Helsingissä Narinkkatorin mielenilmauksessa muunsukupuolisten oikeuksien puolesta vaaditaan: ”itsemääräämisoikeus nyt!” Suomessa sosiaali- ja terveydenhuolto haluaa selkeyttää asiakkaan tai potilaan itsemääräämisoikeutta. Eettiset kysymykset suhteessa vammaisten itsemääräämisoikeuden toteutumiseen puhuttavat jatkuvasti.
Eikä tässä kaikki. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojan parantamiseen tähtäävä Suostumus2018 -kansalaisaloite kerää nimiä verkossa ja vaatii raiskauksen määrittelyn ankkuroimista suostumuksen puutteeseen.
Itsemääräämisoikeuden toteutumisen haasteet harottavat moneen suuntaan. Pohjimmiltaan itsemääräämisoikeuden ajatus on kuitenkin yksinkertainen ja läheisesti liitoksissa käsitykseen itsenäisestä ja autonomisesta ihmisestä, jolla on vapaus päättää esimerkiksi omasta identiteetistään ja jota ei saa syrjiä.
Kuulostaa kauniilta ja oikeudenmukaiselta? Kyllä. Entä sanahelinältä mitä tulee käytäntöön? Valitettavasti.
Itsemääräämisoikeus on joukko oikeuksia
Itsemääräämisoikeus on perus- ja ihmisoikeus. Se on kirjattu perustuslakeihin, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä lukuisiin erillissopimuksiin.
Sanaa ”itsemääräämisoikeus” ei välttämättä löydy kirjaimellisesti kaikista näistä sopimuksista, vaan kyse on esimerkiksi syrjinnän kiellosta ja oikeudesta vapauteen, tasa-arvoon sekä yhdenvertaisuuteen.
Suomessa itsemääräämisoikeuden perustana on perustuslain ensimmäisen luvun mukaisesti yksilön oikeuksien ja vapauksien turvaaminen.
”Itsemääräämisoikeus on ihmisen ja yhteiskunnan suhdetta jäsentävä sekä ihmisyyttä avaava käsite. Erilaisia itsemääräämisoikeuksia on koko joukko: oikeus henkiseen ja fyysiseen vapauteen, oikeus kompetenssiin, oikeus valtaan sekä oikeus tietoon”, Amnestyn Suomen osaston sukupuoleen ja seksuaalisuuteen kohdistuvan syrjinnän asiantuntija Pia Puu Oksanen sanoo.
”Tiivistettynä itsemääräämisoikeus tarkoittaa yksilön oikeutta vapauteen ja oikeutta valita sekä päättää omasta elämästään ja identiteetistään.”
Tämä tarkoittaa pyrkimystä nähdä ihmisyksilö sellaisena, joka pystyy itse päättämään omasta elämästään. Hän tunnistaa yksilölliset tarpeensa, voi määrittää ne ja määrätä omasta elämästään.
”Me emme puhu manikyyrin valinnasta vaan yksilön mahdollisuudesta elää omana itsenään mahdollisimman täyttä elämää. Mikäli syrjinnän kieltoa noudatetaan, itsemääräämisoikeus toteutuu”, Oksanen jatkaa.
Itsemääräämisoikeus tarjoaa ikään kuin linssin, jonka läpi tarkastella monien keskeisten oikeuksien toteutumista käytännössä. Itsemääräämisoikeuden kysymykset liittyvät läheisesti erilaisten ihmisryhmien ja vähemmistöjen kuten vanhusten, alkuperäiskansojen, vammaisten tai turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumiseen.
Seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevan itsemääräämisoikeuden kivikkoinen tie
Pia Puu Oksanen nostaa erityisen ajankohtaiseksi kysymykset, jotka koskevat juuri sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvän itsemääräämisoikeuden toteutumista.
Seksuaalisuus on ollut kulttuurista ja yhteiskunnasta riippumatta jo vuosituhansien ajan eriasteisen valvonnan kohteena.
”Tuota kontrollia on ruokkinut seksuaalisuuden pelko ja tieto siitä, että luopuminen valvonnasta johtaa myös sukupuolioletusten sekä valtasuhteiden perinpohjaiseen mullistumiseen”, Oksanen sanoo.
Asiantuntija korostaa, että pelko on ymmärrettävää mutta turhaa. Sukupuolivaltajärjestelmän mureneminen on vapauttava ja ihmisoikeuksien toteutumista edistävä prosessi.
Kun itsemääräämisoikeus liittyy keholliseen koskemattomuuteen, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen, itsemääräämisoikeuden toteuttaminen on vähintäänkin kivikkoinen tie.
Loukkaukset paljastavat karkeaa syrjintää
Itsemääräämisoikeuden loukkaukset paljastavat tiettyihin ihmisryhmiin, kuten naisiin, transihmisiin ja intersukupuolisiin henkilöihin kohdistuvan karkean syrjinnän.
Ei ole ihme, että juuri nämä ihmisryhmät kehollaan, sukupuolellaan ja seksuaalisuudellaan haastavat vallitsevat normit
”Ei ole ihme, että juuri nämä ihmisryhmät kehollaan, sukupuolellaan ja seksuaalisuudellaan haastavat vallitsevat normit”, Pia Puu Oksanen sanoo.
Hän nostaa esiin sosiaali- ja terveyshuollon valmisteilla olevan niin sanotun IMO-lain, joka tähtää asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen. Monet kriittiset kysymykset jäävät huomiotta lakiluonnoksessa. Järjestöt ovat esimerkiksi vaatineet, että tulevaan lakiin olisi saatava kielto intersukupuolisten lasten alistamisesta tarpeettomille kirurgisille toimenpiteille ja hoidoille.
”Intersukupuolisten ihmisten – useimmiten aivan pienten vauvojen – kehollinen itsemääräämisoikeus sivuutetaan, koska heillä ei ole vielä kykyä ilmaista omaa tahtoaan. Hoidosta päättävät heidän vanhempansa, jotka ovat riippuvaisia hoitohenkilökunnan antamasta tiedosta”, Oksanen sanoo.
Oksanen korostaa, että jos lapsen hoidosta päättävä lääkäri ymmärtää sukupuolen moninaisuutta ja kunnioittaa jo aivan pienen lapsen kehollista itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuutta, vanhemmille ei tarjota vaihtoehdoksi tarpeettomia toimenpiteitä.
Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on keväällä 2016 suositellut, että ulkoisia sukupuoliominaisuuksia muokkaavia toimenpiteitä ei toteuteta ennen kuin lapsi itse voi määritellä sukupuolensa. Esimerkiksi Oulun keskussairaalassa intersukupuolisten lasten leikkauksista on luovuttu.
Translaki loukkaa monia itsemääräämisoikeuksia
Suomessa paljon keskustelua herättänyttä translakia on lähestyttävä myös – ja erityisesti – itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Translaki loukkaa ihmisten oikeuksia tasa-arvoiseen kohteluun, yksityis- ja perhe-elämän suojaan sekä fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen.
Konkreettisesti itsemääräämisoikeuden puutteet näkyvät tilanteessa, jossa transihminen hakee sukupuolensa juridista vahvistamista eli haluaa henkilötodistuksen sukupuolimerkinnän vastaavan omaa sukupuoli-identiteettiään. Häneltä vaaditaan lisääntymiskyvyttömyyttä, joka toteutetaan joko hormonihoidoin tai sterilisaatiolla. Lisäksi ihmisen on saatava kahden eri psykiatrin lausunto ja diagnoosi sekä oltava täysi-ikäinen.
Miltä tahansa kantilta katsottuna transihmisten kohdalla ei kunnioiteta perustavaa oikeutta määritellä itse oman minuutensa keskeiset pilarit.
”Kaikki tämä vain siksi, että ihminen on elämänsä aikana sukupuolitettu väärin! Miltä tahansa kantilta katsottuna transihmisten kohdalla ei kunnioiteta perustavaa oikeutta määritellä itse oman minuutensa keskeiset pilarit”, Oksanen sanoo.
Seksuaalirikoslaissa merkittävä epäkohta
Toinen itsemääräämisoikeuden kannalta merkittävä epäkohta koskee seksuaalirikoslakia. Seksuaalisen autonomian toteutumisen ja toteutumattomuuden kannalta on olennaista, miten lainsäädännössä määritellään raiskaus, joka on äärimmäinen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus. Tällä hetkellä Suomen seksuaalirikoslainsäädännössä raiskausta ei määrittele uhrin suostumuksen puute.
Asiantuntija Oksanen toteaa, että lain puutteellisuus heijastuu muun muassa rikostutkintaan: Voimassa oleva lainsäädäntö ohjaa poliisia kysymään raiskauksen kohteelta, käytettiinkö teon yhteydessä väkivaltaa tai uhattiinko sillä. Tämä tarkoittaa, että suostumus oletetaan jonkinlaiseksi perusasiaintilaksi, ja teko on raiskaus vasta silloin, kun uhriin kohdistuu fyysistä väkivaltaa.
”Esimerkiksi uhrin lamaantumista tai pelkotilaa ylipäätään ei tutkita riittävästi. Tukholman Karoliinisen instituutin tutkimuksen mukaan 70 prosenttia uhreista jäätyy raiskauksen tapahtuessa siten, ettei pysty vastustamaan tekijää. Silti lakia tulkitaan tavalla, joka olettaa, että raiskauksen vastustaminen on jokaiselle uhrille ’luonnollinen’ reaktio”, Oksanen sanoo.
Asiantuntijan mukaan moni uhri jää ilman oikeutta ennen kuin tämä puute tunnistetaan. Lainsäädännölle on ollut vuosisatoja vaikeaa tunnustaa erityisesti naisten seksuaalinen autonomia, saatikka että itsemääräämisoikeuden harjoittamista suojeltaisiin täysimääräisesti.
Lisäksi Oksanen korostaa sitä, että Suomessa tiettyihin ihmisryhmiin kuuluvat seksuaalirikosten uhrit nauttivat heikompaa suojelua kuin muut. Esimerkiksi raiskausrikoksen ja seksuaalisen hyväksikäytön rajaa määrittää se, kuka ja millaisessa asemassa uhri on. Jos teko kohdistuu esimerkiksi laitoksessa asuvaan ihmiseen ja tekijä on käyttänyt valta-asemaansa sukupuoliyhteyteen päästäkseen, luokitellaan teko seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, ei raiskaukseksi.
Kuka saa päättää omista asioistaan?
Kysymys kompetenssista nousee usein esiin, kun keskustellaan itsemääräämisoikeudesta. Kompetenssi tarkoittaa lyhykäisesti määriteltynä kelpoisuutta ja sillä viitataan yleensä ihmisen kelpoisuuteen määrätä itseensä liittyvistä asioista.
Tämänhetkisessä asiakas- ja potilaslain luonnoksessa todetaan, että henkilö on itsemääräämiskykyinen, jos hän ymmärtää erilaiset ratkaisuvaihtoehdot, osaa arvioida niiden seuraukset ja kykenee tekemään tilanteen edellyttämän ratkaisun. Teksti tarkentaa, että itsemääräämiskyvyn perustana on kyky rationaaliseen ajatteluun ja päätöksentekoon.
IMO-lain luonnos sivuuttaa sen, että ihmisen kyky rationaaliseen eli järkiperäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon on riippuvainen olosuhteista. Oksanen korostaa, että esimerkiksi vamma tai väkivallan aiheuttama trauma saattaa vaikeuttaa päätösten tekemistä, heikentää ihmisen muistia ja ylipäätään vaikuttaa tiedon prosessointiin.
Tällaisissa tilanteissa yksilön itsemääräämisoikeus ei kuitenkaan siirry toiselle ihmiselle tai taholle, jonka tehtävänä olisi päättää yksilön puolesta. Ulkopuolisten tehtävänä on tukea päätöksenteossa ihmistä, joka kohtaa vaikeuksia itsemääräämiskyvyn harjoittamisen suhteen, Oksanen luonnehtii.
Valta ja itsemääräämisoikeus
Järjen ja kykenevyyden korostaminen on vain yksi tapa lähestyä itsemääräämisoikeuden ja kompetenssin kysymyksiä. Esimerkiksi ranskalainen filosofi Michel Foucault pohtii itsemääräämisoikeutta hieman eri vinkkelistä. Foucault’n mukaan itsemääräämisoikeuden harjoittaminen vaatii tuekseen valtaa. Valta ei kuitenkaan ole pysyvä yksilön tai ryhmän ominaisuus vaan alati muuttuva asiantila.
Jotta voi toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan, täytyy ensin tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä
Neuvotteluja siitä, voiko ihminen päättää omaan elämäänsä liittyvistä keskeisistä asioista, käydään jatkuvasti. Yhteiskunnallinen keskustelu ja arvot vaikuttavat siihen, mihin neuvotteluissa päädytään, mitä kulloinkin stigmatisoidaan, vähätellään, pidetään uhkana – ja toisaalta, mikä on suotavaa tai kannustettavaa.
”Foucault’n mukaan valta muodostuu toimiessa eli tilanteessa, jolloin valtaa käytetään. Kompetenssin ohella yksilön oman toimijuuden tunnustaminen ja tukeminen ovat oikeuden harjoittamisen edellytyksiä. Jotta voi toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan, täytyy ensin tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä”, Oksanen sanoo.
Erilaiset valtasuhteet läpäisevät koko yhteiskunnan. Joillain yhteiskunnan osa-alueilla valtasuhteet ovat tiukempia, toisilla väljempiä, ja ne muuttuvat alati. Esimerkiksi transihmisten oikeus itsemäärittelyyn ymmärretään tällä vuosikymmenellä paremmin kuin ennen. Siihen ovat vaikuttaneet esimerkiksi ihmisoikeusajattelun kehittyminen sekä transsukupuolisuuteen aiemmin liitetyn sairauden kautta määrittelyn eli patologisoinnin purkaminen.
Seksuaalisen autonomian suoja on niin ikään vahvistunut, kun kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa – kuten Suomea velvoittavassa niin kutsutussa Istanbulin sopimuksessa – ja muissa ihmisoikeusnormeissa suostumuksen puute määrittelee raiskausrikoksen.
Suostumus2018 -kansalaisaloite ajaa suostumusta raiskauksen määritelmään
Suomessa Suostumus2018-kampanja kerää joulukuun alkuun asti allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen, joka sisältää ehdotuksen raiskauksen määritelmän muuttamisesta suostumusperustaiseksi. Kansalaisaloite sisältää lisäksi kriteeristön olosuhteista, joissa suostumusta ei voi pitää vapaaehtoisena. Kun allekirjoituksia on kerätty 50 000, aloite etenee eduskunnan käsittelyyn.
”Muuttamalla raiskausrikoksen määritelmää täytämme kansainvälisoikeudelliset velvoitteemme ja vahvistamme seksuaalisen autonomian suojaa. Lisäksi on määriteltävä olosuhteet, joissa tekijä ei voi olettaa suostumuksen olevan vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Esimerkiksi passiivisuus voi kieliä vastentahtoisuudesta eikä lapsi voi missään tilanteessa antaa suostumustaan seksuaaliseen kanssakäymiseen aikuisen kanssa”, Oksanen sanoo.
Suostumusperustainen lainsäädäntö ohjaa kohti aktiivista vastuun ottamista: seksuaalisessa kanssakäymisessä on varmistuttava toisen ihmisen vilpittömästä ja vapaaehtoisesta halukkuudesta.
Seksuaalisen autonomian toteutumiseen ja transihmisten itsemääräämisoikeuden täyteen tunnustamiseen on vielä paljon matkaa. Sanahelinästä siirrytään täyteen itsemääräämisoikeuden toteutumiseen vasta, kun ihmisillä on valta harjoittaa itsemääräämisoikeuttaan ja he myös käyttävät tätä valtaa.
Valtarakenteet natisevat liitoksissaan
Katse kääntyy tulevaisuuteen. Oksanen ennustaa, että juuri kehollisuuteen, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät valtarakenteet natisevat liitoksissaan, kun ihmiset vaativat itsemääräämisoikeutensa tunnistamista, tunnustamista ja kunnioittamista.
Haluamme kirkastaa sukupuolen ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ihmisoikeusperustaa lainsäädännössä.
Kaukana häämöttää maalitaulu eli Suomi, jossa toteutuu aito itsemääräämisoikeus ja on tilaa seksuaalisuuden sekä sukupuolten moninaisuuden koko väriloistolle.
”Ihmisen oikeus määrittää sukupuolensa tai olla seksuaalisesti autonominen toteutuu vasta, kun yhteiskunta ja sen valtakoneisto – esimerkiksi lainsäädäntö – ymmärtää, ettei sukupuoli määräydy biologisesti, vaan että ihminen määrittää sen itse”, Oksanen sanoo.
Kaksinapainen sukupuolivaltajärjestelmä tuottaa ja ylläpitää naisiin ja itseään feminiinisesti ilmaiseviin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää – ja ylipäätään syrjintää, joka kohdistuu yhteiskunnan normit haastaviin ihmisiin.
Valtioilla on vastuu torjua syrjintää lainsäädännöllä. Niin ikään valtion vastuu on huolehtia siitä, että ihmisoikeusvelvoitteet toteutuvat lainsäädännön ja politiikan tasolla. Tällä hetkellä itsemääräämisoikeutta sukupuoleen ja seksuaalisuuteen on vahvistettava Suomen lainsäädännössä.
”Haluamme kirkastaa sukupuolen ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ihmisoikeusperustaa lainsäädännössä. Ihmisoikeuksissa on kyse yksilön oikeuksista ja vapauksista, joita valtion on omalla toiminnallaan edistettävä”, Oksanen sanoo.
Sukupuoli- ja seksuaalioikeuksien täysmääräisessä harjoittamisessa ei ole kyse ainoastaan väkivallalta suojautumisesta tai omien rajojen puolustamisesta. Kyse on sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisemisesta – siis ihmisen oikeudesta autonomiaan.
***
Teksti: Marie Kajava
Kuvitukset: Apila Pepita