Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan vuosittain noin 2 prosenttia naisista kokee seksuaalista väkivaltaa tai sen yrityksen. Tämä luku on pysynyt suunnilleen samana vuosina 2013-2017. (Ks. taulukko Amnestyn tutkimuksen sivulla 12.) Suomessa on 15-74-vuotiaita naisia vähän päälle 2 000 000. Vuonna 2017 (ks. sivu 6) luvut olivat 2,2% ja 2 050 912. (Vuosi 2016, ks. sivu 6, vuosi 2015, ks. s. 4, vuosi 2014, ks. sivu 4, vuosi 2013)
2 050 912 * 0,022 = 45 120 naista.
Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa kysyttiin, onko henkilö pakotettu sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen käyttäytymiseen vastoin tahtoaan tai joutunut tällaisen pakottamisen yrityksen kohteeksi (ks. sivu 84 Rikollisuustilanne 2017 -julkaisussa). Kysymys kattaa siis muitakin rikoksia kuin raiskauksen.
Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan 3 prosenttia naisista oli kokenut seksuaalista väkivaltaa kyselyä edeltäneiden 12 kuukauden aikana.
2 050 912 * 0,03 = 61 527 naista.
FRA:n kysely kattoi sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon pakottamisen lisäksi sen, oliko nainen painostettu seksuaaliseen kanssakäymiseen, johon hän ei halunnut osallistua, tai alistunut pelon vuoksi seksuaaliseen kanssakäymiseen (ks. kyselylomakkeen sivu 27).
Poliisille ilmoittaminen
Tilastokeskuksen mukaan poliisi kirjasi 1 482 15-74-vuotiaisiin naisiin kohdistunutta seksuaalirikosta vuonna 2017. Tähän sisältyivät kaikki raiskausrikokset, seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaaliseen tekoon pakottaminen, seksuaalinen ahdistelu ja seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö sekä näiden rikosten yritykset.
Arvioimme ilmoitusprosentin seuraavasti:
1482 / 61 527 * 100 % = 2,4 prosenttia
1482 / 45 120 * 100 % = 3,6 prosenttia
Tämä ilmoitusprosentti koskee kaikkea seksuaalista väkivaltaa, mutta ei ole tarkka, sillä prosenttiosuus riippuu paljon siitä, miten ihmiset ymmärtävät uhritutkimusten kysymykset, sekä siitä, miten poliisi tulkitsee tapausta kirjatessaan sen. Emme pysty arvioimaan pelkästään raiskausten ilmoitusprosenttia.
Uhritutkimukset eivät kata yli 74-vuotiaita, joten tässäkin laskussa on huomioitu naiset vain tähän ikävuoteen asti. On kuitenkin huomattava, että vuonna 2017 poliisille ilmoitettiin kuusi yli 75-vuotiaaseen kohdistunutta seksuaalirikosta.
Tuomioiden määrä
Tutkimuksessamme emme arvioineet, kuinka moni raiskaus päätyy tuomioon. Tarkkaa lukua ei olemassa olevan tiedon perusteella voi antaa, sillä uhritutkimuksissa ei erotella raiskauksia muusta seksuaalisesta väkivallasta.
Voimme kuitenkin arvioida, kuinka suuri osa seksuaalisesta väkivallasta päätyy tuomioon.
Seksuaalisesta väkivallasta (raiskausrikokset, seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaaliseen tekoon pakottaminen, seksuaalinen ahdistelu ja seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö sekä näiden rikosten yritykset) annettiin vuonna 2017 yhteensä 349 langettavaa tuomiota käräjäoikeuksissa (syytteiden määrä, ei tekijöiden määrä).
349 / 50 000 * 100 % = 0,7 prosenttia
Luku on suuntaa-antava.
On useasta syystä vaikea antaa täsmällistä lukua siitä, kuinka moni seksuaalisen väkivallan teko johtaa langettavaan tuomioon.
- Ensinnäkin, uhritutkimuksissa mitataan uhrien määrää, kun virallistilastot mittaavat tapausten määrää.
- Toiseksi, tapauksen etenemisessä poliisilta syyttäjälle ja tuomioistuimeen syntyy viivettä, jolloin tapaus voidaan havaita uhritutkimuksessa yhtenä vuonna, ilmoittaa poliisille seuraavana vuonna, syyte nostaa kolmantena vuonna ja tuomio antaa neljäntenä vuonna.
- Kolmanneksi, syyte voi muuttua rikosprosessin aikana (esimerkiksi raiskauksesta pakottamiseen seksuaaliseen tekoon tai toisin päin).
- Neljänneksi, poliisi, syyttäjä ja tuomioistuin saattavat yksiköidä rikoksia eri tavalla: normaalisti jokainen raiskausteko, joka voidaan katsoa ajallisesti erilliseksi tapahtumaksi, kirjataan yhtenä rikoksena ja johtaa yhteen syytekohtaan. Jokainen teko myös kirjataan erikseen kutakin uhria ja tekijää kohden. Kuitenkin esimerkiksi pitkäkestoisessa lähisuhdeväkivallassa, jos uhri ei enää pysty selvästi erottelemaan tekoja toisistaan ajoituksen perusteella, voidaan useampi teko yksiköidä vain yhdeksi rikokseksi. Tällaisissa tapauksissa tekojen määrä voi rikosprosessin kuluessa nousta tai laskea. Uhri voi myös ilmoittaa yhdellä kerralla useita tekoja pitkältä ajalta, mikä voi aiheuttaa piikin tilastoihin.
- Viidenneksi, käräjäoikeudessa annettu tuomio voi muuttua hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa.
Miksi suostumus?
Voimme varmuudella sanoa, että vain hyvin pieni osa seksuaalisesta väkivallasta ilmoitetaan poliisille, ja vielä pienempi osa johtaa tekijälle annettavaan rangaistukseen. Siksi on erittäin tärkeää madaltaa ilmoituskynnystä. Suostumusperustainen raiskauslainsäädäntö voi johtaa tähän, koska:
- Määritelmä, joka vastaa paremmin uhrin kokemusta seksuaalisesta väkivallasta, auttaa häntä hahmottamaan, että häneen on kohdistunut rikos.
- Suostumusperustainen määritelmä vahvistaa ajatusta siitä, että jokainen saa itse määrätä omasta kehostaan, jolloin uhri voi helpommin hahmottaa, että hänellä on oikeus saada tekijä vastuuseen.
- Lakimuutos edesauttaa kulttuurin muutosta, jossa uhrit voivat puhua kokemuksestaan ilman häpeää tai itsesyytöksiä.
- Suostumusperustainen lainsäädäntö tekisi raiskauksena rangaistavaksi tekoja, jotka eivät ole tällä hetkellä lainkaan rangaistavia tai joita rangaistaan seksuaalisena hyväksikäyttönä tai seksuaalisena ahdisteluna. Näin raiskauksen määritelmän laajentaminen vähentäisi rankaisemattomuutta ja myös johtaisi kovempiin rangaistuksiin.
- Suomi on sitoutunut kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa kriminalisoimaan kaikenlaiset ilman suostumusta tapahtuvat seksuaaliset teot. Suomen lainsäädäntö ei tällä hetkellä täytä tätä vaatimusta.
Raiskauksen määritelmän muuttaminen on kuitenkin vasta alkua. Lisäksi on parannettava ja tehostettava rikosprosessia, tarjottava uhreille enemmän tukipalveluja, annettava seksuaalikasvatusta suostumuksen merkityksestä, edistettävä kulttuurin muutosta tässä asiassa ja nostettava rangaistuksen vaikuttavuutta. Rangaistuksen pituus on yksi näkökohta vaikuttavuudessa, muttei ainoa.
Teksti: Otava Piha. Kirjoittaja toimii Amnestyn Suomen osastossa tutkijana.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.