Miten sosiaalista omatuntoa ruokitaan? Miten varmistetaan, että hän kunnioittaa kaikkien ihmisarvoa ja puolustaa heikoimpia? Miten maailmasta voi kertoa totuudenmukaisesti ilman, että pelottelee ihmispoikasen hengiltä
Soitan ystävälle, joka on mielestäni onnistunut sosiaalisen omatunnon herättelyssä varsin hyvin.
”Lapset ovat fiksuja, he ymmärtävät yllättävän paljon. Pitää vain kertoa, puhua, jutella eikä miettiä liikaa”, ystäväni neuvoo.
Aktivistinkasvatusopasta ei jaeta neuvolassa
Aktivistinkasvatusopasta ei jaeta neuvolassa, mutta ystäväni neuvojen rohkaisemana ja intuitioni pohjalta luonnostelin seuraavan listan:
Haluan ottaa lapsen mukaan. Pelkästään Angry Birdsiä pelaamalla ja Hoplopissa hyppimällä lapsi tuskin oppii maailmasta kovin monipuolisesti. Sen sijaan sopivassa suhteessa leikkipuistoja, muskaria ja mielenosoituksia, pikkukakkosta ja aikuisten aamukahvipöydän keskusteluja toivottavasti avaavat lapsen silmät maailmaan lempeästi – mutta rehellisesti.
Haluan jutella hankalista aiheista. En halua olla vanhempi, joka karttelee kaikkea vaikeaa ja monimutkaista siinä pelossa, että aiheuttaa lapselle ahdistusta. Toisaalta en halua olla myöskään väkivallan ja kuoleman kuvastoa lapsen herkkään mieleen kylvävä aikuinen.
Haluan olla rohkea vanhempi, joka löytää tavan kertoa ahdistavista aiheista silloin, kun lapsi kysyy ja on kiinnostunut. Haluan etsiä sopivia lastenkirjoja, osallistua yhdessä mielenosoituksiin, ottaa mukaan tapahtumiin ja jutella, jutella, jutella.
Ennen kaikkea haluan kertoa, että toivoa on. Vaikka itsellä olisi sellainen olo, että kaikkien aikojen hirvittävin pakolaiskriisi on kohtuuton, ratkaisematon ja käsittämätön asia, toivoisin voivani kertoa valoisammasta tulevaisuudesta.
Lapseni, koska ihminen aloittaa pakolaiskriisin taustalla olevat sodat, ihminen voi myös lopettaa ne. On paljon ihmisiä, jotka yhdistävät voimansa ja toimivat paremman maailman puolesta. Ehkä voimme allekirjoittaa yhdessä vetoomuksia? Lähettää solidaarisuusviestejä, viettää Nelson Mandelan synttäreitä?
Yhdessä voimme liittyä muutoksen tekijöiden joukkoon.
Saara Manelius. Kirjoittaja on vanheimpainvapaalla Amnestyn viestinnän suunnittelijan tehtävästä.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.