Suomessa on Juha Sipilän hallituskaudella käyty erityisen kiivasta keskustelua toimeentulosta ja sen turvaamisesta. Väittelyä ovat kiihdyttäneet leikkaukset sosiaalietuuksiin, joita hallitus on tehnyt korkeaan valtionvelkaan vedoten. Myös pienituloiset ovat joutuneet säästöjen kohteeksi.
Oikeus riittävään toimeentuloon on kirjattu YK:n ihmisoikeusjulistukseen ja ihmisoikeussopimuksiin. Lisäksi kansainvälisessä oikeudessa tähdennetään, että jokaisella ihmisellä on oikeus turvaan, jos hän omasta tahdostaan riippumatta menettää toimeentulonsa. Tämä oikeus tunnustetaan myös Suomen perustuslaissa.
Toisin sanoen jokaisen ihmisen on saatava sosiaaliturvaa, jos hän joutuu työttömäksi tai jää eläkkeelle. Sama oikeus koskee kaikkia sairauden tai puolison kuoleman yllättäessä. Velvollisuus edistää tätä oikeutta kuuluu valtioille.
Suomi tunnetaan maailmalla tasa-arvon ja hyvinvointipolitiikan mallimaana. Viime aikoina tuo maine on alkanut rapautua. Vuonna 2012 Suomen sosiaalioikeudellinen Vuonna 2012 Suomen sosiaalioikeudellinen seura teki kantelun Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealle Suomen perusturvasta.
Oikeus riittävään toimeentuloon on kirjattu YK:n ihmisoikeusjulistukseen ja ihmisoikeussopimuksiin.
Seuran mielestä muun muassa työttömille, kuntoutujille ja eläkeläisille annetun tuen taso oli niin matala, että se loukkasi pienituloisten suomalaisten ihmisoikeuksia. Kantelu tuotti tulosta. Neuvosto ilmoitti, että Suomen olisi korotettava perusturvaa, jotta se saavuttaa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa vaaditun tason. Keväällä 2017 neuvosto antoi Suomelle lisää risuja työmarkkinatuen alhaisesta tasosta.
Euroopan neuvosto ei ole ainoa taho, joka on huomauttanut Suomen päättäjille sosiaaliturvan puutteista. Vuonna 2014 YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia valvova komitea kehotti Suomea varmistamaan, että sosiaalietuudet kattavat ihmisten elinkustannukset.
Suomen sosiaalioikeudellisen seuran puheenjohtaja Yrjö Mattila muistuttaa, että tuen alhaisesta tasosta löytyy laajaa näyttöä.
”Suomalaisissakin tutkimuksissa on todettu, etteivät nykyiset tuet riitä kohtuulliseen elämään: siihen, että pystyy maksamaan sähkölaskut ja että rahaa riittää ruokaan ja asumiseen.”
Mattila viittaa muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arviointeihin, joissa tutkitaan sitä, kattaako sosiaaliturva suomalaisten elinkustannukset. Vuoden 2017 raportin mukaan 471 000 ihmistä elää tilanteessa, jossa heidän tulonsa alittavat minimibudjetin. Tämä tarkoittaa, että tulot eivät riitä arjen perustarpeisiin, kuten ruokaan, vaatteisiin tai asumiseen. THL:n kanta on selkeä: Suomen perusturvan taso on riittämätön.
”Köyhyys supistaa ihmistä”
Ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Jos yhtä oikeutta loukataan, hankaloituu yleensä muidenkin oikeuksien toteutuminen. Köyhyyden laajat vaikutukset näkyvät selkeästi esimerkiksi pienituloisten lapsiperheiden arjessa. THL:n tutkimuksen mukaan pienet tulot lisäävät vanhempien huolta lasten terveydestä, tunne-elämästä ja oppimisesta.
Köyhyyden kauaskantoisista seurauksista kertoo myös Uudenmaan työttömien Uutta ry:n puheenjohtaja Jouni Kylmälä. Lehtorina työskennellyt Kylmälä joutui itse yt-neuvotteluiden seurauksena pitkäaikaistyöttömäksi.
”Köyhyys supistaa ihmistä. Tulee semmoinen olo, ettei ole saman arvoinen kuin muut.” Kylmälän mukaan Suomessa pienituloinen suljetaan pois tiloista, joissa hyvätuloiset käyvät. Varat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen. Entisen
työyhteisön tapaamisiin on vaikea osallistua, ja sosiaaliset piirit kapenevat. Mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen kutistuvat.
Kylmälä painottaa, että erityisesti kankea sosiaaliturvajärjestelmä vaikeuttaa tukien varassa elävän ihmisen arkea. Pienituloisen on jatkuvasti todistettava tuentarpeensa ja asettauduttava byrokratian armoille: jos virkailija päättää, ettei hakija ole oikeutettu tukeen, edessä voi olla kuukausien karenssi. Valitus päätöksestä ei välttämättä johda mihinkään ilman oikeudellista apua.
”Moni pienituloinen joutuu taistelemaan sosiaaliturvajärjestelmää vastaan, vaikka järjestelmän pitäisi olla köyhän kumppani”, Kylmälä sanoo.
Joka viides tinkinyt perustarpeistaan
Ihmisoikeussopimukset eivät edellytä kaikkien oikeuksien välitöntä toteutumista, mutta valtioiden täytyy pyrkiä edistämään oikeuksia jatkuvasti. Yrjö Mattilan mielestä Suomi on viime aikoina ottanut takapakkia sosiaalioikeuksien saralla.
Vaikka EU:n kanta on, että sosiaaliturvaa on nostettava Suomessa, suunta on päinvastainen. Esimerkiksi perusturvan leikkaukset ja indeksijäädytys kohdistuvat pienituloisiin.
Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro painottaa, etteivät ihmisoikeussopimukset kiellä leikkauksia; joskus budjetin tasapainottaminen voi olla välttämätöntä ihmisoikeuksien kannalta. Päättäjien täytyy kuitenkin
käyttää ihmisoikeussopimusten säädöksiä perusteina sille, mitä asioita valtion budjetissa
painotetaan.
”Kun leikkaukset kohdistuvat kaikkein heikko-osaisimpiin, voidaan kysyä, onko asetettu tärkeysjärjestys oikea”, Laajapuro pohtii.
Viime vuosien aikana tehdyt leikkaukset eivät ainakaan vielä näyttäydy minimibudjettiköyhyyden kasvuna; suhteellinen köyhyys on sen sijaan nousussa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä useamman suomalaisen tulot ovat alle suhteellisen köyhyysrajan, joka on 60 prosenttia väestön keskituloista.
Monella on kokemus köyhyydestä: lähes 20 prosenttia suomalaisista kertoo tinkineensä ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahanpuutteen takia. Tuloerot kasvavat ja suomalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus näyttää epävarmalta.
Kuka puolustaa köyhiä?
Velvoite turvata ihmiselle riittävä elintaso on suhteellinen. Mitä varakkaampi valtio, sitä vahvemmin sen odotetaan toteuttavan ihmisoikeuksia. Global Finance Magazine-julkaisu asetti Suomen 29. rikkaimmaksi valtioksi 189:stä listauksessa mukana olleesta valtiosta. Taakse jäivät kehitysmaiden lisäksi muun muassa Japani, Portugali ja Italia. Vaikka kansantalous on ollut heikossa jamassa, on Suomi silti maailman varakkaimpien maiden joukossa.
Keväällä 2017 Suomen hallitus ilmoitti, että maan talous on palaamassa kasvu-uralle. Voisi ajatella, että taloudellinen tilanne mahdollistaa parannuksia sosiaalietuuksiin ja tukee näin ollen myös ihmisoikeuksien toteutumista. Niina Laajapuro ei kuitenkaan usko, että päättäjät ryhtyvät lähiaikoina toteuttamaan Euroopan neuvoston vaatimuksia perusturvan tason nostamiseksi.
”Nykyinen hallitus ei tunnu näkevän ihmisoikeussopimuksia oikeudellisina velvoitteina vaan luksuksena, jota voidaan tavoitella sitten joskus, kun siihen on mahdollisuus – jos sittenkään.”
Laajapuro epäilee, että tarvitaan vielä monta Suomen perusturvan tason tuomitsevaa päätöstä, ennen kuin riittävä paine parannuksiin syntyy. Hän korostaa kansalaisyhteiskunnan roolia muutospaineen luomisessa. Kun ihmisoikeussopimusten toteutumista valvovaa maailmanpoliisia ei ole, tarvitaan sinnikästä aktivismia ja vaikuttamistyötä.
Joukkovoimaan uskoo myös Jouni Kylmälä. Hänen mukaansa pienituloisia syytetään entistä enemmän tilanteesta, johon he ovat joutuneet. Työttömillä ja pienituloisilla ei ole ketään, joka ajaisi heidän etujaan.
”Työmarkkinajärjestötkin tukevat pääasiassa työssäkäyviä. Yhteiskunnassa, joka perustuu vaurauteen, meidän köyhien on yhdessä puolustettava oikeuksiamme.”
Teksti: Milja Komulainen
Kuvitus: Eeva Meltio
