Ruotsi: Aseita pahiksille
Aloitetaan Euroopan kiertue länsinaapurista, jossa monella meni pullakahvit väärään kurkkuun viime syyskuussa järjestettyjen valtiopäivävaalien tuloksen selvittyä. Muukalaisvihamielinen ruotsidemokraatit nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ja aiheutti poliittisen umpisolmun, joka tosin ruotsalaiseen tyyliin keskusteltiin selväksi, ennen kuin ilmoitetut uusvaalit ehdittiin järjestää.
Uusi hallitus aloitti taipaleensa tunnustamalla Palestiinan valtion ensimmäisenä länsieurooppalaisena EU-maana. Ruotsi myös ilmoitti lopettavansa vuodesta 2005 voimassa olleen sotilasyhteistyön Saudi-Arabian kanssa. Ilmoitus tuli päivä sen jälkeen, kun Saudi-Arabia oli estänyt Ruotsin ulkoministerin Margot Wallströmin puheen Arabiliiton kokouksessa tämän arvosteltua maan ihmisoikeustilannetta.
Voittavatko ne meidät tässäkin viisi nolla – eikö Ruotsin täydellisestä julkisivusta löydy särön säröä? Löytyy, vakuuttaa tutkiva journalisti Carolina Jemsby. Hän antaa esimerkin pitkistä pidätysajoista, joita YK:n kidutuksen vastainen komiteakin on kritisoinut. Ruotsi on yksi neljästä EU-maasta, joissa pidätysten kestoa ei ole rajoitettu.
”Pitkät pidätysajat ovat Ruotsissa nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Tälläkin hetkellä poliisin hallussa on 20 ihmistä, jotka ovat olleet pidätettyinä yli vuoden. Myös alaikäisiä suljetaan selleihin”, Jemsby kertoo.
Ruotsi saa kritiikkiä myös asekaupoistaan: maa on väkilukuunsa suhteutettuna maailman kolmanneksi suurin aseiden viejä. Ruotsi on viime vuosinakin vienyt aseteollisuuden tuotteita maihin, joissa ihmisoikeudet ovat niin ja näin. Ruotsi on ratifioinut joulukuussa voimaan tulleen asekauppasopimuksen.
RUUSUJA: Ruotsi myönsi huhtikuussa 2014 oleskeluluvan egyptiläiselle Mohammed al-Zarille, jonka Ruotsi oli luovuttanut Yhdysvalloille vuonna 2001. CIA oli lennättänyt syyttömän miehen Egyptiin, jossa häntä kidutettiin.
RISUJA: Viime vuonna paljastui, että Skånen poliisi oli pitänyt laitonta tietokantaa noin 4000 romanista. Tietojen tallentamiselle ei löytynyt muuta syytä kuin ihmisten etninen tausta.
Iso-Britannia: Konservatiivisempaa ihmisoikeuspolitiikkaa?
Poistutaan hetkeksi Manner-Euroopasta ja piipahdetaan Big Benin kupeessa Ison-Britannian parlamenttitalossa. Toukokuussa jatkokauden saanut pääministeri David Cameron on luvannut järjestää kansanäänestyksen maan EU-jäsenyydestä ja korvata nykyistä ihmisoikeuslainsäädäntöä Britannian perusoikeuskirjalla (British Bill of Rights). Konservatiivit haluaisivat rajoittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vaikutusvaltaa maan sisäisiin asioihin ja antaa korkeimmalle oikeudelle viimeisen sanan ihmisoikeuskysymyksissä.
Tiettävästi uudeksi oikeusministeriksi valittu Michael Cove – joka on aiemmin ilmaissut kannattavansa kuolemanrangaistusta – on jo edistämässä lakimuutoksia. Tiukimmat konservatiivit ovat vaatineet maan irrottautumista myös Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Tällöin Iso-Britannia olisi Valko-Venäjän ohella ainoa sopimuksen ulkopuolinen valtio Euroopassa.
WTC:n kaksoistornien varjo Isossa-Britanniassa on edelleen pitkä, taistelihan maa Yhdysvaltojen rinnalla ja sen tärkeimpänä liittolaisena niin sanotussa terrorismin vastaisessa sodassa. Helmikuussa Isossa-Britanniassa hyväksyttiin uusi antiterrorismilaki, joka antaa brittiviranomaisille laajat valtuudet terrorismin vastaisissa toimissa: se mahdollistaa muun muassa terrorismista epäiltyjen matkustamisen rajoittamisen.
Iso-Britannia on osallistunut Yhdysvaltojen rinnalla myös massavalvontaan. Olemme kritisoineet toimia, jotka loukkaavat oikeutta yksityisyyteen ja ilmaisunvapauteen. Olemme vieneet Ison-Britannian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Edward Snowdenin tekemien paljastusten nojalla. Kyseessä on sama tuomioistuin, josta maan uusi hallitus pyrkii eroon.
RUUSUJA: Edellinen hallitus teki lakiesityksen orjuuden ja ihmiskaupan torjumiseksi. Suunnitteilla on muun muassa perustaa orjuuden vastaisen komissaarin virka.
RISUJA: Pohjois-Irlannin aborttilaki on Euroopan tiukimpia, ja oikeus aborttiin rajoittuu poikkeustapauksiin, joissa naisen henki tai terveys on vaarassa.
Saksa: Poliisi pamputtaa
Autobahn vie meidät kohti Berliiniä, jossa Amnestyn Saksan osaston tiedottaja Ferdinand Muggenthaler on lupautunut raottamaan Saksan ihmisoikeuskulissia.
”
Polttavin ihmisoikeuskysymys Saksassa on rasismi. Monien saksalaisten mielestä pakolaiset ja siirtolaiset ovat tervetulleita, mutta osa vastustaa ulkomaalaisia kiivaasti. Vastaanottokeskuksia vastaan tehdään yhä enemmän väkivaltaisia iskuja”, Muggenthaler kertoo.
Saksa kuuluu turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien ykköskohteisiin Euroopassa. Saksan sisäisen turvallisuuden virasto arvioi, että maassa on noin 22 000 radikaalia äärioikeistolaista, joista yli neljännes on uusnatseja. Pelkästään itäisessä Saksin osavaltiossa tehtiin viime vuonna lähes 200 ulkomaalaisiin kohdistunutta rikosta. Saksin pääkaupunki Dresden on islamisaatiota vastustavan protestiliike Pegidan synnyinpaikka.
Muggenthalerin mielestä Saksan hallitus ei tee riittävästi muukalaisvihamielisyyden kitkemiseksi, ja jotkut poliitikot suorastaan lietsovat ulkomaalaisvihaa. Myös poliisivoimista löytyy ulkomaalaisvastaisuutta.
”Melko hiljattain selvisi, että eräs poliisi oli kiduttanut ulkomaalaistaustaisia ja solvannut marokkolaista miestä sosiaalisessa mediassa. Tämä on ehkä äärimmäinen esimerkki, mutta poliisivoimissa ilmenevä rasismi on suuri ongelma”, Muggenthaler sanoo.
Rasismia voidaan hänen mielestään kitkeä poliiseja kouluttamalla sekä kieltämällä rotuun perustuva profilointi lailla. Lisäksi Saksaan olisi perustettava itsenäinen elin tutkimaan poliisin väärinkäytöksiä. Se olisi tärkeä signaali väkivallan uhreille.
Ulkomaalaisten lisäksi myös monet mielenosoittajat ovat saaneet tuta saksalaispoliisien kovat otteet. Esimerkiksi Stuttgartissa vuonna 2010 poliisi ampui mielenosoittajia vesitykeillä. Viimeksi mellakat äityivät väkivaltaisiksi maaliskuussa, jolloin Euroopan keskuspankin uusi pääkonttori avattiin Frankfurtissa.
RUUSUJA: Saksa on luvannut ottaa vastaan ainakin 20 000 pakolaista Syyriasta.
RISUJA: Kansallisen kidutuksen vastaisen viraston resurssit ovat edelleen liian vaatimattomat.
Ranska: ”Je suis Charlie”
Ranskaa järkyttivät alkuvuonna Charlie Hebdo -satiirilehden toimitukseen ja kosher-ruokakauppaan tehdyt iskut Pariisissa, joissa kuoli yhteensä 17 ihmistä. Iskut synnyttivät valtavan kansanliikkeen, ja miljoonat ihmiset marssivat sananvapauden puolesta. Trikolori-lippu laskettiin puolitankoon ja Eiffel-torni pimeni uhrien muistoksi.
Iskujen jälkeen Ranskassa pidätettiin 69 terrorismista epäiltyä. Varoitimme iskujen jälkeen, että liian löyhin perustein tehdyt pidätykset loukkaavat juuri niitä arvoja, joita iskujen jälkeisissä juhlapuheissa puolustettiin. Pidätykset tehtiin uuden, marraskuussa 2014 hyväksytyn antiterrorismilain nojalla. Sen perusteella terrorismiin ”kannustamisesta” tai sen ”puolustamisesta” voi saada 5–7 vuoden vankeustuomion ja jopa 100 000 euron sakot.
Iskut vauhdittivat myös uuden valvontalain etenemistä. Ranskan parlamentti hyväksyi toukokuun alussa lain, joka antaa viranomaisille oikeuden seurata terrorismitutkintaan liitettyjen ihmisten viestintää ilman tuomioistuimen ennakkolupaa.
Ranskassa läheskään kaikki eivät voi syödä croissantiaan oman ruokapöydän ääressä. Maassa on lähes 20 000 erilaisissa väliaikaisissa asumuksissa asuvaa romania. Romanien systemaattinen syrjintä ja erityisesti pakkohäädöt ovat Ranskassa erittäin yleisiä: viime vuoden tammi-syyskuussa ainakin 11 000 ihmistä häädettiin kodeistaan, eivätkä viranomaiset ole onnistuneet löytämään valtaosalle vaihtoehtoista kotia.
Ranskan viranomaiset eivät pidä virallista tilastoa romaneihin kohdistuvista viharikoksista, mutta kansalaisjärjestöt ovat raportoineet lukuisista väkivaltaisista hyökkäyksistä. Rikoksia tutkittaessa niiden rasismiin liittyvää motiivia ei useinkaan oteta huomioon.
RUUSUJA: Ranskassa hyväksyttiin tasa-arvoinen avioliittolaki kaksi vuotta sitten. Adoptio-oikeus laajennettiin tuolloin koskemaan myös naimisissa olevia, samaa sukupuolta olevia pareja.
RISUJA: Tuomioistuimet ovat linjanneet, että pään peittävän hui-vin käytön kieltäminen ei loukkaa musliminaisten ilmaisun-, uskonnon- ja syrjinnänvapautta.
Espanja: Talouskriisi kurittaa
Flamenco, tapakset ja possujuhlat pitävät suosionsa – Suomesta tehtiin viime vuonna yli 750 000 matkaa Espanjaan. Turisteja maahan totisesti kaivataan, sillä moni espanjalainen on talouskriisin vuoksi menettänyt työnsä ja pahimmassa tapauksessa kotinsa.
Tyytymättömyys maan tilanteeseen on purkautunut mielenosoituksina, jotka ovat ajoittain äityneet väkivaltaisiksi. Tämän vuoksi maassa on ryhdytty rajoittamaan kansalaisten kokoontumis- ja ilmaisunvapautta. Poliiseille on annettu laajemmat valtuudet sakottaa ”epäkunnioittavasti” käyttäytyviä ihmisiä, ja mielenosoituksissa poliiseja kuvaava turistikin voi saada kuvamateriaalin levittämisestä 30 000 euron sakot.
Välimeri hiekkarantoineen siintää monen matkalaisen mielessä paratiisina, mutta tänä vuonna jo ainakin 1 800 ihmistä on kuollut matkalla meriteitse Eurooppaan. Espanjaan pyrkivien pakolaisten ja siirtolaisten kannalta tärkeitä kaupunkeja ovat Ceuta ja Melilla, jotka ovat Espanjalle kuuluvia autonomisia alueita Marokossa, Gibraltarinsalmen etelärannalla. Tuhannet ihmiset pyrkivät Eurooppaan Välimeren yli juuri näiden kaupunkien kautta.
Espanjalaisviranomaisten vastaanotto ei useinkaan ole erityisen lämmin: maahan pyrkivien ihmisten väkivaltainen kohtelu on yleistä, ja veden varaan joutuneita ihmisiä on yritetty estää pääsemästä maahan. Viime helmikuussa Espanjan rajavartiosto ampui kumiluoteja ja kyynelkaasua kohti 250 ihmistä, jotka yrittivät uida Marokon puolelta niemelle, jolla Ceuta sijaitsee. Välikohtauksessa 14 ihmistä menetti henkensä. Rantaan päässeet palautettiin välittömästi Marokkoon, eikä heille annettu mahdollisuutta hakea turvapaikkaa.
RUUSUJA: Espanjan hallitus veti syyskuussa takaisin lakiesityksen, joka olisi rajoittanut naisten mahdollisuuksia turvalliseen ja lailliseen aborttiin.
RISUJA: Viime vuonna 45 naista kuoli kotiväkivallan seurauksena.
Italia: Post Mare Nostrum
Italiassa ihmisoikeuskeskustelu on keskittynyt viime aikoina Välimeren pakolais- ja siirtolaiskriisiin. Pelkästään viime vuonna Italiaan saapui Välimeren yli 170 000 ihmistä, joista osa teki matkan Pohjois-Afrikasta Italiaan merenkäyntiin kelpaamattomilla aluksilla. Italian päätös lakkauttaa Mare Nostrum -pelastusoperaatio viime lokakuussa ei vähentänyt ihmisten halukkuutta pyrkiä Eurooppaan – päinvastoin. Pakolaiset ja siirtolaiset saapuvat erityisesti Lampedusan ja Sisilian saarille. Mukana on sodan traumatisoimia ja veneonnettomuuksista pelastuneita ihmisiä. Viime vuonna Italiaan saapui yksin yli 10 000 lasta.
Amnestyn italialaisen kampanjakoordinaattorin Matteo de Bellisin mukaan italialaisten suhtautuminen tulijoihin vaihtelee: toisten vastaus on rasismi, toisaalta sadat paikalliset järjestöt ja yksittäiset ihmiset auttavat maahan saapuvia. Lampedusalla vieraillut de Bellis kertoo olleensa vaikuttunut saaren asukkaiden asenteesta.
”Kansainvälinen media tuppaa mainitsemaan Lampedusan ainoastaan tragedioiden yhteydessä, mikä vaikuttaa turismiin ja sitä kautta saaren talouteen. Lampedusalaiset kuitenkin toivottivat pakolaiset ja siirtolaiset lämpimästi tervetulleiksi ja osoittivat valtavaa solidaarisuutta heitä kohtaan.”
Siirtolaiskysymys on vienyt huomiota saapasmaan muilta ihmisoikeusongelmilta. Colosseumin varjossa Roomassa asuu 4000 romaniperhettä alkeellisissa leireissä ja asumiskeskuksissa.
“Romanien syrjintä on valitettavasti pitkäaikainen ongelma Italiassa. Erityisesti tämä näkyy asumisoikeuksissa. Satoja romaniperheitä on häädetty pakolla kodeistaan ja sijoitettu vain romaneille tarkoitetuille leireille”, Matteo de Bellis sanoo.
Amnesty on antanut Italialle pyyhkeitä myös siirtotyöläisten kohtelusta. Pizzan ja pastan kotimaassa loukataan ulkomaisten maataloustyöntekijöiden oikeuksia, eivätkä viranomaiset puutu ongelmaan.
RUUSUJA: Vankien oikeuksien parantamiseksi on perustettu kansallisen asiamiehen virka.
RISUJA: Italia on rikkonut jo 25 vuoden ajan YK:n kidutuksen vastaista sopimusta, koska se ei ole sisällyttänyt kidutuksen kieltoa kansalliseen lainsäädäntöönsä.
Kreikka: Rasismia demokratian kehdossa
Kreikka on viime vuodet ollut synonyymi Euroopan ongelmille, ja moni kreikkalainen on muuttanut ulkomaille talouskriisin vuoksi. Turisteja Kreikan kristallinkirkkaat vedet ja antiikin ihmeet kuitenkin houkuttelevat entiseen tapaan: viime vuonna maahan tehtiin Suomesta yli 200 000 matkaa.
K
reikan ihmisoikeusongelmat alkavat tässä vaiheessa Euroopan-kiertuetta kuulostaa tutuilta: pakolaisten ja siirtolaisten kohtelu, poliisiväkivalta, rasismi.
Italian tavoin myöskään Kreikka ei ole säästynyt pakolaiskriisin vaikutuksilta. Sen jälkeen kun Kreikka vahvisti maarajojensa valvontaa ja lisäsi yhteistyötä Turkin kanssa rajavalvonnassa, yhä useampi pakolainen ja siirtolainen on pyrkinyt Kreikkaan vesiteitse. Viime vuonna ainakin 100 ihmistä menetti merimatkalla henkensä.
Olemme jo pitkään vaatineet Kreikkaa parantamaan olosuhteita säilöönottokeskuksissa, jotka ovat erittäin karuja ja alkeellisia. Turvapaikanhakijoita voidaan pitää lukkojen takana yli 18 kuukautta.
Äärioikeiston toiminta ja rasistinen väkivalta ovat lisääntyneet Kreikassa erityisesti siirtolaisia sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Kultaisen aamunkoiton ja muiden äärioikeistolaisten järjestöjen mielenosoituksista on tullut Ateenan Syntagma-aukiolla yleinen näky. Kreikan oikeusjärjestelmä ei kuitenkaan ole herännyt viharikoksiin: niiden rasistisia motiiveja ei juuri tutkita tai oteta huomioon kun tuomioista päätetään.
Euroopan kidutuksen vastainen komitea julkaisi reilu vuosi sitten raportin, jossa Kreikan poliisin ja rajavartijoiden toiminta sai paljon kritiikkiä. Heitä syytettiin pidätettyjen pahoinpitelystä ja rasistisesta käytöksestä. Osansa saivat myös kreikkalaiset vankilat, jotka ovat ylikuormitettuja ja epähygieenisiä. Komitea löysi viitteitä jopa kidutuksesta. Poliisi ja muut viranomaiset voivat kuitenkin jatkaa kovaa linjaansa, sillä heistä tehtyjä valituksia tutkitaan vain harvoin.
RUUSUJA: Syyskuussa hyväksyttiin lakimuutos, jonka myötä rasistisesta väkivallasta langetettavia rangaistuksia tiukennettiin, holokaustin kieltäminen kriminalisoitiin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen sekä vammaisuus lisättiin kielletyiksi syrjintäperusteiksi.
RISUJA: Ateenalainen bloggari sai viime tammikuussa kymmenen kuukauden vankeustuomion ”uskonnonloukkaamisesta”, koska oli perustanut kuolleesta ortodoksimunkista kertovan satiirisen Facebook-sivun.
Turkki: Uudistukset kuihtuivat
Gezi-puiston mellakat Euroopan ja Aasian kohtauspaikassa toissa kesänä nostivat Turkin ihmisoikeustilanteen hetkeksi maailman huomioon. Mitä Istanbuliin kuuluu nyt?
”Ihmisillä olisi paljon sanottavaa, mutta Gezin tapahtumien aikainen energia on kadonnut, varmaankin sen vuoksi, ettei tuolloin saatu aikaan poliittista muutosta. Kansalaisvaikuttamisesta on tullut vaikeampaa, mikä ei tietenkään ollut toivottu tulos”, kertoo Istanbulissa osittain asuva kehitysmaatutkimuksen opiskelija Milja Rämö.
Turkin viranomaiset tekevät kaikkensa, jotta mielenilmaukset kielletään. Jos mielenosoitus onnistutaan järjestämään, vastassa on usein vesitykeillä ja kyynelkaasulla varustautuneita mellakkapoliiseja. Rämö korostaa, että kaikki mielenosoitukset eivät kuitenkaan ole luonteeltaan väkivaltaisia: esimerkiksi Pride-kulkueeseen voi osallistua rauhallisin mielin.
Mielipiteen ilmaiseminen verkossa ei ole sen helpompaa. Vuosi sitten paikallisvaalien alla pääsy Twitteriin estettiin kahdeksi viikoksi, kunnes perustuslakituomioistuin linjasi, että päätös loukkaa ilmaisunvapautta.
”Ihmiset ovat tietoisia siitä, että sosiaalisessa mediassa ei voi sanoa mitä tahansa. Monia tuttaviani ohjaa itsesensuuri: he harkitsevat tarkkaan mitä, miten ja kenestä kirjoittavat”, Rämö kertoo.
Hänen tuttavapiirissään ollaan turhautuneita siihen, että Turkki on muuttumassa konservatiivisemmaksi. Monia ärsyttää hallinnon mielivaltaisuus, yhteiskunnan monet rajoitukset sekä naisten ja vähemmistöjen huono asema.
Vuoden 2014 lopussa Turkissa oli 1,6 miljoonaa Syyrian pakolaista, kun vielä vuoden alussa heitä oli yli puolet vähemmän. Turkki kantaa suuren taloudellisen vastuun pakolaisista lähes täysin vailla kansainvälisen yhteisön tukea. Viime vuoden lopussa hallituksen ylläpitämillä, suhteellisen hyvin varustelluilla pakolaisleireillä asui yli 220 000 pakolaista, mutta monet leirien ulkopuolella asuvat eivät ole saaneet tarvitsemaansa apua. Turkki on noudattanut Syyrian pakolaisten suhteen ”avoimen rajan politiikkaa”, mutta ihmisiä on myös palautettu Syyriaan väkivaltaisesti.
”Vielä kaksi vuotta sitten Istanbulissa ei tavallisilla asuinalueilla juoksennellut kerjäläislapsia paljain jaloin. Pakolaisia kohtaan koetaan empatiaa ja samalla neuvottomuutta: ei oikein tiedetä, mitä pitäisi tehdä”, Milja Rämö sanoo.
RUUSUJA: Pidätettyjen kiduttaminen on vähentynyt.
RISUJA: Useita transnaisia murhattiin viime vuonna, ja hlbti-ihmisten syrjintä on edelleen yleistä.
Venäjä: Järjestöt jyrätään
Olemme päätyneet kierroksellamme jo itänaapuriin. Liekö syynä Ukrainan kriisi vai tiukentuneet lait, mutta suomalaisten kiinnostus Venäjän-matkailuun notkahti viime vuonna, ja maahan tehtiin 80 000 matkaa vähemmän kuin edellisvuonna. Matkoja tehtiin silti neljännesmiljoona.
Vladimir Putinin kolmannella presidenttikaudella Venäjältä ei ole kantautunut juuri positiivista kerrottavaa: maa on erityisesti Krimin liittämisen jälkeen kääntynyt sisäänpäin, ja monet viranomaiset ovat omaksuneet länsimaiden vastaisen retoriikan, jota hallituksen kontrolloimat tiedotusvälineet levittävät.
Venäjän hallinto on viime vuosina kiristänyt otettaan medioista ja vaientanut valtavirrasta poikkeavia ääniä muun muassa antamalla virallisia varoituksia ja painostamalla hallitusta kritisoivia toimittajia eroamaan. Uhkailu on ollut myös fyysistä. Elokuussa 2014 useita toimittajia vastaan hyökättiin, kun he yrittivät raportoida Ukrainassa kuolleiden venäläissotilaiden salaisista hautajaisista.
Viimeistään Pussy Riot -yhtyeen vangitseminen osoitti, että hallinto on herkkänahkainen julkisille protesteille, joista rangaistaan kovin tuomioin. Viranomaisten into pidättää mielenosoittajia on mennyt jopa niin pitkälle, että viime elokuussa kolme naista joutui lyhyeksi aikaa poliisin haltuun Moskovassa, koska heillä oli päällään sinikeltaiset vaatteet – Ukrainan värit.
Kolme vuotta sitten Venäjällä otettiin käyttöön laki, joka pakottaa ulkomailta rahoitusta saavat kansalaisjärjestöt rekisteröitymään ”ulkomaisiksi agenteiksi” ja merkitsemään julkiset materiaalinsa sen mukaisesti. Viime vuoden loppuun mennessä rekisteriin kuului 29 järjestöä, joiden joukossa on tärkeitä ihmisoikeustoimijoita. Ainakin viisi järjestöä on joutunut lopettamaan toimintansa lain aiheuttaman häirinnän vuoksi.
Toukokuun lopussa Venäjällä hyväksyttiin taas uusi laki ”ei-toivotuista” järjestöistä. Lain perusteella viranomaiset voivat kieltää ulkomaiset järjestöt, jotka ”heikentävät Venäjän puolustuskykyä ja perusarvoja”. Esimerkiksi Amnestya ja Human Rights Watchia on venäläismedian mukaan ehdotettu listalle. Lain vaikutuksista kärsivät myös venäläisjärjestöt: kielletyn ulkomaisen järjestön kanssa yhteistyötä tekevät venäläiset voivat saada kovat sakot, ja heidät voidaan tuomita jopa kuudeksi vuodeksi vankeuteen.
RUUSUJA: Joillakin alueilla viranomaisten ja järjestöjen yhteistyö toimii. Esimerkiksi Pietarissa hlbti-järjestöt ovat tyytyväisiä paikallisen ihmisoikeusasiamiehen työhön ja poliisin turvatoimiin mielenosoitusten aikana.
RISUJA: Kidutus ja muu epäinhimillinen kohtelu on yleistä erityisesti Pohjois-Kaukasiassa.
Viro: Vailla kansalaisuutta, vailla oikeuksia
Päätetään kierros suomalaisten ylivoimaisesti suosituimpaan lomakohteeseen, Viroon. Maahan tehtiin viime vuonna Suomesta 1,3 miljoonaa yön yli kestänyttä vapaa-ajan matkaa. Harva Tallinnassa alkoholia hamstraava ostosreissulainen kuitenkaan miettii naapurimaan ihmisoikeustilannetta.
Moitimme vuosiraportissamme Viroa erityisesti etnisten vähemmistöjen syrjinnästä ja kansalaisuudettomien huonosta asemasta. Virossa on noin 91 000 kansalaisuudetonta ihmistä eli 6,8 prosenttia maan väestöstä. Suurin osa heistä on venäjänkielisiä. Näillä ihmisillä on sama sosiaaliturva kuin virolaisilla, mutta heidän poliittisia oikeuksiaan on rajoitettu: he eivät esimerkiksi saa äänestää valtakunnallisissa vaaleissa.
Vuosiraportissamme todetaan, että työttömyys ja köyhyys kohdistuvat Virossa erityisesti etnisiin vähemmistöihin. Esimerkiksi kielivaatimukset asettavat vailla kansalaisuutta olevat muita heikompaan asemaan työmarkkinoilla.
Pääministeri Taavi Rõivasin hallitus on hitusen lieventämässä Viron kansalaisuuslain pykäliä. Virossa syntyvät kansalaisuudettomien ihmisten lapset voivat tulevaisuudessa saada kansalaisuuden automaattisesti, ja yli 65-vuotiaat voivat suorittaa kansalaisuuden saamiseksi vaadittavan kielikokeen suullisesti.
RUUSUJA: Viron hallitus suostui Yhdysvaltojen pyynnöstä ottamaan vastaan Guantánamossa syyttömänä istuneen miehen. Miestä ei voitu palauttaa kotimaahansa, koska hänen henkensä pelättiin olevan vaarassa.
RISUJA: Viro ottaa vastaan erittäin vähän turvapaikanhakijoita. Viime vuonna vain parikymmentä ihmistä sai turvapaikan – hakijoitakin oli tosin vain muutama sata.
Suomi: Oma maa mansikka?
Kotona ollaan! ”Kyllä meillä on asiat hyvin”, puuskahtaa moni reissusta palattuaan. Mutta onko sittenkään?
Suomessa pitää laittaa kuntoon säilölaki, jonka perusteella turvapaikanhakijoita sijoitetaan säilöönottokeskuksiin. Suomessa jopa lapsia ja lapsiperheitä otetaan säilöön ja säilöönotettuja ihmisiä saatetaan pitää poliisivankiloissa.
Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen merkittävimpiä ihmisoikeusongelmia: Euroopan perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 vuotta täytettyään. Tutkimuksen mukaan Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Suomi on jo vuosikymmeniä saanut huomautuksia riittämättömistä toimista naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi, mutta resurssit on aina suunnattu muualle.
Kuntoon pitää saada myös translaki ja paperittomien terveydenhoito. Lisäksi Suomen pitää ratifioida alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevää ILO 169 -sopimus, jonka tarkoitus on taata alkuperäiskansoille samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin valtaväestöllä. Tekemistä riittää siis uudellakin hallituksella.
RUUSUJA: Suomessa hyväksyttiin tasa-arvoinen avioliittolaki, joka astuu voimaan maaliskuussa 2017.
RISUJA: Suomessa siviilipalveluksesta kieltäytyvät eli ns. totaalikieltäytyjät joutuvat vankilaan. Luokittelemme heidät mielipidevangeiksi.
Fakta: Matkailu ja ihmisoikeudet
Miten matkustaessaan voi ottaa ihmisoikeudet huomioon, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson?
”Eettinen matkailija on valistunut matkailija, eli suosittelen hankkimaan perustiedot kohdemaan tilanteesta esimerkiksi Amnestyn vuosiraportista. Kannattaa myös aina miettiä, kuka omasta matkustamisesta hyötyy. Jos matkustat maahan, jossa autoritaarinen hallinto omistaa hotellit ja ravintolat, tulet luultavasti tavalla tai toisella tukeneeksi järjestelmää.”
Ennen lähtöä on syytä tarkistaa, onko esimerkiksi matkanjärjestäjällä omia eettisiä ohjeita. Valistunut matkailija haastaa myös oppaan.
”Jos matkustaa Israeliin tutustumaan historiallisiin kohteisiin, kannattaa vaatia, että opastuksissa käsitellään myös nykyistä konfliktia”, Johansson antaa esimerkin.
Paikan päällä valistunut matkailija miettii aina toimintansa seurauksia paikallisille ihmisille. Juttutuokio voi johtaa kuulusteluihin ja ilmoitus varastetusta lompakosta hakkaamalla saatuun tunnustukseen.
Johansson miettii, onko ylipäänsä mielekästä matkustaa Myanmarin kaltaisiin, hyvin sulkeutuneisiin maihin. Hän kuitenkin korostaa, että matkustaminen ja kohteen valinta ovat jokaisen oma asia. Amnesty ei suosittele boikotteja eikä sillä ole ”mustaa listaa” maista, joihin ei pitäisi matkustaa. Yhteydet ulkomaailmaan ovat usein tärkeä henkireikä kaikkein sulkeutuneimpien maiden asukkaille, ja matkailuboikotti saattaisi eristää maita entisestään.
Matkailijoilta välittyy myös tietoa, jota ei muuta kautta saataisi. Tiibetiläinen Gendün Rinchen oli 1990-luvun alussa Amnestyn kuuluisimpia mielipidevankeja. Hän toimi matkaoppaana ja kuljetti tietoja suljetun Tiibetin ihmisoikeusloukkauksista. Tiedot kulkivat ulkomaisille järjestöille nimenomaan turistien välityksellä.
Teksti Heli Sariola. Kuvitus Heikki Rönkkö.
Maatiedon pääasiallisena lähteenä on käytetty Amnestyn vuosiraporttia 2014/15
Artikkeli on julkaistu Amnesty-lehdessä 2/2015.