Herkkä ja alati muuttuva. Väkivaltainen ja palava. Suuri ja käsitteellinen. Tällainen suhde meitä ympäröivään maailmaan muodostuu palestiinalaistaiteilija Mona Hatoumin näyttelyn perusteella.
Synnyinmaansa Libanonin sisällissodan tähden vuonna 1975 Britanniaan pysyvästi siirtynyt Hatoum on tehnyt pitkän uransa aikana esimerkiksi performanssitaidetta ja videoteoksia, veistoksia, hiustaidetta sekä installaatioita. Kiasman näyttely on läpileikkaus hänen uraansa, sillä teoksia on esillä 1970-luvulta nykypäivään.
Tavoitteena todellisuuden kyseenalaistaminen
Monet Hatoumin melko käsitteellisistä ja minimalistisista teoksista ottavat poliittisesti kantaa tai paljastavat jotain maailman konflikteista, epätasa-arvoisuudesta, naisten asemasta tai ihmisen haavoittuvuudesta. Esimerkiksi kartat ovat yleinen elementti Hatoumin teoksissa. Yksi niistä, Map (clear), on valtava tilaan avautuva irtonaisista lasikuulista tehty maapallon kartta.
Hatoum on sanonut Bomb Magazinen haastattelussa, että hän haluaa teoksillaan luoda tilanteen, jossa todellisuudesta itsessään tulee kyseenalainen. Tällöin jokaisen ihmisen on arvioitava käsityksensä ja suhteensa ympärillä olevaan uudelleen. Lasikuulat kaikessa herkkyydessään, läpinäkyvyydessään ja liikkuvuudessaan epäilemättä edustavat tällaista pyrkimystä.
Karttoja, maapalloja ja muuta
Näkyvästi esillä olleessa Hot Spot -teoksessa maapallo on puolestaan neonpunaisin kapein putkin manner mantereelta rajattu konfliktinen tai rauhaton, jatkuvasti kuin liekeissä oleva paikka. Niin ikään kartaksi muotoutuu Hatoumin saippuapalateos Present Tense. Siinä 2 200 oliiviöljystä tehdyn saippuapalan muodostamaan pintaan on rajattuna pienin syvänpunaisin helmin Oslon rauhansopimuksessa vuonna 1993 palestiinalaisille luvatut alueet.
Suurten aiheiden ja jättimäisten mittakaavojen rinnalla näyttelytilassa on esillä pieni kaappi. Siellä on hedelmien kaltaisin värein maalattuja, käsikranaatin muotoisia teoksia, joiden pinta heijastaa katsojansa kuin peili.
Mona Hatoumin näyttely on esillä Helsingissä Nykytaiteen museo Kiasmassa 26.2.2017 asti. Lisätietoja: kiasma.fi
Teksti Marie Kajava
Teksti on julkaistu alunperin Amnesty-lehden numerossa 4/2016