Vuonna 2005 16-vuotias Moses Akatugba oli tavallinen nigerialaispoika. Hän oli juuri päättänyt lukion loppukokeet ja odotti kuumeisesti niiden tuloksia. Hänen haaveenaan oli täyttää edesmenneen isänsä toive ja ryhtyä opiskelemaan lääketiedettä.
27. marraskuuta 2005 Moses hyvästeli perheensä ja lähti käymään tätinsä luona. Kun hän ei tullut kotiin sovittuun aikaan mennessä, hänen äitinsä huolestui. Moseksen äidistä oli miehensä kuoltua tullut viiden lapsen yksinhuoltaja. Hän elätti perheen myymällä vihanneksia Effurunin kaupungin torilla.
Moses oli äitinsä tietämättä joutunut sotilaiden kuulusteltavaksi. Vuorokauden ajan kukaan ei tiennyt missä hän oli. Jos Moses olisi saanut mahdollisuuden soittaa asianajajalle, tai edes äidilleen, se olisi voinut pelastaa hänet siltä, mitä seuraavien päivien aikana tapahtui.
Pitkien etsintöjen jälkeen paikallinen katumyyjä kertoi Moseksen äidille nähneensä sotilaiden pidättävän pojan. Tässä vaiheessa kukaan ei vielä osannut arvata, ettei Moses tulisi kotiin lähes kymmeneen vuoteen.
Poliisi epäili Mosesta aseellisesta ryöstöstä, jonka yhteydessä oli viety kolme kännykkää ja pieni summa käteistä rahaa. Moses kertoo kuinka sotilaat olivat pidätyksen yhteydessä ampuneet häntä käteen ja pahoinpidelleet hänet. Tämän jälkeen Moses oli viety kuulusteltavaksi armeijan parakeille, missä häntä oli vaadittu tunnistamaan hänen rikoskumppanikseen väitetyn miehen ruumis.
Kun Moses sanoi, ettei tiennyt kuka mies on, sotilaat pahoinpitelivät häntä pampuilla ja viidakkoveitsillä. He sitoivat hänet kattotuulettimeen ja jättivät hänet tunneiksi roikkumaan pää alaspäin. Sotilaat repivät myös Moseksen kynsiä irtiä pihdeillä.
Kiduttamalla saatu ”tunnustus” ja kuolemantuomio
Moses kiisti toistuvasti häneen kohdistetut syytökset, mutta sotilaat kiduttivat häntä kunnes hän allekirjoitti ”tunnustuksen”, jota käytettiin myöhemmin todisteena häntä vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä.
Kahdeksan vankilassa vietetyn vuoden jälkeen Moses tuomittiin 12. marraskuuta 2013 hirtettäväksi. Tuomio perustui hänen antamaansa ”tunnustukseen” ja väitetyn rikoksen uhrin todistajanlausuntoon. Tapausta tutkinut konstaapeli ei koskaan saapunut oikeudenkäyntiin.
Koska Moses oli pidätyksen aikaan alaikäinen, hänen kuolemantuomionsa rikkoi kansainvälisiä sopimuksia. Myös kiduttamalla saadun tunnustuksen käyttäminen todistusaineistona oikeudenkäynnissä on räikeästi kansainvälisen oikeuden vastaista.
Kampanja Moseksen vapauttamiseksi
Tuomion julistamisen aikoihin nigerialainen kansalaisjärjestö otti yhteyttä Amnestyyn ja kertoi Moseksen kohtalosta.
Alkoi kampanja, jonka aikana tuhannet aktivistimme twiittasivat, lähettivät viestejä ja kirjoittivat Facebook-julkaisuja Deltan osavaltion kuvernöörille Emmanuel Uduaghanille. Suomessa yli 26 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen Moseksen puolesta. Maailmanlaajuisesti kampanjaan osallistui satoja tuhansia ihmisiä.
Lopulta työ palkittiin: kuvernööri Uduaghan armahti Moseksen vain muutamaa viikkoa ennen kautensa päättymistä.
Moses on nyt vapaa vietettyään lähes kymmenen vuotta vankilassa.”Ainoa pelkoni vankilassa ollessani oli, etten näkisi äitiäni enää koskaan”, Moses kertoo.
”En tunne puolestani toimineita ihmisiä entuudestaan, en ole aiemmin nähnyt heitä. Pyysin apua, he vastasivat ja alkoivat toimia minun pelastamisekseni. En tiennyt, että ihmiset voivat yhä tuntea näin suurta rakkautta kanssaihmisiään kohtaan.”
