Kiinnostavaa on, mitä Sipilä jättää kirjoittamatta.
Juha Sipilä ei kerro, että Suomesta palautetaan ihmisiä Afganistaniin ja Irakiin. Hän ei kerro, että hänen johtamansa hallitus on muuttanut lainsäädäntöä tavalla, joka estää ihmisten jäämisen Suomeen humanitaarisen suojelun perusteella. Hän ei kerro, että linjan tiukentumisen ja aiemman hallituksen lakimuutoksen vuoksi Suomeen on syntymässä ennennäkemätön paperittomien joukko.
Sipilä ei mainitse, että hänen johtamansa hallitus on tehnyt lukuisia muutoksia ulkomaalaislainsäädäntöön. Muutokset ovat laskeneet Suomen ennen suhteellisen korkeatasoisen lainsäädännön tasoa kansainvälisen oikeuden minimitasolle. Sipilä ei kerro, että hänen hallituksensa on rajannut oikeusapua ja lyhentänyt valitusaikaa. Vain harvat turvapaikanhakijat saavat enää oikeudellista apua hakuprosessin alkuvaiheessa. Oikeusavun rajaamisen tavoitteena oli nopeuttaa päätöksentekoa. Suomen mainetta oikeusvaltiona se ei kohentanut.
Sipilä ei kerro, että Suomessa annetaan Irakista tulleille huomattavan paljon enemmän kielteisiä päätöksiä kuin muissa EU-maissa. Kun kaksi vuotta sitten 85 prosenttia irakilaisista turvapaikanhakijoista sai myönteisen päätöksen, vuonna 2016 osuus oli enää 24 prosenttia. Pääministeri ei kerro sitäkään, että Suomi seisoo rintamassa, joka yrittää laskea yhteisen eurooppalaisen turvapaikkalainsäädännön tasoa.
Sipilä ei kerro, että hänen johtamansa hallitus on muuttanut lakeja, joita maahanmuuttovirasto nyt toimeenpanee. Poliitikot eivät tee käännytyspäätöksiä. He luovat lait, jotka tekevät käännyttämisen helpommaksi. Sipilä luottaa siihen, että viranomaiset eivät palauta ihmisiä maihin, joissa heitä uhkaa kidutus, vaino tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Jo palautettujen ihmisten näkökulmasta tätä toivon minäkin, mutta pelkään, että Suomi tulee vielä saamaan ylikansallisilta tuomioistuimilta langettavia päätöksiä asiassa.
Sydämen äänen olisi syytä kuulua myös Sipilän politiikassa.
Sipilä ei kerro, että hänen johtamansa hallitus on tehnyt suurimman koskaan tehdyn leikkauksen kehitysyhteistyöhön, jolla juurisyihin yritetään vaikuttaa.
Sipilä kertoo olevansa valmis nostamaan kiintiöpakolaisten määrää, jos tästä sovitaan yhteisesti EU-tasolla. Hän ei kerro, että hänen johtamassaan hallituksessa on puolue, joka vastustaa tätä. Hän ei kerro, että yhteistä eurooppalaista sopimusta tuskin syntyy, eikä hän kerro, että Ruotsi ja Norja ovat jo nostaneet pakolaiskiintiöitään tuhansilla.
Kun Sipilän viestiä lukee tästä näkökulmasta, hän ei sano yhtään mitään. Sipilän sydän sanoo, että ihmisiä on autettava. Sydämen äänen olisi syytä kuulua myös Sipilän politiikassa.
Teksti Frank Johansson. Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja.
Teksti on julkaistu alunperin Ilkka-lehdessä 27.4.
Pääministeri Juha Sipilän kolumni.