdaleno Rubén Lauro Villegas
Marcial Pablo Baranda
Marco Antonio Gómez Molina
Martín Getsemany Sánchez García
Mauricio Ortega Valerio
Miguel Ángel Hernández Martínez
Miguel Ángel Mendoza Zacarías
Saúl Bruno García
Anu Tuukkanen maakohtaisen työn asiantuntijana.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.