Moses Akatugba oli 16-vuotias koululainen, kotoisin Deltan osavaltiosta eteläisestä Nigeriasta. Hän oli helpottunut, kun lukion pääsykokeet olivat ohitse, ja odotti malttamattomana tuloksia.
Moseksen päämäärä oli opiskella lääkäriksi, niin kuin hänen kuollut isänsä olisi toivonut. Yliopisto-opinnot olivat kunnianhimoinen haave vaatimattomissa oloissa kasvaneelle pojalle. Moseksen äiti elätti viittä lastaan yksinhuoltajana, ruuanmyyjänä läheisen Effurunin kaupungin torilla.
Nuori Moses lähti eräänä marraskuisena sunnuntaina vuonna 2005 vierailemaan tätinsä luona. Tuolta matkalta Moses Akatugba ei tullut kotiin: joukko sotilaita pidätti hänet. Moseksen väitettiin osallistuneen kolmen matkapuhelimen ryöstämiseen.
Mielivalta, korruptio ja julmuus
Nigeriassa poliisin ja armeijan kiinniotot kaduilla ovat tavallisia. Mielivalta leimaa Nigerian poliisin ja turvallisuusjoukkojen pidätyksiä: ihmisiä otetaan kiinni esimerkiksi asuinalueen eikä todellisen rikosepäilyn perusteella.
Viime vuonna pelkästään kolmessa Amnestyn tutkimassa pidätyskeskuksessa oli kiinniotettuna 3000 ihmistä. Suurin osa heistä ei ollut saanut oikeudenkäyntiä tai yhteyttä asianajajaan, lääkäriin tai perheeseensä.
Poliisi, armeija ja oikeusjärjestelmä ovat läpeensä korruptoituneita: edes oikeuden määräykset eivät välttämättä saa viranomaisia vapauttamaan pidätettyä. Usein ainoa mahdollisuus vapautumiseen on lahjusten maksaminen.
Kohtelu pidätyskeskuksissa on julmaa ja epäinhimillistä. Eräs Sector Alphan sotilastukikohdassa pidätettynä ollut 15-vuotias poika kuvaa Amnestylle tapausta, jossa 50 ihmistä pidätettiin maaliskuussa 2013 epäiltynä islamistiryhmään kuulumisesta. Huhtikuussa 32 pidätetyistä vapautettiin, ja viikon kuluessa heistä 30 kuoli kokemansa kidutuksen aiheuttamiin vammoihin. Vain kaksi jäi henkiin.
Kidutuksesta vastaava virkamies
Amnestyn tutkijat ovat seuranneet Nigerian vankiloiden tilannetta vuosien ajan. Kidutus ja muu epäinhimillinen kohtelu on niissä yhä yleisempää.
Kidutus on niin keskeinen osa poliisityötä, että suurilla poliisiasemilla on käytössä erityinen kidutushuone. Huoneessa työskentelevän poliisin nimike on ”kidutuksesta vastaava virkamies”. Hänellä on käytössään lukematon määrä kidutuskeinoja.
Ashasha kuvaa hakkaamista tai ruoskimista kidutustarkoituksessa. Uhrilta riisutaan vaatteet, hänen kätensä sidotaan ja päähän laitetaan huppu. Kun kidutettu ei tunteja kestäneen hakkaamisen jälkeen enää pysty seisomaan, hänet määrätään istumaan naulojen tai piikkien päälle tai pakotetaan kierimään lattialle rikottujen pullojen päältä. Kun haavat ovat vielä vereslihalla, uhrin päälle kaadetaan kuumaa tai kylmää nestettä.
15-vuotias pidätetty kertoi Amnestylle, että sotilaat kaatoivat hänen päälleen sulaa muovia.
”Armeija kiduttaa kaikin mahdollisin tavoin, riippuen siitä, millaisia välineitä missäkin sattuu olemaan käytössä.” – Nigerian armeijan virkamies
Pidätettyjä sidotaan köysillä asentoihin, jotka jättävät pysyviä vammoja. Ampumiset ovat tavallisia, ja usein uhrit saavat vuotaa kuiviin ilman apua. Sormen- ja varpaankynsiä sekä hampaita kiskotaan pihdeillä irti.
Raiskaukset ja muu seksuaalinen väkivalta ovat myös yleisiä tapoja kiduttaa. Naisia raiskataan usein jo siinä vaiheessa, kun heitä kuljetetaan poliisin tiloihin. Myös puolisoaan tai sukulaisiaan vankiloissa katsomassa käyvät naiset ovat vaarassa joutua raiskatuksi. Raiskauksissa käytetään usein pulloja ja muita esineitä.
Vangit joutuvat katsomaan toisten vankien pahoinpitelyjä ja laittomia teloituksia. Eräs Abujan pidätyskeskuksessa ollut mies kertoi Amnestylle, että hänet pakotettiin katsomaan, kun nainen synnytti viereisessä sellissä. Nainen joutui synnyttämään yksin, ilman minkäänlaista apua. Pidätetyt pakotettiin katselemaan, kuinka vauva kuoli pian synnytyksen jälkeen.
Kuulustelu ja ”tunnustus”
Kadulta kiinni napattu Moses Akatugba vietiin armeijan kasarmille ja häntä alettiin kuulustella. Kuulustelu perustui kiduttamiseen, jonka tavoite oli selvä: saada Moses ”tunnustamaan” rikos, johon hän ei ollut syyllistynyt.
”En olisi uskonut, että olen hengissä enää tänä päivänä.” – Moses Akatugba
Ensin sotilaat ampuivat Mosesta käteen. He hakkasivat häntä: päähän, selkään. Sotilaat veivät Moseksen katsomaan ruumista ja käskivät tunnistaa sen. He pahoinpitelivät Moseksen uudelleen, koska hän ei pystynyt tunnistamaan tätä hänelle täysin tuntematonta, kuollutta miestä.
Moses siirrettiin kasarmilta Epkanin poliisiasemalle. Kidutus jatkui, mutta nyt sotilaiden sijaan kiduttajina olivat poliisit. He hakkasivat häntä viidakkoveitsillä ja patukoilla. Hänet kahlittiin huoneen kattoon ja jätettiin tuntikausiksi roikkumaan. Poliisit kiskoivat häneltä pihdeillä irti sormen- ja varpaankynsiä.
Moses oli koko ajan kiistänyt syyllistyneensä kolmen kännykän ryöstämiseen. Hänen oli kuitenkin pakko allekirjoittaa kaksi väärää ”tunnustusta”. Muuten kidutus ei olisi koskaan loppunut.
Tuomio
Moses istui kahdeksan vuotta vankilassa ilman oikeudenkäyntiä. Lopulta oikeudenkäynti järjestettiin vuonna 2013. Se oli epäoikeudenmukainen: tuomion perusteena käytettiin vain Mosekselta kiduttamalla saatuja ”tunnustuksia” sekä ryöstön oletetun uhrin epäjohdonmukaista lausuntoa. Oikeudenkäynnin lopputuloksena Moses tuomittiin kuolemaan.
Kun luet tätä tekstiä, 25-vuotiaaksi varttunut Moses istuu nigerialaisessa Okeren vankilassa kuolemaantuomittujen osastolla.
Entiset koulutoverit ovat opiskelleet ja valmistuneet ammatteihin. Moses odottaa hirttämistä.
Onko kidutetuilla toivoa?
Amnesty International ei sulje silmiään silloinkaan, kun ihmisoikeusloukkaukset ovat liian tuskallisia katsottaviksi, liian vastenmielisiä luettaviksi.
Nigerialaisten kidutettujen kertomukset ovat tositarinoita, joita emme haluaisi kuulla. Tiedon ansiosta voimme kuitenkin tehdä työtä ihmisoikeuksien toteutumiseksi: ihmiset kaikkialla maailmassa vetoavat Moses Akatugban tuomion kumoamiseksi ja vaativat Nigerian hallitukselta toimia kidutuksen estämiseksi.
Moses ei itse voi vaikuttaa omaan tilanteeseensa, mutta meillä on siihen mahdollisuus.
Kiitos, että luit tämän tarinan loppuun. Tiedät mitä tehdä.