Sadat tuhannet ihmiset ovat joutuneet pakenemaan Hondurasista, Guatemalasta ja El Salvadorista, sillä nämä Keski-Amerikan valtiot eivät ole onnistuneet löytämään ratkaisuja laajana rehottavaan väkivaltaan. Lisäksi muut maat eivät kanna vastuutaan ja tarjoa kansainvälistä suojelua, jota moni Keski-Amerikasta pakeneva tarvitsisi.
”El Salvadorista, Guatemalasta ja Hondurasista on tullut käytännössä sota-alueita, joissa ihmishengellä ei tunnu olevan arvoa. Miljoonat joutuvat elämään jatkuvassa pelossa siitä, mitä jengien tai turvallisuusjoukkojen jäsenet saattavat tehdä heille tai heidän rakkailleen”, Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen sanoo.
Nämä kolme valtiota eivät kykene suojelemaan ihmisiä, jotka palaavat kotimaahansa esimerkiksi Yhdysvalloista tai Meksikosta. Palaajat voivat joutua hengenvaaraan.
”Vaikka esimerkiksi Meksiko ja Yhdysvallat epäonnistuvat Keski-Amerikasta saapuvien turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten suojelussa, myös El Salvadorin, Guatemalan ja Hondurasin on otettava vastuu omasta roolistaan tässä kriisissä. On ratkaistava ongelmat, jotka pakottavat ihmisiin lähtemään kodeistaan”, Mehtonen sanoo.
Väkivalta estää kymmeniätuhansia lapsia pääsemästä kouluun
El Salvadorin murhaluvut ovat kasvaneet dramaattisesti kolmessa vuodessa jengien keskinäisen kilpailun vuoksi. YK:n tilastojen mukaan El Salvador on yksi maailman vaarallisimmista maista, jos sota-alueita ei lasketa. Myös Hondurasin ja Guatemalan murhaluvut ovat korkeimpia maailmassa.
Väkivallasta kärsivät eniten nuoret, sillä yli puolet tapetuista oli alle 30-vuotiaita vuonna 2015. Nuoret pojat liittyvät jengeihin usein pakosta. Tyttöjä taas pakotetaan jengiläisten ”tyttöystäviksi” ja he joutuvat usein seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi.
Paikalliset kauppojen omistajat ja bussikuskit joutuvat jatkuvasti kiristyksen kohteeksi. Heidät pakotetaan maksamaan ”veroja” jengeille, jotka pitävät eri alueita hallussaan. Ne, jotka eivät noudata jengien sääntöjä, joutuvat usein pahoinpidellyiksi tai tapetuksi.
Monien lasten on ollut pakko lopettaa koulunkäynti, sillä he pelkäävät jengiväkivaltaa. El Salvadorin opetusministeriön mukaan 39 000 oppilasta on joutunut jättämään koulun häiriköinnin tai uhkailun vuoksi vuonna 2015, kun vielä vuonna 2014 vastaava luku oli 13 000 oppilasta. Opettajien ammattiliitto arvioi, että todellisuudessa koulun keskeyttäneiden lasten määrä on vielä korkeampi – jopa yli 100 000. Nuoret saattavat joutua myös turvallisuusjoukkojen häirinnän ja hyökkäysten kohteeksi, kun heitä syytetään jengeihin kuulumisesta.
Yksi väkivallan uhreista on elsalvadorilainen Andrés, 16, jonka nimi on muutettu turvallisuussyistä. Andrés on joutunut piileskelemään siitä lähtien, kun turvallisuusjoukot pidättivät hänet toukokuussa. Häntä yritettiin painostaa kiduttamalla ”tunnustamaan” osallisuus koulussa tapahtuneeseen jengien ampumavälikohtaukseen.
Andrés kertoi Amnestylle, miten sotilaat olivat kaataneet vesipullollisia hänen suuhunsa ja nenäänsä, upottivat hänen päänsä lätäkköön, tunkivat hänen suuhunsa hiekkaa, hyppivät hänen vatsallaan, potkivat, löivät ja uhkasivat tappaa hänet, jos hän ei tunnusta.
Andrésin äiti on tehnyt poikansa kohtelusta valituksen, minkä seurauksena tapauksesta on aloitettu tutkinta. Andrés pelkää nyt, että häntä pahoinpidelleet miehet löytävät hänet. Siksi hän haluaa epätoivoisesti paeta maasta.
Väkivaltaa pakenevien vaikeaa saada suojaa – käännytetyt vaarassa
Väkivalta on johtanut Keski-Amerikasta tulevien turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun Meksikossa, Yhdysvalloissa ja muissa maissa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan näistä kolmesta maasta saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on kuusinkertaistunut viidessä vuodessa naapurimaissa ja Yhdysvalloissa.
Vaikka äärimmäisestä väkivallasta ja jopa hengenvaarasta on paljon todisteita, käännytettyjen määrä on kasvanut. Esimerkiksi Meksikosta käännytettävien guatemalalaisten, hondurasilaisten ja elsalvadorilaisten määrä kasvoi 180 prosenttia vuosina 2010–2015.
Yhdysvaltain tukeman ohjelman nojalla El Salvadorille, Hondurasille ja Guatemalalle on osoitettu 750 miljoonaa dollaria, jotta ne puuttuisivat syihin, jotka ajavat ihmiset lähtemään sekä suojelisivat käännytettyjä. Viranomaiset eivät kuitenkaan kyenneet osoittamaan, miten näitä rahoja käytetään käännytettyjen suojeluun. Palanneita varten on virallisia keskuksia, joissa heitä haastatellaan. Käännytetyiltä kysytään kuitenkin harvoin syistä, joiden vuoksi he pakenivat kotimaastaan tai heidän mahdollisista suojelutarpeistaan.
”Vastaanotto-ohjelmat käännytetyille ovat huono vitsi. Kiiltävät rakennukset, lämmin ateria ja tervetuliaiskyltti eivät suojele näitä ihmisiä vaaroilta, jotka odottavat heitä kotona”, Mehtonen sanoo.