Haastattelupäivä on ugandalaiselle Kasha Nabageseralle erityislaatuinen. Hän on taittanut kotikaupungissaan Kampalassa lyhyen välimatkan kävellen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007.
“Silloin lopetin turvallisuussyistä kävelemisen ja julkisen liikenteen käyttämisen. Olin saanut osakseni niin paljon uhkauksia ja väkivaltaa”, Nabagesera kertoo.
Tänäänkin moni Nabageseran lähipiirissä oli sitä mieltä, ettei käveleminen olisi kannattanut. Terveydentilansa takia Nabagesera kuitenkin tarvitsi liikuntaa. Hän nosti suojaksi silmilleen aurinkolasit, painoi päähänsä lippalakin ja kaappasi mukaansa ystävän.
Haastattelu tehdään laitakaupungilla sijaitsevan aution hotellin katolla.
“Tietenkin turvallisuuskomiteamme tietää koko ajan, missä olen. Tiedoksi vaan, jos sinulla oli aikomuksena kidnapata minut”, hän sanoo ja virnistää.
Turvatoimenpiteet ovat Nabageseran elämässä arkipäiväisiä. Hän on Ugandan tunnetuimpia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöaktivisteja, joka on pyrkinyt edistämään sateenkaariväestön oikeuksia maassa 20 vuoden ajan. Työ on altistanut hänet turvallisuusuhille. Joskus uhkaukset yltyvät niin, että Nabagesera painuu maan alle. Näin kävi viimeksi loppuvuodesta 2019.
Sateenkaariyhteisön oikeudet valokeilassa
Ugandan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on ollut toistuvasti kansainvälisen huomion kohteena. Maan hallinto on pyrkinyt ajamaan LHBTI-yhteisöä ahtaalle lainsäädännön keinoin.
Taustalla vaikuttaa homoseksuaalisuuden vastainen laki (Anti-Homosexuality Bill), joka kriminalisoi homoseksuaalisuuden “harjoittamisen” ja mahdollistaa jopa elinkautisen vankeustuomion joistain “homoseksuaalisista teoista” Ugandassa. Laki kriminalisoi myös asunnon tai talon vuokraamisen “homoseksuaalisiin tarpeisiin”.
Laki tuli valmisteluun vuonna 2009 ja astui voimaan vuonna 2014. Puolta vuotta myöhemmin maan perustuslakituomioistuin kuitenkin kumosi sen. Vaikka sateenkaariyhteisön syrjinnällä on lakia pidempi historia, lain vaikutukset Ugandan asenneilmapiiriin ja LHBTI-yhteisön arkielämään ovat olleet merkittävät.
Jotkut ugandalaisparlamentaarikot väläyttelevät edelleen lain uudelleenkäsittelyn mahdollisuutta nostaen valokeilaan sateenkaariyhteisön oikeudet. Viimeksi lokakuussa hallinto kertoi aikeistaan käsitellä lakia uudelleen niin, että siinä olisi mukana kuolemantuomion mahdollisuus. Vaikka aloite tyssäsi lyhyeen, ilmoitus nostatti LHBTI-yhteisöön kohdistuvan väkivallan ja pidätysten aallon.
“Viimeisen vuoden aikana on surmattu neljä yhteisömme jäsentä, ja satoja on pidätetty”, Kasha Nabagesera kertoo.
Nabageseran mukaan Ugandan hallinto käyttää homovastaista retoriikkaa poliittisena aseena. Maassa järjestetään presidentinvaalit alkuvuonna 2021, ja kampanjointi on pääsemässä vauhtiin.
Amnesty on kampanjoinut Ugandan LHBTI-yhteisön oikeuksien puolesta sekä kansainvälisellä että paikallisella tasolla Ugandan-toimistonsa kautta. Järjestön Suomen osaston sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Pia Puu Oksanen kertoo, että paras tapa käydä ihmisoikeustaistelua on kuunnella paikallisia ruohonjuuritason aktivisteja ja tukea näin ugandalaista aktivismia.
Hän uskoo, että ugandalaispoliitikot käyttävät homovastaista lakiehdotusta kansallista ja anti-kolonialistista afrikkalaista identiteettiä korostaakseen.
“On surullista, että Ugandassa elää vahvana asenteita, joiden mukaan homoseksuaalisuus on länsimaiden tukema kolonialismin jäänne tai uuskolonialistinen hanke.”
Oksasen mukaan tämä ajatus unohtaa homoseksuaalisuuden historian Ugandassa. Homoseksuaalisuus on ollut yksi seksuaalisen suuntautumisen muoto siinä missä heterouskin.
“Sen kriminalisointi Ugandassa on siirtomaa-ajan tuote”, Oksanen täsmentää.
Ugandalaisten ihmisoikeusaktivistien mukaan 2000-luvulla hallinnon ja uskonnollisten johtajien homovihamieliseen retoriikkaan ovat myötävaikuttaneet yhdysvaltalaiset konservatiivikristittyjen ryhmät, jotka ovat pyrkineet ohjaamaan aiheeseen liittyvää poliittista keskustelua Ugandassa. Ryhmiin kuuluvat papit ovat esimerkiksi vierailleet säännöllisesti Ugandassa ja pitäneet LHBTI-yhteisöä vastaan hyökkääviä puheita niin parlamentissa kuin kansallisessa televisiossa.
Paikallinen ihmisoikeustyö voimissaan
Nabageseran mukaan viimeinen vuosikymmenen on tuonut yhteisölle myös hyvää. Sateenkaariyhteisön olemassaolo on tiedostettu, ja yhä useampi on uskaltanut paljastaa identiteettinsä.
“Ennen lain valmistelua uskonnolliset johtajat ja hallinto väittivät, ettei Ugandassa ole homoja. Keskustelu oli sillä tasolla. Nyt ihmiset tiedostavat, että olemme olemassa ja pidämme oikeuksistamme jatkuvasti kovempaa ääntä.”
Paikallistason aktivismi LHBTI-yhteisön oikeuksien puolesta on Ugandassa aktiivista. Nabageseran perustama Freedom and Roam Uganda on esimerkki järjestöstä, joka edistää sateenkaariyhteisön asemaa. Poliittisen tason vaikuttamisen lisäksi järjestö esimerkiksi kouluttaa Ugandassa poliiseja ja terveydenhuoltohenkilökuntaa. Lisäksi se järjestää yhteisön jäsenille työllistymiskoulutuksia – ja myös työllistää jäseniä suoraan.
“Väkivallan uhan lisäksi meillä on monia muitakin haasteita. Hyvän terveydenhuollon saaminen on vaikeaa. Syrjintä koulussa ja työelämässä on yleistä”, Nabagesera listaa.
Nabageseran vanhemmat ovat herkeämättä tukeneet seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvissä kysymyksissä, mutta ulkopuolisen syrjinnän kohteeksi on hänkin joutunut. Hänet esimerkiksi erotettiin seksuaalisen suuntautumisensa takia useista kouluista, ja vaikeuksia oli myös, kun hän opiskeli yliopistossa kirjanpitoa.
“Työhaastattelussa on sanottu päin naamaa, että olisin yritykselle huonoa mainosta”, hän puuskahtaa.
Sateenkaariväestön elämää ja asemaa koskevan tiedon levittäminen on tärkeää, sanoo Nabagesera. Viestiä ympäri maata ja manteretta vie esimerkiksi Freedom and Roam Ugandan kustantama lehti Bombastic Magazine, jonka verkkoversiolla on miljoonia lukijoita. Lehdessä on käsitelty esimerkiksi sateenkaariväestön mielenterveysongelmia sekä seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvaa pakolaisuutta.
“Käymme myös radiossa ja televisiossa puhumassa arjestamme. Joskus kanavia sakotetaan siksi, että ne ovat päästäneet meidät ääneen, ja ohjelmia on myös lopetettu kokonaan. Homovastaisille tahoille annetaan palstatilaa, mutta meidän kohdallamme sensuuri on yleistä”, Nabagesera toteaa.
Julkisuus – kaksiteräinen miekka
Nabageserasta on tullut kahden vuosikymmenen aikana yksi Ugandan sateenkaariyhteisön johtohahmoista. Hän on kiertänyt maailmaa puhumassa kotimaansa ihmisoikeustilanteesta ja tehnyt yhteistyötä useiden järjestöjen, mukaan lukien Amnestyn kanssa.
Hänen kasvonsa tunnistaa moni ugandalainen. Nabagesera haluaa olla yhteisönsä tavoitettavissa, joten hänen yhteystietonsa ovat avoimesti saatavilla.
Turvallisuusnäkökulmasta julkisuudessa on kaksi puolta. Juuri hänen avoimuutensa on altistanut hänet arvostelulle ja uhkailulle. Tunnettuja ihmisoikeusaktivisteja Nabageseran lähipiiristä on vuosien varrella surmattu.
Nabagesera uskoo, että tunnettuus tuo myös turvaa.
“Jos minulle tapahtuisi jotain, tiedän, että muu maailma katselee.”
Suurella osalla LHBTI-yhteisöstä tilanne on eri. Moni joutuu elämään maan alla piilotellen, eikä yhteisö tavoita heistä kaikkia. Yhteisön turvallisuutta pyrkii edistämään ulkomaisella rahoituksella perustettu turvallisuuskomitea, johon kuuluu koulutettuja turvallisuusalan ihmisiä. Yhteisöllä on myös asianajajia, jotka auttavat jäseniä, kun nämä joutuvat ongelmiin virkavallan kanssa.
Nabagesera iloitsee siitä, että vaikeuksista huolimatta LHBTI-yhteisön taistelussa on nähty vuosien varrella pieniä erävoittoja. Lopullinen päämäärä, homoseksuaalisuuden dekriminalisointi, häämöttää kuitenkin kaukana. Ugandan siirtomaa-ajalta peräisin olevan rikoslain pykälän mukaan homoseksuaalisuuden “harjoittamisesta” voidaan edelleen rangaista elinkautisella vankeusrangaistuksella.
Asennemuutos on kuitenkin vähintään yhtä tärkeää kuin dekriminalisointi, sanoo Nabagesera. Tiettyjen hallinnon edustajien ja uskonnollisten johtajien homovihamielinen retoriikka on purrut Ugandassa moniin.
“Vaikka yritämme vain lisätä tietoisuutta, jotkut syyttävät meitä siitä, että yhteisömme haluaisi muka houkutella riveihimme uusia jäseniä. Tällainen propaganda on ihan hullua.”
Nabagesera on oppinut, että tilanteet voivat muuttua aktivistityössä nopeasti. Siksi hälytystilassa on pysyttävä yötä päivää.
”Voi olla pitkään rauhallista, ja sitten taas ministeri puhuu meitä vastaan televisiossa ja hyökkäykset lisääntyvät. Se kuitenkin vain lisää taistelutahtoamme.”
Teksti: Jenna Vehviläinen
Kuvat: Kibuuka Mukisa Oscar